perjantai 14. lokakuuta 2016

KARJANHOITOA 1800-LUVUN MALLIIN PERIVAARASSA 3.


Jatkuu...

Juvolan lehmiä lypsylle hakemassa kesällä 1963.
Miina Juvonen (1880-1967), Miina-täti nuorena.


Karjataioista ja taikauskosta

Karjataikoja lienee ennen tehty runsaasti. Tuntemattomia eivät suinkaan olleet trullit eli pahansuovat naapurit, jotka kävivät leikkelemässä naapurin lehmiä, esimerkiksi vetimiä. Lampaista kerittiin villoja, jotta karjaonni olisi saatu naapurilta otettua pois. Naapurin lehmän kello voitiin viedä kusiaispesään, takaisin tultaessa oli kuulemma kuljettava takaperin - tällöin eivät lehmät osanneet tulla kotiin. Samoin omat lehmät saattoivat joutua metsänpeittoon, jolloin niitä ei löydetty kotiin. Lehmä saattoi kuulemma tuolloin muuttua kiveksi. Kerran ne jäivät metsänpeittoon minultakin: vaikka miten kiersin ja etsin lehmiä aidatusta aidasta, joka tosin oli vain 50 hehtaaria, en löytänyt lehmiä, vaikka kiersin aidan kahteen kertaan. 

Juvolan navetta ja talli

Oskari oli rakennuttanut uuden kivinavetan kesällä 1930. Kivet oli lohkottu pellosta ja navettaa oli ollut tekemässä 16 työmiestä, kaikki talon ruoassa. Kaisa-mummo oli yli 80-vuotiaana paistanut miehille ruisleivän: taikina oli ollut viikolla joka päivä paitsi sunnuntaisin. Navetan ”piirustukset” Oskari oli tehnyt tupakka-askin kanteen. Kokoa rakennuksessa oli kohtuullisesti: iso karjakeittiö 200 litran muuripatoineen, sikala, jossa oli kaksi karsinaa, lantala eikä ihan pieni navettaosakaan. Lehmiä mahtui parsiin 12 kappaletta, nuorkarjalle oli viisi partta ja kaksi isoa karsinaa vasikoille ja lampaille. Lisäksi navetan vintti oli kohtuullisen korkea ja siellä puitiin syksyllä talon viljat, ainakin ne mitä ei puitu riihessä. Yleensä ruis ja muu leipävilja puitiin riihessä. Navetan vintissä säilytettiin pehkut, sinne ajettiin heinät ja sammalet. Vesijohtokin oli. Aluksi oli käsipumppu, sitten pahanen valovirtapumppu, joka jäätyi ja meni rikki. Vesi oli näin ollen kannettava karjalle käsivoimin. Käsin vinssaaminen jäisestä kaivosta tämänkin kokoiselle karjalle oli iso homma lapsityövoimalla. Hevoset olivat tallissa pihamaalla eri rakennuksessa. Hevosten hoito olikin isän työtä. Vain kesällä jouduin kuljettamaan niitä opottaan laitumelle ja sieltä takaisin.

Loppu.

Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar, hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuun yo-paino 2004.

2 kommenttia:

  1. Kyllä, olisin halunnut oppia tuntemaan oman mummoni, isäni äidin, joka teki karjataikoja..;)

    ♥♥

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥