perjantai 24. syyskuuta 2010

Kaikuja korvesta ja elettyä elämää



Kujat tulevat punaisiksi, metsät keltaisiksi,
vuoret tummuvat kaukaisessa sateessa, 
pihoilla palavat syyslehtien savut.
Kirves helähtää kaikuvammin kuin ennen, 
metsän syvemmät äänet kertovat 
puunhakkaajan matkan Haukkavuoren rinteellä.
Kaiku kulkee vastarannalla, terävä ja kirkas,
kuin joku näkymätön kaataisi tyhjällä rannalla
luultuja puita.
Joskus ne tervehtivät toisiaan,
tämä ja se toinen, kaikujen mies,
ja huutavat jotakin
tyynen metsäjärven yli, syvän ja kylmän.

- Eeva-Liisa Manner -

Syksy on kauneimmillaan, värit eivät tästä parane, lehdet vain varisevat. Pian on edessä se kaikkein ikävin ja masentavin juttu, talven odottaminen loskassa, sateessa ja pimeydessä. Aivan kuin vanha ihminen odottaa oman "talvensa" tuloa, kaiken maallisen jättämistä. Mutta sitä ennen me kypsymme, jos mahdollista! 

Avandia diabeteslääke on kielletty myynnistä, mutta sitä myydään myös muilla nimikkeillä, minulla se on Avandamet. Saapas nähdä kielletäänkö sekin. Syön kaikkein voimakkaita lääkettä, ja sokeriarvot pysyvät hienosti kurissa. Minun lääkkeessäni on myös metformiinia, joten se on rosiglitatsonin ja metforminin yhdistelmä. Jos tämä lääke kielletään, on edessä uuden lääkkeen etsintä. Tiedämme, että metformini aiheuttaa anemiaa, joka minulla todettiin viime talvena. Ehkäpä myös nämä lihas- ja nivelsäryt ovat lääkkeiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, samoin krampit jaloissa ja hirvittävän kylmät kädet ja jalat. Joudun sisällä pitämään kynsikkäitä, jopa nukkuessa!




Kuulin pojalta, että Ilomantsissa on niin paljon karhuja, että metsäkoneen kuski joutuu ajamaan metsäkoneen aivan autonsa viereen, kun joka paikassa pensaan takana on karhu väijymässä! Karhuja näkee siellä ihan keskellä kirkasta päivää, kuka uskaltaa lähteä kävelylle tai sienestämään? Hienosti ovat luonnonsuojelijat päässeet tavoitteeseensa! Mikä lienee oikein tämän petokannan lisäämisen tarkoitus, vai halutaanko meidät maalaisjuntit ajaa täältä pois hinnalla millä hyvänsä?

Lehdistä saamme lukea, että maidontuottajatilat ovat pahoissa talousvaikeuksissa.Tilat joutuvat ottamaan luottoa kulutusmenoihinsa, kun tulot ovat romahtaneet. Ei tämä homma kauan tuolla tavoin pyöri, voi ennustaa, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua ei suomalaista maidontuotantoa enää ole! Nuoria yltiöpäitä on koko ajan yllytetty lisäämään tuotantoa ja rakentamaan miljoonanavettoja ympäri maata. Aina meille maalaisille on valehdeltu herrojen suulla, sitä nämä "neuvojat" osaavat, eivät mitään muuta! Jokaisen viljelijän on osattava arvioida itse omat tarpeensa, ei pidä koskaan luottaa neuvojiin; se on minun oppimani opetus---.
 


Kovalla työllä ja uhrauksilla on maajussi henkensä elättänyt Suomessa vuosisatoja. Työpäivä ei karjatilalla ole koskaan kahdeksantuntinen muille kuin lomittajille. Meille se oli kesäaikaan lasten ollessa pieniä 16-17 tuntinen, pyhinä vain 12 tuntia. Silloin piti passata vieraat---. Aina joutui tekemään valintaa, kun oli valittava ne, mitkä olivat niitä ehdottoman välttämättömiä töitä, ja mitkä niitä, että ne voi jättää seuraavaan päivään. Mutta varmaan siitä arviointikyky parani, kun pani asiat arvojärjestykseen.

Perunat on saatu laariin, saisipa vielä ikkunat pestyiksi! Kuvankäsittelyohjelma on koneella, mutta en ole varma, milloin alan sitä opetella. Runokirjassa on vielä tekemistä---.

Käymme viikonlopun viettoon. Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

15 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinen24. syyskuuta 2010 klo 8.44

    Minullakin on diabetes. Kurja tauti. Aina pitää mitata ja laskeskella. Mutta tuli tässä mieleeni, että olisiko siirtyminen kunnon insuliiniin paikallaan? Älä nyt minun neuvojani usko, mutta kysele suraavan kerran siltä diabeteshoitajalta tms.

    Nimittäin omat jalkani paranivat
    kävelukelpoisiksi, kun sain insuliinia ja tableteit jätettiin pois.

    Syksyisen kirpeää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Otsasi hiessä... ja kaikki muut sanat.

    VastaaPoista
  3. Hei Hymyilevä Tuula!

    Ikävää että sairastat tätä kavalaa sairautta, jota minäkin monien muiden ohella, sairastan. Pidin tautia kurissa kävelyllä lähes kuusi vuotta, kolme vuotta olen syönyt myrkkyjä.

    Minulla on niin mahdottoman hyvät arvot verikokeissa, ettei lääkäri ota lääkkeen vaihtoa kuuleviin korviinsa; paitsi tietenkin, jos tämä lääke kielletään. Ne ovat nämä kädet ja säryt niissä ja nivelissä. Polvista on rustot kuluneet lähes olemattomiin, vielä eivät nivelet ole vääntyneet eikä keinoniveliä laiteta ennen kuin viimeisessä hädässä. Ääreisverenkierto on myös hirveän huono, siksi käytän yölläkin tumppuja.
    Viime viikolla minulle db-hoitaja sanoi, että tällaisia veriarvoja ei kunnassa ole monella, tarkoittaen siitä parhaasta päästä. Mutta nyt vasta rupesin ajattelemaan, että ne saattavat ollakin lääkkeiden yhteisvaikutuksia, sillä niitä lääkkeitä on paljon; varsinkaan kun sitä reumaa ei löytynyt, vaikka fysiatri oli asiasta varma.

    Kiitos neuvoista ja kommentistasi Hymyilevä. Oikein hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  4. Moi Peikko!

    Niinhän sitä Raamatussa sanotaan, mutta joskus hikoilee sielukin eikä pelkkä ruumis;-?

    Mukavaa viikonvaihdetta Isopeikko ja hyviä sieniretkiä satumetsään<3

    VastaaPoista
  5. Ajan ratas on siitä merkillinen, että se pyörii vain ja ainoastaan yhteen suuntaan. Saisimmepa takaisin ajan, jolloin ihmisen työ oli vielä arvossaan.
    Nyt on olemassa vain raha ja sen sijoittamisesta tuleva tuotto. Kukaan ei välitä yksilöstä, eikä siitä, kestääkö henkinen terveytemme suurten muutosten aikakautta. Pahalta näyttää, jos jaksaa nähdä ja kuulla tapahtumat ympärillään.
    Uutisissa sanotaan, miten paljon työttömyys on vähentynyt, miten hyvin kaikki on, mutta todellisuus on muuta.
    Joukossamme, rakkaassa Suomessamme, on ihmisiä jotka ovat menettäneet itsetuntonsa työnsä mukana. Ei siinä kriisipalaverit auta, kun ei olekaan varaa hankkia lapsilleen edes tärkeintä, riittävää ravintoa. Koko ikänsä työtä tehneelle ei ole helppoa mennä sosiaaliturvasta apua anomaan, kun sitä ei aina edes myönnetä. Jos jonkin euron saa, on se maksettava takaisin jostain työttömyysrahasta tai tuesta, mitä meikäläisen on täysin mahdotonta ymmärtää.
    --
    Äskettäin touhotettiin Suomessa tuotetun, ja käsitellyn maidon puolesta, kohta ei enää tarvitse touhottaa, kun sitä ei enää ole.
    --
    Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat moninaiset. Meillä se on myös jokapäiväistä elämää. Elinsiirrosta johtuva lääkitys miehelläni on jatkuvan tarkkailun alla. Haittoja saattaa näkyä milloin tahansa munuaisten toiminnassa ja tietysti myös uusi maksa saattaa reagoida taas jotenkin. Kummallisesti siihenkin tottuu, eletään päivä kerrallaan.
    --
    Koeta sinäkin jaksaa siellä niiden lääkkeittesi sivuvaikutusten kanssa, jospa ne vaikka ajan mittaan taas helpottaisivat.
    --
    Kivat kuvat taas tässäkin postauksessa sinulla, samoin runo.
    --
    Syksyn kauneutta ja iloista mieltä toivon sinulle. Kirja valmistuu vähitellen, ja piristää varmasti.

    VastaaPoista
  6. Heippa Eila!

    Olisihan se mainiota, jos ajanratasta voisi muuttaa taaksepäin kulkevaksi, nuortuisi vain koko ajan ja tietysti palattaisiin entisen tapaiseen työelämään. Silloin pitäisi myös terveyden korjaantua itsestään<3 Ajatusleikkiä olisi hauska jatkaa, mutta---. Henkisen kantin kesto on varmasti monella nuoremmallakin tiukalla, koska tarvitaan niin paljon erilaisia lääkkeitä henkisen kivun ja sairauksien hoitoon.

    Työttömyys aiheuttaa varmasti pahaa oloa ja sairautta. Meillä katsotaan, että työttömyys on työttömän itsensä vika, hän on laiska. Yhteiskunnan rakennemuutokset maksaa aina pieni ihminen omasta selkänahastaan.
    -------
    Aika ratkaisee tämänkin maito-ongelman. Juommeko sitten puolalaista maitoa?
    -------
    Kun ihminen joutuu syömään joka päivä suuren määrän lääkkeitä välttämättömyyden pakosta, on se riski varmasti myös hänen terveydelleen; on niistä saatava hyöty ja niistä tulevat haitat. Terveydenhoitohenkilökunta suhtautuu asioihin sillä tavoin kuin ettei niitä haittoja olisikaan. Itse olen hyötynyt akupunktiohoidosta, se ainakin on myrkytöntä.

    Sinäkin joudut päivittäin seuraamaan miehesi vointia. Etukäteen on vaikea tietää, mikä on ehkä niiden lääkkeiden haittavaikutusta, mikä mahdollisesti muuta sairautta. Päivä kerrallaan on hyvä ohje---.
    ---------
    Kuvat on otettu Talolta eli maatilaltamme, jossa pojan perhe asuu. Hevoset ovat miniän omaisuutta.
    ---------
    Istuin pyhän kuvakirjaa valmistelemassa, luonnos siitä on jo tehty. Vain runoja pitäisi hioa ja viimeisiä kuvia skannailla ja käsitellä. Miniällä on ollut kiire opintojen ja lasten kanssa<3

    Kiitoksia kommentistasi ja oikein hyvää viikon jatkoa sinulle Eila <3

    VastaaPoista
  7. Ihanat hepat ja ponit ♥
    Näille miun sydämeni lämpenee.

    Kiitos kommentista blogissani, ja oikein leppoisaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
  8. Moi Seijastiina!

    Ponit ja lämminveriheppa Nelli ovat miniän hevosia, ja elelevät maatilallamme. Miniäni suuri rakkaus on hevoset, ja hän on varsottanut monia tammoja. Niin ne sitten lisääntyvät. Nelli tosin ei ole varsonut, vaan on viettänyt neitihevosen elämään koko ikänsä.

    Blogisi oli itselleni uusi löytö, se on erilainen omalla tavallaan.

    Oikein hyvää sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa myös sinulle Seijastiina<3

    VastaaPoista
  9. Olisin kommentoinut alempaa kuvaa, missä punainen tupa, että voi kauheeta, karhu siis kulkenyt siellä!!!
    Hui kamala, ja lasten leikkimökin takaa.. ei kivaa!

    Komeita omenoina alla olevassa puussa, nams ♥

    VastaaPoista
  10. Hei Seijastiina!

    Onhan se aika karsea ajatus, että karhut käyvät lasten leikkipaikoilla syömässä, onneksi on tavattu vain yöaikaan. Nyt on jo omenat syöty eikä karhuille ole enää puutarhassa ruokaa tarjolla. Ja kohtapuolin karhut paneutuvat talviunille omaan koloonsa, joten uskon että karhujen pelko pian helpottaa (ainakin vähäksi aikaa).

    Kaneliomenat ovat oikein herkullisia syöntiomenoita...

    Kiitos kommentistasi Seijastiina ja hyvää loppusyksyä<3

    VastaaPoista
  11. Hei Aili . Oli riipaisevaa lukea sairaudesta, oireista ja niistä kaikista maalaistalon töistä. Me ihmiset kun enemmän vaietaan , minäkin olen yrittänyt enemmän vaieta vaikka olen ollut hyvin ulospäin suuntautuva. Nyt on leikattu niin moneen kertaan että on proteesit jo kaikissa isoissa nivelissä. Se on vähän helpottanut kipuja. Mutta leikkaukset aiheutti hermoratavaurion, jalkaterät roikkuu ja on osin tunnottomat. Pikkunivelet ja lihakset keränneet anglioita, reumakyhmyjä käsissä niskassa selässä jaloissa. Tutkittu on koko kesä. Tulos on . Mitään ei enää voi tehdä. On niin tuttua tämä heikko verenkierto, kramppeja on sekä jaloissa että käsissä. Rollaattorin kanssa käyn ulkona . Sisällä vielä varoen voi ilman apuvälineitä liikkua. Muutin tyttären luokse asumaan, kun pitää olla joku läheinen jolta saa apua huonoina aikoina. Kirkko on vieressä siellä tulee käytyä se on hetken lääkettä, jakaa hiljaisuus ja rukoukset yhdessä ihmisten kanssa. Diabetesta minulla ei onneksi ole. Vain reuma , hermovauriot ja rappeutumia. Riittävät kyllä. Kun silmissä on glaukooma niin näkökin heikkenee. Muuttuu jopa silmien väri..nyt vihreät ripset läpikuultavat. Tippoja lääke toistaiseksi. Kunnioitan niin leipää kuin maito tuotteitakin, tiedän sen kuinka kovalla työllä ne minulle tulevat. Toivottavasti tilanne ei enää huonone, kansa lisääntyy ja ruokaa tarvitaan ei me kaupunkilaisetkaan petonia syödä. Kiitos hyvästä. Kirjoituksestasi ja voimia pimeään syksyyn. Terveyttä anoen .

    VastaaPoista
  12. Voi Kaisu Majatta samoja polkuja me tallaamme! On ikävää, että sinunkin, valoisan ihmisen tie, käy vaikeimman kautta. Toivon että usko Jumalaan ja Jeesukseen auttaa sinua kivuissasi selvitymään eteenpäin. Kuin myöskin minut.

    Paljon on vettä virrannut siitä kun tuon kirjoitin, eikä parempaan suuntaan. Nyt olen oppinut pitämään pienempää ääntä vaivoistani ja menetyksistäni, eiväthän ne koske muita. Onhan tuon kirjoittamisesta tullut jo seisemän vuotta täyteen, se on aika paljon...
    Maanviljelijöistä kirjoittelen oman ammattimme takia, on vain huoli siitä, mitä me ja tulevat polvet syömme, kun oma tuotanto hiipuu ja loppuu.

    Hyvää joulun odotusta ja terveyttä sinulle Kaisu Marjatta! Täällä netissä saamme tukea toinen toistamme vapaasti ja ilman ennakko-odotuksia. Kiitos lämpimästä ystävyydestäsi! ♥♥♥

    VastaaPoista
  13. Näin tässä apu-lehden ja siinä kannessa oli Bertta koistisen kuva k-helenan kanssa,oli mielenkiintoinen juttu kun Bertta kertoi siinä evakko reissusta ja sen aikaisesta elämästä, samaan aikaan äitinikin lähti evakkoon karjalasta, ja tunsi Bertan sieltä ajoilta, ja naapureita oltiin U-värtsilässä.Kylläpä Bertta vielä on nuorekkaan näköinen vielä 100 vuotiaana.
    Miten lie sit sairauksia hänellä,vanhan kansan ihmiset jotenkin vain ovat kestäviä ja terveempiä.
    Hyvää Joulun odotusta sinne susi rajalle!, sydämeni on vieläkin siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut tuota mainitsemaasi juttua Apulehdestä. On hienoa, että nainen on pian satavuotias, ja kunnossa kaikin puolin. Varmaan Katrikin on samaa maata kuin äitinsä. Jotkut meistä ovat kestäviä, mutta itsestäni en voi sanoa samaa.

      Kiitos Pike, että vielä muistat meitä rajan asukkeja. Myös Sinulle Turkuun oikein hyvää joulun odotusta!♥♥♥

      Poista
    2. Pike, äskettäin sain lukea tämän artikkelin vanhasta Apu-lehdestä. Kiinnostava artikkeli.♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥