tiistai 12. heinäkuuta 2016

Vanhan kansan merkkipäivistä ja sääennustuksista 2.

Jatkuu...
Juhannusvieraita Aholammilla. Kuva voi olla ennen sotia otettu.
Heinäntekoa Perivaaran Kurolassa sotien aikana. Kuvassa vanha talo, joka purettiin pois 1950-luvun alussa.

Tipurtti on 14. päivä huhtikuuta. “Jos Tipurttina kylymää, kylymää vielä 40 yötä”, sanottiin Tohmajärvellä. Suvea eli suojasäätä pidettiin hyvänä enteenä. Yrjön eli Jyrin päivänä 23.4 huudettiin metsässä: “Hyvä Jyrki, pyhä Jyrki, pane hurttas kiinni (Vilkuna 1998)!” Tällä huudolla oli tarkoitus pelotella sudet pois metsästä, jotta ne eivät vahingoittaisi kotieläimiä. Yrjön päivää on pidetty karjan uloslaskupäivänä. Tohmajärvellä on tunnettu sananparsi: “Jyrkinä jyrähtää kalamiehen kattilassa”, sillä silloin alkaa kalojen kevätkutu. Vappua ei maalla ole juhlittu, vaan silloin aloitettiin toukotyöt. Ensimmäisiä tehtäviä oli siemenperunoiden valinta ja itämään ottaminen. Vapun otti juhlittavakseen ylioppilaiden lisäksi työväki. Se on laulanut taistelulauluja ja tehnyt vappumarsseja pitkin katuja. Vappuna pidetään paljon poliittisia puheita. Erkin päivä on 18. päivä toukokuuta. Meillä Tikkalassa hoetaan: “Erkki lerkki, leivän merkki” tahi “Ierikka, juarikka, pellon piässä kyntää”. Puhutaan myös Ierikan viluista, ne olivat satovuotta ajatellen hyvä merkki. Monet talot veivät lehmänsä karjamökeille kesäksi. Onkamossa oli useilla taloilla karjamökki, koska talojen laitumet olivat talosta kovin kaukana. Urpon päivästä 25.5. ennustettiin koko tulevan kesän säätila. Jos Urpona oli kylmää, oli koko koko kesä kylmä. Suotuisana keväänä kylvettiin Urpona uusilla vastoilla.

Helluntaista syksyyn

Helluntai on 50 päivän perästä pääsiäisestä laskettuna. Monia enteitä on liittynyt helluntaihin. Helluntaisaunassa on loitsittu ja nostatettu lempeä ja naimaonnea. Anna Kaisa Vastapuu Onkamosta luki lemmen loihun kesällä 1891 kerääjä J. H. Hakuliselle, joka tallensi sen SKS:n Kansanrunousarkistoon. Tohmajärvellä on tunnettu sananparsi: “Jolla ei oo heiloo helluntaina, sillä ei oo koko kesänä”. Vanha juhannus oli 24.6. Sitä pidettiin lehtimajanjuhlana. Huoneet ja tupa oli tapana koristaa tuoreilla pihlajan ja koivun lehdillä, tuvan rapun pieliin tuotiin koivuja, jotka saivat seistä siinä juhannuspyhien yli. Juhannuksena juhlittiin luonnon kukkaloistoa ja rehevyyttä. Kokon polttaminen kokosi kylän ihmiset yhteen. Soitto ja tanssi kuuluivat kokkokallion ohjelmaan. Lemmentaikoihin juhannus oli sopiva. Taikoja tehtiin saunassa tai kerättiin seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkivaa kukkaa kimpuksi, jotka pantiin yöksi tyynyn alle. Unessa ilmestyi tytölle sulho (Vilkuna 1998). Kerrottiin myös tarinoita aarnivalkeista, jotka paloivat juhannusyönä. Särkijärven Pyhäsaaressa on upotettuna rahaa täynnä oleva vene. Sananjalan kukkimisen väitettiin myös tapahtuvan juhannusyönä; sen siemenestä tai kukasta oli mahdollista saada itselleen mahtava taikavoima (Talve 1979, Vilkuna 1998). Säistä ja tulevasta sadosta ennustettiin: “Jos on tähätön Jussi, niin on jyvätön Jaakko”. Pietarin ja Pekan päivänä 29.6. oli kalamiesten päivä. Paikallinen sananparsi pyytää: “Anna Antti ahvennii, Pekka pienii kaloja”. Käelle “meni vihne kurkkuun”, sillä käki ei juhannuksen jälkeen kukkunut. Hermannilta mentiin ennen heinään. Se tapahtui vasta heinäkuun 12. päivä. Perivaaran Oskari Juvonen noudatti tätä ohjetta, niinpä Juvolassa tehtiin heinää aina elokuun loppuun asti. Ensiksi tehtiin kivisimmät viikatealat, ja vasta sen jälkeen ruvettiin tekemään parempia heinikoita. Siihen mennessä heinät korsiintuivat pahasti niin että “kukkaroheinä helisi”. Yleensä Tikkalassa heinään mentiin kuitenkin jo aikaisemmin, jo heinäkuun alkupäivinä. Eliaan eli Iljanpäivä on heinäkuun loppupuolella, 20.7. Ortodoksisessa Raja-Karjalassa sitä on pidetty huomattavana merkkipäivänä. Ilomantsissa vietetään yhä Iljan praasniekkaa profeetta Eliaan muistoksi, joka nousi tulisilla vaunuilla taivaaseen. Jaakko 25.7. on heittänyt kansanperinteessä kylmän kiven järveen. “Juakon päivänä tul tuppaan ja kuhilas pellole” on meilläkin tunnettu sananparsi. Mätäkuu alkaa heinäkuussa 23. päivä, sen kesto on kuukausi. Mätäkuuhun liittyy monia uskomuksia. Meillä Tikkalassa uskotaan, että jos metsästä hakkaa mätäkuussa vesat pois, se ei kasva uusia vesoja. Sanotaan myös, että mätäkuussa solmittu avioliittokaan ei ole kestävä.

Laurin päivästä 10.8. alkavat syyshallat. “Syystä Laurista, kevättä kynttelistä”. Laurina nousivat kuhilaat pellolle. Vilkunan mukaan “jos Laurina on kaunis ilma, niin sitä piisaa Pärttyliin ja tulee hyvä syksy”. Pärttylin päivä 24.8 oli merkittävä: “Ei oo vuuven vuottamista päivän Pärttylin perästä”, sanoi Miina Juvonen. Tästä alkoi syksy.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.



4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ole hyvä, hauskaa että tykkäät, Hannele!♥♥

      Poista
  2. mielenkiintoisia nuo vanhat sääennusteet.. luulen että ilmaston muutokset ovat muokanneet nuo kaikki uuteen uskoon. Nykysäät on yllättäviä, nopeasti muuttuvia, aivan kuin ne seuraisivat valtakuntien tapahtumia ja näyttäisivät ihmiskunnalle, varoituksen kyltein, - katsokaa mitä teette, sitä niitätte mitä kylvätte..kuitenkin varmasti osa vanhastakin perustuu ainakin luonnollisen vuodenajan kiertoon..hups, se Jaakkokin on taas kylmä kivi kädessä 25.7 ja siihenkö kesä päättyy.. ei välttämättä, voi tulla vaikka intiaanikesä, taikka etutalvi. kuka tietää. Hyvää kesää Aili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäviä muutoksia on varmaan ainakin joskus ollut. V.1867 ajettiin hevosella järven jäätä pitkin kirkkoon, eikä viljoja liene sinä kesänä liiemmemin tehty. Ja pahoja tulivuorenpurkauksia on myös ollut, ettei aurinko ole paistanut maapallolle moneen vuoteen...Ja mitä kaikkea historiasta löytyykään!

      Intiaanikesiä on ollut montakin kertaa muistini mukaan. Joskus se lämmin kesä on tullut vasta Jaakon päivän jälkeen, oli vuosi tai pari sitten.

      Kiitos kaisu marjatta, samoin sinulle!♥♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥