keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Oskari Juvosen haastatteluja paikallisella murteella 1.

Mv. Oskari Mikonpoika Juvonen (1883-1969).

Oskari Juvonen (OJ) syntyi 13.9.1883 Tikkalan Perivaarassa Juvolan talossa. Hänen vanhempansa olivat Mikko Pekanpoika Juvonen ja Kaisa Liisa Matintytär Kauppinen. Oskari ei ollut käynyt edes kansakoulua toisin kuin nuoremmat sisarensa. Isänsä Mikko Juvosen kuoltua vuonna 1901 hän kertoi jääneensä ’yksinhuoltajaksi’ perheelleen, koska oli perheen ainoa mies. Oskarilla oli kymmenkunta lypsylehmää, pari hevosta, sikoja, vasikoita, lampaita ja kanoja. Oskarin aikana raivattiin kivistä peltoa noin 12 hehtaaria käsipelillä. Välillä hän ajoi myös rahtia. “Tiukala se on leipä syöty, van leivän kansa on eletty”. Oskari kuoli 1.3.1969. Sisaren tyttären poika Risto Jääskeläinen kävi Oskarin siunaamassa Tikkalassa haudan lepoon. Nykyisin Jääskeläinen tunnetaan paremmin metropoliitta Ambrosiuksena. Matti Punttila (MP) teki haastattelunauhoja kuuden tunnin ajan 27-28. 5. 1963. Nauhoitteet ovat Helsingin Yliopiston suomenkielen nauhoitearkistossa. Joitakin näitä tarinoista on kerrottu Hannele Forsbergin kokoomateoksessa Pohjois-Karjalan Murrenäytteitä Joensuu 1988, julkaisija on Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö.


1.  KASKIVILJELYSTÄ, AIDOISTA, KYNNÖSTÄ JA KYLVÄMISESTÄ

     OJ: No, huhtimuat (‘kaskimaa’) joka vuos tuosta juhannuksesta lähtein hakattii. Kaskenhakkuu alako, kun lehti ol täysimmillää puussa. Ne (puut) kuajettii, kevväälä karsittii, sanotaaj, ja (kaski) vierrettiij ja kynnettii. Rukkiiks pantii ja naurista kasvatettii kansak. Ja nauriim perästä kauroo. Siitä ku ei tulek siitä tulemmuasta ku kaks viljoo, ruis ja kaura. Ja saloltaa (Liipistä) kylymi vielä tuosta rukkiin, sattu nii ohkaseks mänemää... 
     MP: Millanen mua se valittiin kaskimuaks? 
     OJ:  Ka, missä ne lehtipuut on tuota, ja olhan niissä petäjee meijännii salola. Ne ol hyvät, tuota, viertee, se palo melekee... Vähä pit kankii käyttee, van (piha-) opotassa tiälä pit olla...Joha miunnii pit palloo kyntee neljännellätoista (ikävuodella). 
     MP: Mitä sille kaskimuale tehtiin ensimmäiseks, kun se oli valittu se kaskimua?        OJ:  Ka, ei muuta kuha se otettii ja hakattii: Kassaravesat löi kassaramies poikkeen ja paksummat puut löi kirvesmies poikkeen. Ja siihen aikaan kerppuu taitettiin elukoile. Lehet, tuota, melekeen parraasta piästä otettiin talaveks vihkole ja, tuota, kuivattiin. Sillon ol heinee urkon (‘kauhean’) vähä. Sitä eij ollut kolomatta - neljättä ossoo mitä nykysi - meilä eikä muilaa kansak. 
     MP: Kevääläkö se (kaski) hakattii? 
     OJ:  Ka, se hakattii täyvessä lehessä. Siinä juhanuksesta piätty usseinnii se kasken hakkuu, sillohaj oj jo lehti täysimmillää kasvussa, ja nuorta.  Ja elukka ku se nuorena taitettuu on, syöp sen mielellää  ja ravintoarvo siinä onniih hyvä. Sehä peltoheinee vastovvaa syöttäissä. Ja lehtii riipivät raijjosta ja huavosta ja niitä kuivattiin tuas ja niistä hauvetta tehtii...Semmosta se ol sen ajan elämä, se ol isotöistä kaikinpuolin. Se ol talavela niin ku kesällää. 
     MP: Koska se sitten poltettii, se kaski? 
    OJ:  Tulevana kesänä, näinnikkää kevätpouvila. 
    MP: Se oli kuivoo? 
    OJ:  Nii, kuivoo. Paksummat puut otettii aitoin (=aitoihin) ja jäihän niitä aina, tuota, polttookkii. Ja sittä ne risula vierrettii ja poltettii, jotta mua mustu ja tuhka jäi. Tuhkaha on niät kalainetta (‘kalia’) muale.
     MP: Ei sitä muata ennen polttamista mitenkää ympäröity? 
    OJ:  Ympäröitykö? Ajo ne pahimmile paikole hevosela ja uatrala tulvakoja ympärriisee (=ympäriinsä). Siinä kaks ja kolome vakkuu ajovat jotta tuore (mua) kiänty - jotta tul ei siitä yl mäne. Ja pahossa paikossa, tuota, jotta havukossa tuulen alta sytytettii vastatul, ei sitä tuulen piältä pantu. Sitä ensin ympäryksii kahottii jotta ei mehtään tul karkoo... 
     MP: Ei sitä semmosta sattuna, jotta ois (männyt mehtään)?
    OJ:  Ei sitä tiälä männyt mehtään. 
    MP: Mitä niitä ol niitä asseita sielä mitkä polttivat kaskii? 
    OJ:  Ka, eihän niilä mitä asseita ollu. Tultikkulouta ja sittä, tuota, tuoreen koivun hakkasivat, jos tul missä rupes yl mänemää, sillä vastasivat, jotta se tul ei yl männyt. Ei sielä ollut ruiskuja. Lappii (=lapio) joskus ol, tuota. Kuokkii eij ollut, tuota, siihen aikaan, mie en nähnyt. Ne ilimesty vasta miun aikamiessä ollessan. Ja samoten nää vältit ja hankmot ja kaikki. Eihäm meilä ollut isän elosollessa ku sorppauatra. Sittä mie ostin vältin, yhehhevosev vältin ja sillä ajon. Ja sittä pit ostooj jo kympivvältti, silleimmii aloja niilä työnneltii. Ja hyvä on kyntee kansak. Ja hankmoloita mie ostin jo kaksii, on hankmot ja sampot ja kaikki. Nyt mua lähtöö, tuota, hienooks kuv vua kivvii vällii soppiit, tuota, kyllä ne lähtöö. Nyt on tää huusholli (‘talous’) helepottana - raktorpellii jos piäsöökii, tuota, sehä onniih hyvih heleppo, ja joutui(sa). Ja semmoseks pitäs suaha, muute ei kannata. Siinä työkulut tulloo nii isoks. 
     MP: Olko sielä kaskimuala vettä? 
     OJ:  Vettäkö? Eihäs sitä kaskimuala oo vettä. Ei se niim märkee oo millonkaa.            MP: Semmosta sammutusvettä? 
     OJ: Ka, meiläpä siinä ol, jotta lammit tuonnii salopalstan kahesta kohti katkoo, jotta oisha sitä suanu, van (=vaan, mutta) ei myö tarvittu millonkaa. Sitä kum Mässänlammin rannasta on, tuota, huhtaruateita, ei myö tarvittu millonkaa. Meil on enin osa - siinä on tuossaa Välkankaala 40 hehtaarin ala sitä kangasta. Siinä eij joo yhtää huhtimuata kuh hyvi pikkunen ala, jossa eij joo ruajettu. Ja siinä hyvä puusto on piälä, ja tukkimehtä onnii jo. Seo siinä 70 vuuven hujakoile jo ollu. Ruajannin perästä se hyvin ottaa siemenen, se ottaa hyväst ku jo on...Ei niitä siementee tarvihek kuj jo nousoo, ja se nousookiik sakkiina. Sittä ku se männöö jo vauraammaks (‘isommaksi’) sitä pittää harvennella. Lehtipuita lyyvvään vua muahan happanemmaa. Seo koivut niis sakkiina, jotta mies ei tahok piästä kulukemmaa läpi. On siitä ruajannista (‘kaskenpoltosta’) se etu.  Ja koivu sikijää, enemmän ruajealale ottaa. Seo paha muutes se puulaji etistee (=edistää)... 
     MP: Miten sitä vierrettää sitä kaskii? 
     OJ: Vierrettäänkö? Ka, ei muuta ku puut pantiir rovijooj ja sittä ne sytytettiij ja sittä kangila sitä työnnettii. Ku se alaltaan poltti, sitä tyrkättii vähä etemmäs. Sillä keinon. 
    MP: Miks niitä sanottii niitä palamattommii paikkoja? 
    OJ:  Tieroks. Va eihän niitä paljo niitä tieroja heitetty, kyllä ne melekeen tarkkaap poltettii.Sittä ku ol palana, niättii, ne pienet kalikat kerättiin niile tierole ja niilä sittä poltettii ne valakiit kohat. Sillä keinon (tavalla) tehtii.

Jatkuu...
Tekstin kirjoitti nauhalta: Aili Nupponen

Lähde: Havutar hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuun Yo-paino 2004.



4 kommenttia:

  1. Olipahan kotoisaa jutustelua, ei ollunna montoo sanno jota en ois tajunnu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos out Kitteelä asunu, nii varmaan ymmärsit jutun. Isälä on vielä tuo vanha murre, se erovvaa tästä nykysestä aika tavala. Mukavoo viikonloppuu siule Mauno!♥♥

      Poista
  2. Kovaa on työ ollut silloin. Kumpa noita raivattuja paltoja osattaisiin tänäpäivänäkin pitää niiden ansaitsemassa arvossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ollut kovvoo. Voi ne pellot mehitettiin jo melekein heti, kun isäntä vaihtu. Pellot 'paketoitiin' ja pantiin kasvammaan lehtikuusta!

      ♥♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥