torstai 29. syyskuuta 2016

KARJANHOITOA 1800-LUVUN TAPAAN 1.

Perivaaran talot 1960-luvulla. Etualalla Juvola, tummakattoinen kivinavetta lähellä teiden risteystä.

Leila Hurmalaisen piirros Karjataika.


Laiduntaminen ja maidon käsittely


Kotonani Perivaaran Juvolassa karjaa laidunnettiin metsälaitumella eli väljänmetsällä aina vuosiin 1955-1956 saakka. Vasta tuolloin salolla olleet omat metsälaitumet, jotka ulottuivat Mässän perukoille asti, aidattiin kahteen eri lohkoon piikkilangalla. Aamulla karja ajettiin kujosia pitkin kylän talojen ohi. Nämä kujoset kulkivat meidän ja Kurolan välistä rajaa pitkin, jossa molemmin puolin oli kiviaidan päällä lisäksi pisteaita. Kujoset haarautuivat meidän navetantakapellon alalaidassa vielä toiseen haaraan, joka kulki Simosen talon pihan läpi. Iltapäivällä klo 3 - 4 maissa oli sitten äidin lähdettävä lehmiä etsiskelemään salolta polkupyörän kanssa. Lehmät saattoivat olla kaukana Valkeasuolla Mustissa saarissa tai Sykönvaarassa asti. Yleensä lehmät tulivat harvoin hakematta kotiin. Joskus lehmien etsiminen saattoi kestää yömyöhään, jopa lähelle puoltayötä, jolloin tietysti lypsäminen kovasti myöhästyi. Saattoivatpa lehmähyväkkäät tulla kotiin ilman hakijaa, jolloin umpisokea Miina-täti nousi seisomaan kaivon kannelle ja huusi kovalla, kantavalla äänellään niin että se kuului monien kilometrien päähän karjan etsijän korviin. Vaskikelloja pidettiin lehmien kaulassa karjan käydessä metsälaitumella. Niitä oli ainakin 5 - 6 lehmällä. Juvolan karjan vaskikelloissa oli teksti O. Juvonen. Lehmät lypsettiin käsin aamuin illoin. Olin mukana ensi kertaa lypsypuuhissa noin kolmivuotiaana, tietysti leikkimielellä. Meillä oli silloin vihainen lehmä, Neito nimeltään, ja vielä vihainen pässikin, joka aina hyökkäsi pahasen lypsäjän päälle sarvet tanassa. Pässi tosin hämmästyi, kun sai kivellä otsaansa niin että paukahti. Tosimielessä rupesin lypsyhommiin vasta 12 - 13 ikäisenä, niin että kun karja jäi minun vastuulleni 1956 ollessani 14-vuotias, osasin toki lypsää. Voimat vain eivät vielä oikein tahtoneet riittää 11 lehmän lypsyyn, joista muutamat olivat todella tiukkalypsyisiä. Tästä syystä piti Oskarin jopa myydä yksi lehmä. Minua viisi vuotta nuoremman Eeva-siskonkin oli koulunkäyntinsä ohella käytävä avustamassa minua lypsyllä ja muutoinkin. Yöksi lehmät vietiin opottaan eli karjahakaan. Se oli metsää, kooltaan seitsemän hehtaaria, ja sijaitsi noin puolen kilometrin päässä talosta. Samalla laitumella laidunnettiin myös hevosia ja lampaita. Vasikoita ja nuorkarjaa pidettiin liekanarussa talon lähipelloilla tai ne olivat opotassa. Syksyisin karjaa paimennettiin, kun äpärikön syöttö alkoi. Sähköpaimen hankittiin melko pian lapsuudessani, joten kovin kauan en tarvinnut istuskella paimenessa ja kertoa itselleni satuja. Kesäaikaan keitettiin karjakeittiön suuressa muuripadassa lehmille haudetta, johon laitettiin viholaisia eli isonokkosia, pihlajanlehtiä ym. Laitumella annettiin heinäsuolaa ja palaksi jauhoja pala-altaaseen. Syksyllä niitettiin viikatteella odelmaa, vihantaa kauraa tai niin sanottua rehua, joka oli herneen ja kauran sekoitusta. Lämmin maito separoitiin maitohuoneessa, toisin sanoen kerma erotettiin tässä vaiheessa kurrista. Vasta vuonna 1956, äidin lähdön jälkeen, rupesivat maidot kulkemaan meiltäkin meijeriin pystöissä eli tonkissa. Separoitu kerma hapatettiin ja kaksi kertaa viikossa oli kova kirnuaminen suuressa, käsin pyöritettävässä puukirnussa, johon kerralla mahtui muistaakseni viisi ämpärillistä kermaa. Saattoi kulua kaksikin tuntia kunnes kerma muuttui voiksi. Tätä tehtävää sain tehdä monien vuosien ajan, heti kynnelle kyettyäni, jolloin olin hieman yli 10-vuotias. Loppu oli sitten äidin työtä: hän pesi voin moneen kertaan, suolasi sen, paloitteli kilon muotilla paloiksi, myi sen sitten Joensuun torilla tai vei Tikkalan kauppoihin.

Talviaika

Lehmien ruokinta talviaikaan oli karua. Tosin äidin aikaan ostettiin väkirehujakin. Oli muutamia lehmiä, jotka sen aikaiseksi lypsivät paljon. Soma-niminen lehmä kunnostautui lypsämisessä ja sillä oli monta hyvää tytärtä, niistä monella oli epäonnea äidin vähemmän huolekkaassa hoidossa. 

Jatkuu...
Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar, hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuun yo-paino 2004.

torstai 22. syyskuuta 2016

To-VÄ KANSALAIOPISTON OPISTOLAISYHDISTYKSEN HISTORIIKKI 1971-94, osa 2.

Jatkuu...

Tikkalan v. 2004 palanut koulu, jossa kylämme kansalaisopistoryhmät kokoontuivat.

Ikämiesten liikuntaryhmä esiintyy seurojen talon TiVen juhlassa.

Teuvo Latvalan johtama sekakuoro harjoitteli ja esiintyi entisellä Tikkalan koululla.


Matka Moskovaan ja opistopiirin kulttuuripäivät

Kesäkuussa 1975 tehtiin matka Moskovaan ja Leningradiin veljekset Mikkosen bussilla. Ryhmän koko oli 45 henkeä ja retki oli ikimuistoinen, sillä se kesti kokonaisen viikon. Menomatkalla oltiin Leningradissa kaksi yötä, perillä Moskovassa kolme ja tulomatkalla Novgorodissa oltiin yksi yö.

Kansalais- ja työväenopistojen talvipäivät pidettiin Tohmajärvellä 14 ja 15 päivä helmikuuta 1976. Tilaisuuteen kokoontui runsaslukuinen osanottajajoukko. Tuolloin toimi opistossamme 60 opintopiiriä ja siinä oli 700 opiskelijaa. Esillä olivat sekä käsityö- että valokuvanäyttelyt. Tohmajärveläiset esittivät Maiju Lassilan näytelmän Kun lesket lempivät. ”Oppilaskunta on kansalaisopistojen elävä ja toteuttava voima. Siitä riippuu opistojen menestyminen ja tehokkuus. Haja-asutusalueilla kansalais- ja työväenopistot ovat lähes ainoat kulttuuritarjonnan ylläpitäjät”, lausui oma kunnanjohtajamme talvipäivien avajaisissa.

Yhteensä kulttuuripäivillä oli edustajia 20 eri kunnasta.

Varojen hankinta

Muutamina vuosina talouden hoito on ollut todella tiukoilla. Rahavaroja yhdistys on saanut käyttöönsä sekä omalla toiminnallaan mm. järjestämällä erilaisia huvitilaisuuksia ja kahvituksia että lähes joka vuosi kunnan toimesta, joka on luovuttanut 3-5 markan oppilasmaksuista osan opistolaisyhdistyksen tukemiseen. Muutoin varojen käyttö on ollut erinomaisen taloudellista ja hallittua. Aina on pyritty saamaan kokous- ja muut kulut mahdollisimman edullisesti.

Värtsilä omana osastonaan

Pientä eripuraa on ollut Värtsilän ja Tohmajärven opistolaiskunnan toiminnassa vuodesta 1973 aina vuoteen 1988, jolloin tehtiin täydellisen yksimielinen päätös yhteenliittymisestä. Nimeksi tuli tuolloin Tohmajärven-Värtsilän kansalaisopiston opistolaisyhdistys. Yhdistykselle tehtiin säännöt ja rekisteriin merkittiin sääntömuutos. Lopulta tajuttiin että yhdistetyt voimat riittävät paremmin. Kiitoksella mainittakoon että Värtsilän edustus on ollut kokouksissa aina läsnä.

10-vuotisjuhlat ja nykyajan toiminta

Kymmenettä toimintavuottaan yhdistys juhli opiston päättäjäisten yhteydessä keväällä 1981.

Vaikka kansalaisopiston oppilasmäärä on suuri, toistatuhatta jäsentä, on ollut vaikeuksia saada aktiivista väkeä mukaan opistolaisyhdistyksen toimintaan. Niinpä toiminta on ollut vähemmän näkyvää kuin aikaisemmin. Vuosittain on tehty muutama retki, laulajaiset tai vastaavaa sekä pikkujoulu. Tosin jokunen vuosi on mennyt ilman sitäkin. Lisäksi on joka toinen vuosi osallistuttu kansalaisopiston näyttelyn järjestelyihin. Nykyisin kansalaisopistotoiminta tunnetaan sentään erittäin hyvin, joten ei ehkä tunneta niin suurta tarvetta järjestää oppilaskunnan yhteistä ohjelmaa. Lisäksi oppilaskunta on hajallaan eri puolilla pitäjiä, joten yhteen sitovuus on kovin heikkoa. Kovasti haluttaisiin uusia aktiivihenkilöitä saada mukaan , jolloin toimintaa saataisiin vireytetyksi. 

Muutoin opistolaisyhdistyksellä on edessään vaikeat ajat, todettiin opistolaisyhdistyksen historiikissa huhtikuusssa 1992.

Viimeiset toimintavuodet

Vuoden 1992 aikana yhdistys järjesti tilaisuuden ja kahvituksen Haluatko kuulla joulurunoja. Elsi Komun ryhmä Kaunoluku kävi esiintymässä 8.12.  kunnanvirastolla. Lisäksi helmikuussa tehtiin retki Ilomantsiin Pääskynpesään linja-autolla, osallistujia oli 45 henkilöä, lähes täysi linja-auto. Kyydin maksoi opistolaisyhdistys.

20-vuotisen toimintansa kunniaksi yhdistys järjesti juhlat. Kesäkuussa pidettiin saunailta Siikajärven metsästysmajalla, missä vieraina olivat Keski-Karjalan kansalaisopiston oppilaskunnan edustajat. Pikkujoulu pidettiin Saarion maamiesseuran talolla.

Kyseisenä vuotena todettiin että poikkeuksellisesti postin, kokouskutsut ja asiakirjat on tehnyt pj. Aili Nupponen.

1993 järjestettiin esiintymistaidon kurssi virastotalolla, opettajana toimi Elsi Komu. Osanotto olikin runsas, sillä 25 henkeä oli tilaisuudessa mukana. Helmikuussa tehtiin retki Kiteelle Riikolan Anun kauneushoitolaan. Huhtikuussa järjestettiin ravintola Tetrituvassa hiusmuotinäytös, johon myytiin kahvikortteja sekä arpoja. Osallistuttiin Keski-Karjalan kansalaisopiston oppilaskuunan rantakalatilaisuuteen 10 hengen voimin. Yhdistyksen puheenjohtaja vieraili Vaara-Karjalan kansalaiopiston opistolaisyhdistyksen pitämiin iltamiin Öllölän lavalla 19.6. 1993. Marraskuussa pidettiin vielä Retonki ja teryleenitanssit Tetrituvassa. Musiikista huolehti Teuvo Varonen.

Heinäkuussa 1994 järjestettiin Kutsun Eräpirtillä rantakalailta, johon lähetettiin kutsu Vaara-karjalan yhdistykselle ja Keski-Karjalan kansalaisopiston oppilaskunnalle. Paikalle saapuikin runsaslukuinen yleisö (50 henkilöä). Kesällä tehtiin vielä yhteinen retki Saarenmaalle.

Vuonna 1994 alkoi yhdistyksen loppu häämöttää. Muut rahat oli saatu kulutettua paitsi 1107,71 markkaa, jotka jätettiin Yhdyspankin tuottotilille sitä varten, että joku aloittaisi yhdistyksen toiminnan. Niinpä johtokunta jätti kollektiivisen eroanomuksen:

”Me, Aili Nupponen puheenjohtajana ja Raili Alqvist sihteerinä, pyydämme eroa yllä mainitun opistolaisyhdistyksen johtokunnan jäsenyydestä itsemme ja muiden johtokunnan jäsenten puolesta.

Muut johtokunnan jäsenet ovat: Arja Hakulinen (vpj), Aira Varonen, Laila Nousiainen, Matti Pulksten, Aune Pirhonen, Sinikka Nuutinen,  Liisa Saukkonen, Sirpa Taure ja varajäsenet Armi Salminen, Mirja Pusa, Seija Heikkinen, Pirkko Sormunen.

Tohmajärvellä 23.10.1994.

Aili Nupponen, puheenjohtaja                                     Raili Ahlqvist, sihteeri”


Ansioituneet opistotyön tekijät

Sirpa Taure on toiminut opistolaisyhdistyksen puheenjohtajana yhteensä 13 vuotta sekä sihteerinä viime syksystä alkaen. Lisäksi hän on toiminut kansalaisopiston johtokunnassa pitkän aikaa. Aikaisemmin opiston 20-vuotisjuhlan yhteydessä hänelle on annettu 10-v. ansiomerkki. Nyt tänään haluamme muistaa pitkäaikaisia toimihenkilöitämme Leena Hirvosta (ent. Ruuska), joka on tehnyt ansiokkaan työn sihteerinä ja rahastonhoitajana sekä Toini Marienbergiä, joka on toiminut sekä puheenjohtajana että sihteerinä esimerkillisesti. Olkoon tämä vaatimaton huomionosoitus ja kiitos näistä kymmenestä vuodesta.

Puheenjohtajat

Veikko Rouvinen 1971-72
Keijo Kareinen 1972-73
Tauno Pakarinen 1973-74
Ella Väistö 1974-77
Sirpa Taure 1988-91
Aili Nupponen 1991-94

Sihteerit

Pirkko Laukkanen 1971-73
Mirja Pusa 1973-74
Leena Ruuska 1974-80
Anita Martikainen 1980-83
Sisko Nousiainen 1983-86
Hilja Sormunen 1986-88
Toini Marienberg 1988-91
Sirpa Taure 1991-92 (nimellisesti, oikea sihteeri Aili Nupponen)
Toini Marienberg 1992-93
Raili Ahlqvist 1993-94

Rahastonhoitajat

Anna-Maija Kinnunen 1971-73
Hilkka Timonen 1973-74
Pirkko Kinnunen 1974-75
Leena Ruuska 1975-78
Marja Multanen 1978-83
Seija Partanen 1983-86
Merja Jääskeläinen 1986-90
Aili Nupponen 1990-91
Aira Varonen 1991-93
Aili Nupponen & Matti Pulksten 1993-94                                  

Teksti: Aili Nupponen


lauantai 10. syyskuuta 2016

TO-VÄ KANSALAISOPISTON OPISTOLAISYHDISTYKSEN HISTORIIKKI 1971-94 1 .

TOHMAJÄRVEN-VÄRTSILÄN KANSALAISOPISTON OPISTOLAISYHDISTYS 1971-94

HISTORIIKKI

 Perustaminen
-Opistolaisyhdistyksen tarkoituksena on tukea ja innostaa opistossa opiskelevia heidän pyrkimyksissään järjestelmälliseen opiskeluun
-kehittää ja vaalia opistolaisten keskinäisiä toveruus- ja ystävyyssuhteita ja lujittaa heidän siteitään opistoon ja opiskeluyhteisöön
-ohjata opiskelijoita muuhun hyödylliseen vapaa-ajan käyttöön ja edistää kansalaisopistotyön tuntemusta etenkin opistolaisyhdistyksen toiminta-alueella
-käsittelee opetuksen järjestämistä ja muita opiston muita opiston toimialaan kuuluvia kysymyksiä ja tekee esityksiä rehtorille ja johtokunnalle
     Näin sanotaan yhdistyksen säännöissä.
     Perustaminen tapahtui Kemien koululla 31 päivä lokakuuta 1971 17 henkilön ollessa läsnä tilaisuudessa. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Veikko Rouvinen, sihteeriksi tuli Pirkko Laukkanen (nykyinen Sorvi) ja rahastonhoitajaksi Anna-Maija Kinnunen. Muiksi jäseniksi hallitukseen tulivat valituiksi Kauko Uurtio Uusi-Värtsilästä, Aimo Mikkonen Riikolasta, Tuula Rautiainen Kemiestä, Aune Törrönen, Jorma Summanen ja Eeva Väänänen Värtsilästä, Sirpa Taure Hukkalasta, Erkki Jääskeläinen Tikkalasta, Eeva Manninen Akkalasta sekä Tarja Summanen Kemiestä.
     Toiminta lähti vireästi liikkeelle. Hallituksen tehtäväksi jätettiin toiminnan suunnittelu sekä sääntöjen hankinta. Päätettiin että opintopiirit valitsevat keskuudestaan yhdysmiehet, jotka toimittavat kokouskutsut ja ilmoitukset jäsenille. Erilaisia tehtäviä varten valittiin jaostoja.
     Ensimmäinen juhla aloittamisvuonna oli pikkujoulu.

Näytteleminen on ollut suosittu harrastus. Tässä Värtsilän porukka muutamien vuosien takaa. 

Raili Näätänen on vetänyt pajutöitä jo vuosikymmeniä.

Toiminta muotoutuu

Kansalaisopistotoiminta oli vasta muotoutumassa ja sen tunnetuksi tekeminen oli tärkeää. Myöskin opistolaisyhdistyksen (oppilaskunnan) merkitys oli suuri ja innostus korkealla. Todettiin että kansalaisopiston toiminta oli laajentunut huomattavasti, kokouksiin oli runsaasti osallistujia eikä aktiivisista toimihenkilöistä ollut puutetta. Päätettiin perustaa erityinen retkiryhmä, joka suunnitteli retket ja otti selvää matkojen hinnoista. Järjestettiin tanssi- ja käytöskurssit, pidettiin tanssiaisia, muotinäytöksiä ja pikkujouluja.  Teatteriretket sekä viihde- ja lauluillat kuuluivat melkein alusta asti osana yhdistyksen toimintaan.
     1974 päätettiin rekisteröidä yhdistys.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen