perjantai 29. heinäkuuta 2016

Vanhan kansan merkkipäivistä ja sääennustuksista 4.

Jatkuu...

Tikkalan tunnetuimpia lottia sotien aikan: Vas. Tyyne Kuronen, Jenny Siitonen ja Anni Massinen.
Erkki Lampio Kostamosta tauolla rintamalla.

“Joulu juhlista jaloin”

Eläimistä oli jouluna huolehdittava hyvin, niille vietiin erikoisannoksia, mm. leipää. Joulusaunaan mentiin mahdollisimman aikaisin. Jouluna tehtiin myös taikoja, muistettiin tonttuja ja haltijoita. Antti Laiho kertoo (2000), että “jouluaattona vietiin haltijalle riihen nurkkaan jouluryyppy ja olutta”. Monet entiset kekritavat ovat siirtyneet jouluun. Jouluna ei saanut raivata ruokia pois pöydästä, vaan ne olivat tarjolla koko jouluyön. Joululeivän lisäksi tarjottiin meillä karjalanpiirakoita, sianlihaa, ohraryyni- tai riisipuuroa, ryynimakkaroita, karjalanpaistia ja laatikkoruokia sekä juomia talon tavan mukaan (Simonen 1985). Joulukirkkoon mentiin joukolla, kylässä sopi käydä vasta Tapanina. Joulukuusi on melko uusi perinne, se yleistyi vasta 1800-luvun lopulla (Vilkuna 1998). Joulutonttu yleistyi Jenny Nyströmin piirtämistä postikorteista (Vuolio 1981). Taustalla on kuitenkin kansanperinteen tarina kotitontusta. Oljista valmistettu jouluhimmeli on monien mielestä kaunein joulukoriste. Perivaaran Kurolassa piti Liisa Kuronen askartelukurssit 1960-luvun vaihteessa, jolloin valmistettiin mm. olkihimmeleitä. Olkihimmeliin liittyy uskomus olkien kattoon heittämisestä, jotta tulevana vuotena varmistettaisiin hyvä ruissato (Vuolio 1981). Nykyisin sen tilalla on usein katossa kynttiläkruunu. Vanhan ajan koriste on puusta vuoltu Tuomaanristi. Uutena tapana on yleistynyt kynttilöiden vieminen jouluaattona hautausmaalle samoin kuin pyhäinpäivänä. Lapsuuteni joulukuusi oli sidottu narulla tuvan laipioon. Kuusenkoristeet olivat hyvin vaatimattomat, steariinikynttilöiden lisäksi oli mm. suomenlippuja sekä olkikoristeita ja pahvisia kuusenkaramelleja. Tapaninpäivään liittyvät hevoset: pyhästä Stefanuksesta tuli Talli-Tapani. Kustaa Vilkunan mukaan Tapanin tavat liittyvät jo pakanuuden aikuisiin sydän talven juhliin. Kantelettaressa kerrotaan mm. tallirenki Tahvanuksesta runossa Neitsyt Marian virsi.
Loppu.

Koonnut Aili Nupponen

Lähde: Havutar hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Vanhan kansan merkkipäivistä ja sääennustuksista 3.

Jatkuu...
Vas. Simolan torppa 1960-luvulla. Takana Perivaaran talot.
Anja ja Pekka Myllynen heinällä sukulaisten kanssa.

Syksystä jouluun

Mikkeliä eli Mikonpäivää on vietetty 29.9., jolloin saatiin vuoden sato korjattua. “Mikkelinä nauriit kuoppaan ja akat tuppaan”. Reino Manninen kertoi: “Jos syksylä sattaa vettä ‘pyörittämällä’, niin yheksän viikon perästä tulloo lunta”, ja “jos häränpaska syyskuula jiätyy, niin on pitkälti kyntöilimoja”. Mikkeliksi teurastettiin mikkelpässi ja keitettiin maukas kaalikeitto makkaroineen. Tohmajärvellä “Mikonpäivän uamuna tapettiin lammas ja kualista vietiin ensimmäinen tilikka liävään” (Vanhat merkkipäivät 1986). Mikkelistä alkoi palvelusväen “riiviikko” eli vapaaviikko. Se oli heidän ainoa pitempi lomansa työvuoden aikana. “Riiviikolla” käytiin sukulaisissa tai mentiin naimisiin. Reino Manninen ennusti, että “miten monta viikkoo ennen mikkellii lehti lähtöö pois, siitä on 200 päivee sullaan muahan”. “Syksynen yö ajjaa yheksälä hevosela” kuulin Miina Juvoselta. Lehtien puusta lähtemistä ja vesien jäätymistä on ennen seurattu tarkkaan. Tohmajärvellä sanotaan: “Pihjala ei kahta kanna, lunta ja marjoja, yhtä aikoo” ja “minä päivänä mehtä on kuurassa lokakuussa, sinä päivä toukokuussa vihottaa lehti puussa”. 28.10. on Simon päivä. Tohmajärvellä on sananparsi: “Simo siltoja tekköö, Martti maita vahvistaa”. Reino Mannisen mukaan “jos syksylä jiät paukkaa kovasti, on ens kesänä paljo ukkosta”. Simon päivän perinteeseen on kuulunut sian tappaminen. Sian pernasta on taas voitu ennustaa tulevan talven säätä. Kustaa Vilkuna kertoo, että ennen muinoin kalenterisauvojen aikaan uusi vuosi alkoi lokakuusta ja vanha vuosi päättyi mikkeliin. Isältäni, Oskari Juvoselta kuulin: “Kahotaan kuollutta vetäneen hevosen länkiin läpi. Jos joku näyttää sillon olevan iliman piätä, se kuoloo sitten vuuven kulluissa”. Myös Rääkkylässä tämä ennustus on tunnettu. Simon päivästä Marttiin ja Kaisaan asti on ennen ollut ns. jakoaika, joka on tasannut kalenteri- ja kuuvuoden. Kummituksetkin olivat jakoaikana ahkerasti liikkeessä. Pyhäinmiesten päivän aikoihin on ennen vietetty vuodenalkajaisia. Silloin on talosta tapettu lammas ja tehty paljon ruokia ja juomia. Tätä juhlaa on vietetty eri taloissa eri aikaan. Pyhille miehille tuli talonväen olla vieraanvaraisia; heille lämmitettiin sauna, jossa pyhät miehet saivat kylpeä ennen talonväkeä. Myös juhlapöytään “pyhät” kutsuttiin vieraiksi (Vilkuna 1998). Keyriä, kekriä tai köyriä on juhlittu monien vuosisatojen ajan. 1800-luvulle tultaessa keyri sai vainajainjuhlan merkityksen. Toivo Vuorela kertoo (1975), että “kekrin perinne säilyi aidoimpana lähes meidän päiviimme savolais-karjalaisella alueella”. Tohmajärvellä sanotaan: “Keyrinä kellää, jouluna jollaa”, jolla tarkoitettiin ruuan paljoutta ja että keyri on köyhän joulu. Tehtiin myös taikoja. Kekri oli maaseudun juhlapäivä. Kekrijuhlia vietetään yhä edelleen maakunnissa. Marraskuu on kuolleiden kuu, sillä maa on mahona eli martaana. Martin päivänä syötiin makkaroita 10-11. päivä marraskuuta. Pyhä Martti oli anteliaisuuden esikuva. “Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat” ovat myös marraskuun loppupuolella. Miina Juvonen muisti aina puhua niistä, sillä hänen äitinsä oli Kaisa Liisa. Katariinaa eli Kaisaa pidettiin karjan suojelijana, ja karjataikoja tehtiin liävissä. Talon ‘pereväk’ kokoontui syömään navettaan huttua. Hutun jäännökset annettiin karjan kellokkaalle ja sitten rukoiltiin karjaonnea yhdessä. Kaisan päivänä kuului keritä lampaat (Vilkuna 1998). Marraskuun viimeinen päivä on Antin päivä. Meillä tunnetaan sananparsi: “Antti aisola ajjaa, Martti maita vahvistaa”.
     Joulukuun sijasta on entisaikaan ollut talvikuu. Sana joulu, jól, on lainasana. Lumituiskun ennustajina ovat linnut. Tikkalan Reino Mannisen mukaan: “Kun auringonlaskussa tulloo pitkii ‘kaulaliinoja’, joila on koukku piässä, niin kahen päivän piästä ilimat leutonnoo”. Adventti on neljä sunnuntaita ennen joulua. “Hoosiannan” laulaminen kirkoissa on vanha ja kaunis tapa, joka virittää mielet joulun odotukseen. Lucian päivän vietto on 13. joulukuuta, tämä on ruotsalainen kansantapa ja se perustuu Pyhän Lucia-neitsyen kulttiin. “Pyhä Lucia oli sisilialainen neito, joka kohtasi marttyyrikuoleman oletettavasti 13.12. 304”, kertoo fil. tohtori Kaisu Vuolio 1981 ilmestyneessä teoksessaan Suomalainen joulu. Tapa levisi Porvoosta 1860-luvulla. Nykyisin Lucian päivä on uusimpia vuotuisia juhliamme. “Lutun yö, Annan uatto” on vuoden pisin yö, ja Annan päivä on vuoden lyhin päivä. Anna on neitsyt Marian äiti, Anna. Ennen vietettiin Annan päivää Lucian jälkeen 15.12., nykyisin ennen Luciaa, 9.12. Vanhaa talvipäivän seisausta vietettiin Annan päivänä. Tuomaan päivä on 21.12. Sanotaan, että “hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Tuomas aloitti joulurauhan. Silloin entisaikaan kävivät seurakunnan pappi ja lukkari perimässä saataviaan, olihan jouluksi varattu runsaasti syötävää ja juotavaa sekä kynttilöitä. Lutikoille annettiin lähtökäsky, samoin torppien vuokrasopimukset irtisanottiin, jos oli aihetta. 

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar hyvä emäntä, perinnettä ja historiaa Tohmajärven Tikkalasta ja Onkamosta; koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Vanhan kansan merkkipäivistä ja sääennustuksista 2.

Jatkuu...
Juhannusvieraita Aholammilla. Kuva voi olla ennen sotia otettu.
Heinäntekoa Perivaaran Kurolassa sotien aikana. Kuvassa vanha talo, joka purettiin pois 1950-luvun alussa.

Tipurtti on 14. päivä huhtikuuta. “Jos Tipurttina kylymää, kylymää vielä 40 yötä”, sanottiin Tohmajärvellä. Suvea eli suojasäätä pidettiin hyvänä enteenä. Yrjön eli Jyrin päivänä 23.4 huudettiin metsässä: “Hyvä Jyrki, pyhä Jyrki, pane hurttas kiinni (Vilkuna 1998)!” Tällä huudolla oli tarkoitus pelotella sudet pois metsästä, jotta ne eivät vahingoittaisi kotieläimiä. Yrjön päivää on pidetty karjan uloslaskupäivänä. Tohmajärvellä on tunnettu sananparsi: “Jyrkinä jyrähtää kalamiehen kattilassa”, sillä silloin alkaa kalojen kevätkutu. Vappua ei maalla ole juhlittu, vaan silloin aloitettiin toukotyöt. Ensimmäisiä tehtäviä oli siemenperunoiden valinta ja itämään ottaminen. Vapun otti juhlittavakseen ylioppilaiden lisäksi työväki. Se on laulanut taistelulauluja ja tehnyt vappumarsseja pitkin katuja. Vappuna pidetään paljon poliittisia puheita. Erkin päivä on 18. päivä toukokuuta. Meillä Tikkalassa hoetaan: “Erkki lerkki, leivän merkki” tahi “Ierikka, juarikka, pellon piässä kyntää”. Puhutaan myös Ierikan viluista, ne olivat satovuotta ajatellen hyvä merkki. Monet talot veivät lehmänsä karjamökeille kesäksi. Onkamossa oli useilla taloilla karjamökki, koska talojen laitumet olivat talosta kovin kaukana. Urpon päivästä 25.5. ennustettiin koko tulevan kesän säätila. Jos Urpona oli kylmää, oli koko koko kesä kylmä. Suotuisana keväänä kylvettiin Urpona uusilla vastoilla.

Helluntaista syksyyn

Helluntai on 50 päivän perästä pääsiäisestä laskettuna. Monia enteitä on liittynyt helluntaihin. Helluntaisaunassa on loitsittu ja nostatettu lempeä ja naimaonnea. Anna Kaisa Vastapuu Onkamosta luki lemmen loihun kesällä 1891 kerääjä J. H. Hakuliselle, joka tallensi sen SKS:n Kansanrunousarkistoon. Tohmajärvellä on tunnettu sananparsi: “Jolla ei oo heiloo helluntaina, sillä ei oo koko kesänä”. Vanha juhannus oli 24.6. Sitä pidettiin lehtimajanjuhlana. Huoneet ja tupa oli tapana koristaa tuoreilla pihlajan ja koivun lehdillä, tuvan rapun pieliin tuotiin koivuja, jotka saivat seistä siinä juhannuspyhien yli. Juhannuksena juhlittiin luonnon kukkaloistoa ja rehevyyttä. Kokon polttaminen kokosi kylän ihmiset yhteen. Soitto ja tanssi kuuluivat kokkokallion ohjelmaan. Lemmentaikoihin juhannus oli sopiva. Taikoja tehtiin saunassa tai kerättiin seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkivaa kukkaa kimpuksi, jotka pantiin yöksi tyynyn alle. Unessa ilmestyi tytölle sulho (Vilkuna 1998). Kerrottiin myös tarinoita aarnivalkeista, jotka paloivat juhannusyönä. Särkijärven Pyhäsaaressa on upotettuna rahaa täynnä oleva vene. Sananjalan kukkimisen väitettiin myös tapahtuvan juhannusyönä; sen siemenestä tai kukasta oli mahdollista saada itselleen mahtava taikavoima (Talve 1979, Vilkuna 1998). Säistä ja tulevasta sadosta ennustettiin: “Jos on tähätön Jussi, niin on jyvätön Jaakko”. Pietarin ja Pekan päivänä 29.6. oli kalamiesten päivä. Paikallinen sananparsi pyytää: “Anna Antti ahvennii, Pekka pienii kaloja”. Käelle “meni vihne kurkkuun”, sillä käki ei juhannuksen jälkeen kukkunut. Hermannilta mentiin ennen heinään. Se tapahtui vasta heinäkuun 12. päivä. Perivaaran Oskari Juvonen noudatti tätä ohjetta, niinpä Juvolassa tehtiin heinää aina elokuun loppuun asti. Ensiksi tehtiin kivisimmät viikatealat, ja vasta sen jälkeen ruvettiin tekemään parempia heinikoita. Siihen mennessä heinät korsiintuivat pahasti niin että “kukkaroheinä helisi”. Yleensä Tikkalassa heinään mentiin kuitenkin jo aikaisemmin, jo heinäkuun alkupäivinä. Eliaan eli Iljanpäivä on heinäkuun loppupuolella, 20.7. Ortodoksisessa Raja-Karjalassa sitä on pidetty huomattavana merkkipäivänä. Ilomantsissa vietetään yhä Iljan praasniekkaa profeetta Eliaan muistoksi, joka nousi tulisilla vaunuilla taivaaseen. Jaakko 25.7. on heittänyt kansanperinteessä kylmän kiven järveen. “Juakon päivänä tul tuppaan ja kuhilas pellole” on meilläkin tunnettu sananparsi. Mätäkuu alkaa heinäkuussa 23. päivä, sen kesto on kuukausi. Mätäkuuhun liittyy monia uskomuksia. Meillä Tikkalassa uskotaan, että jos metsästä hakkaa mätäkuussa vesat pois, se ei kasva uusia vesoja. Sanotaan myös, että mätäkuussa solmittu avioliittokaan ei ole kestävä.

Laurin päivästä 10.8. alkavat syyshallat. “Syystä Laurista, kevättä kynttelistä”. Laurina nousivat kuhilaat pellolle. Vilkunan mukaan “jos Laurina on kaunis ilma, niin sitä piisaa Pärttyliin ja tulee hyvä syksy”. Pärttylin päivä 24.8 oli merkittävä: “Ei oo vuuven vuottamista päivän Pärttylin perästä”, sanoi Miina Juvonen. Tästä alkoi syksy.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.