tiistai 2. helmikuuta 2016

Martta Laasosen (os. Simosen) muistoja koulunkäynnistä 2.

Jatkuu...

Perivaara 1960-luvulla. Simola oikeassa nurkassa ylhäällä.

    
Koulu alkoi yhdeksältä, ja meidän oli lähdettävä kouluun jo kello 7.30 liippiläisten jo melkein tuntia aikaisemmin. Liippiin on matkaa Perivaarasta kolme kilometriä.
    Koulun uunit lämmitti Iida Nupponen, myöhemmin Simonen, jota sanottiin Mikin Iitaksi. Hän lämmitti, lakaisi ja pesi koulun lattiat. Keittäjä oli erikseen.
    Aamuhartaus pidettiin keskiluokassa. Edessä seisoivat alakoululaiset rivissä ja takana olivat yläluokkalaiset rivissä. Keskiluokan oppilaat saivat olla omilla paikoillaan. Muistan erään kerran, että kaksi onkamolaista poikaa joutuivat pyytämään anteeksi luokan edessä, kun he haisivat viinalta.
    Kouluaineita muistan ainakin laskennon, kirjoituksen, Raamatun historian, maantieteen, ylimmillä luokilla yleisen historian ja Suomen historian. Muutamille ortodokseille pidettiin ajoittain tunnit erikseen. Syksyllä ja keväällä piti Tyyne Jolkkonen kreikanuskoisille opetusta koulun halkoliiterissä. Luterilaiset saivat opetusta luokissa. Olisihan siellä koulussa ollut tilaa vaikka keittolassa. Minun kouluaikanani oli Aune Kontkanen yksi ortodokseista, joka sai opetusta halkoliiterissä. Kahdesti viikossa oli voimistelutunti, jolloin marssimme ja hypimme luokissa. Keväällä ja syksyllä pelasimme rajapalloa ja kuningaspalloa ulkona.
     Hiihtokilpailuja en muista. Minä olin toisella luokalla yläkoulussa, kun sattui se Simosen Reinon tapaus. Reinolla oli puoli metriä pitkät sukset. Niillä hän pääsi hyppäämään Pirunlinnassa, ei koulun tontilla. Se oli nykyisen kuutostien ja hautausmaan välissä oleva paikka. En lähemmin tunne, mutta sinne pojat rakensivat lumesta hyppyrin. Reino tuli sieltä kerran käsillä vatsaansa pidellen, sillä suksi oli töksähtänyt vatsaan ja mennyt  vatsanpeitteestä läpi. Reino meni kätilö Kurosen puolelle, joka antoi ensiavun. Sitten Reino vietiin Tikkalan asemalle ja pitkän odotuksen jälkeen hän pääsi junalla yleiseen sairaalaan Joensuuhun. Reino kuoli Joensuussa 30.1.1934. Siitä lähtien piti panna sukset kouluun tultua seinää vasten pystyyn, josta ne sai ottaa vasta kotiin lähtiessä. Välitunnilla niitä ei saanut ottaa. Lieneekö opettajia moitittu siitä, että ne eivät huolehtineet lapsista. Siihen päättyi poikien mäenlasku. Ennen minun aikaani on ollutkin hiihtokilpailuja. Kuulin että Erosen Toini olisi huudellut Aholammin Ellille kilpailussa: ”Elä jätä minnuu!”
    Välitunnit olimme aina ulkona. Kellon soitua välitunnin jälkeen emme menneet riviin, vaan suoraan luokkiin sekalaisessa järjestyksessä. Kun opettaja tai vieras tuli luokkaan, noustiin aina seisomaan. Istumaan ei saanut ruveta ilman opettajan lupaa.
    Opettaja Massinen johti laulukuoroa, ja sen jälkeen tuli Reiterä. Minäkin tulin kuoroon mukaan 16-vuotiaana, mutta talvi- ja jatkosodan aikana kuoro ei toiminut. Välirauhan aikana oli joku kanttori, joka johti kuoroa. Kun alkoi talvisota, meillä oli kirkkokuoron kanssa yhteiset lauluesitykset harjoitettu. Mutta nekin jäivät pitämättä, kun sota alkoi. Kuorosta joutuivat miehet sotaan ja naiset kaikenlaisiin muihin  tehtäviin, Lotta-tehtäviinkin.
    Käsitöitä meillä oli kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Me neuloimme, ompelimme ja teimme paikkatilkkujakin. Ihan varta vasten tehtiin tilkkuun reikä, joka paikattiin. Minua opetti Kainulainen, joka oli myöhemmin Vuojolainen. Piti tehdä mm. käsityöpussi, jossa käsityö kuljetettiin kouluun. Se oli reppumallinen, johon tuli hihnat ja niistä se pantiin selkään. Koulussa minä merkkasin liinan, josta opettaja Vuojolainen sanoi: ”Tästä ei tule kaunista”. Mutta keväällä se kuitenkin oli parhaimmalla ja tärkeimmällä paikalla. Isommat tytöt ompelivat yöpaitoja. En muista teinkö sellaisen.
Tikkalan koululaisia 1935. Takana vasemmalla op. Elsa Vuojolainen.
Tikkalan vanha koulutalo, joka paloi kesällä 2004.

    Alakoululuokassa pidettiin poikien käsityötunnit, jotka piti op. Massinen.  Siivoja korjasi roskat. Tytöiltähän niitä ei jäänytkään.
    En muista kuulleeni kenenkään kiroavan, mutta häiriötä tuottanut poika pantiin nurkkaan seisomaan, tyttöjä ei pantu. Pojat seisoivat kasvot nurkkaan ja selkä luokkaan päin. Massinen käytti ruumiillista kuritusta. Tiedän yhden miehen, jota Massinen oli napannut korvalle ja sormille karttakepillä. Häneltä meni toisesta korvasta kuulo. Se elää vielä. Hän oli sellainen poika, joka ei tehnyt pahaa kenellekään, oli hiljainen ja kiltti poika.
    Meillä oli kuusijuhlassa joulukuusi kynttilöineen. Ohjelmissa olin aina laulukuorossa mukana. Minulla oli varma lauluääni, lauloin alttoa. Me lauloimme kaksiäänisesti. Joskus oli myös poikia altossa mukana. Muuta ohjelmaa olivat leikit, kaksi runoa, laulua esittivät keski- ja yläluokat. Joulupukkeja ja kontteja ei ollut, mutta saimme ottaa korista joulupullan.

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Martta Laasosen haastattelu syksyllä 2004, haastatteli Aili Nupponen. Nauhoitus.


Teos: Tikkala(n) koulumuistelmat. Toim. Sari Tuuva-Hongisto. Painokanava 2009.