maanantai 25. tammikuuta 2016

Martta Laasosen (os. Simosen) muistoja koulunkäynnistä1.

Matti ja Tyyne Simonen perheineen kesällä 1942. Martta Simonen tak. vasemmalla.

Olen syntynyt 4.9.1921 Aholammin tilalla Matti ja Tyyne Simosen tyttärenä. Oikeastaan minun syntymäpäiväni on 14. päivä syyskuuta eli Iidan päivä, mutta se oli jäänyt kastekirjasta pois. Iida-täti tykkäsi pahaa siitä, ettei minua kastettu Iidaksi.    Muutimme asumaan Perivaaraan, kun olin kahden vuoden ikäinen. Aloitin varmaan kansakoulun 1930, sillä en käynyt alakoulua kuin kaksi viikkoa. Minun oli hoidettava pieniä sisariani ja veljiäni. Alakoulu alkoi kaksi viikkoa aikaisemmin kuin yläkoulu. Kahden viikon jälkeen vei Jenny Siitonen minut yläkoulun puolelle. Kävin koulua neljä vuotta (1930 -1934). 

Koko kansakoulu kesti kuusi vuotta, ja sen lisäksi oli vielä jatkokoulua kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa illalla. Minulle kaatui kuuma vesi jalan päälle, mistä syystä en saanut kenkää jalkaan, ja niin jatkoluokkien käyminen jäi minulta. Näin minun kouluni lyheni molemmista päistä kahdella vuodella. Sillä on ollut pakko pärjätä.

Koulumatkaa minulla oli 4,5 - 5 km. Entisaikaan käytettiin paljon oikoteitä ja me kuljimme Vaaran kautta ja siitä oikotietä Muikkulaan. Talvella sillä välillä ei ollut hiiren hyppäämääkään, vain ainoastaan meidän hiihtolatuja. Vasta rippikoulun jälkeen sain ensimmäisen polkupyörän.

Liipistä tuli lapsille koulumatkaa jo kahdeksan kilometriä yhteen suuntaan. Ne Liipin Oskari Simosen ja Kinnusen lapset kävivät koulua Liipistä saakka. Myöhemmin myös Tauno Simosen lapset.


Koulumatkalla meidän oli aina tervehdittävä tiellä kulkijoita. Jos hautaussaatto kulki ohi, me seisoimme tiepuolessa kunnes se oli mennyt ohitse. Me lauloimme paljon koulumatkalla kulkiessamme. Kerran tuli Matti Manninen polkupyörällä meidän perästämme. Hän sanoi: ”Teillähän on mukava koulumatka, kun te laulatte niin että metsä raikuu”. Meillä kaikilla oli hyvät lauluäänet ja meidän oli niin hauska kulkea eikä meillä koulumatkalla ollut minkäänlaisia kiistoja.

Kiusaamista en muista, mutta me usein aamulla myöhästyimme koulusta, koska emme voineet jättää niitä pitkämatkalaisia, sillä ne olivat jo loppumatkasta hyvin väsyneitä.

Minun aikanani oli yläkoulun opettajina Kalle Massinen ja Elsa Kainulainen, josta tuli sitten Vuojolainen. Sain kerran paketin opettaja Kainulaiselta vietäväksi syntymäpäivänä asemamies Uuno Vuojolaiselle. Heillä oli silloin jo vispilänkauppaa ja minä olin puhemiehenä. Alakoululaisia opetti Jenny Siitonen. Ne olivat hänen alkuaikojaan Tikkalassa. Monta tikkalalaista Jenny opetti lukemaan ja laskemaan.
    
Kun opettaja Massinen pääsi 1938 eläkkeelle, tuli hänen työtään jatkamaan Niilo Reiterä. En muista vuosilukua. Niilo Reiterä joutui Tikkalaan tultuaan asevelvolliseksi. Hän oli opettajana jatkosodan aikana Itä-Karjalassa Venäjän puolella.
    
Syyslukukausi alkoi elokuun puolella, pienten koulu alkoi 1 – 2 viikkoa aikaisemmin. Ja sitten oli perunannostoloma syksyllä, en muista sen kestoa. Jouluaatonaattona meillä oli joulukuusi, se oli pimeän aikana, olikohan kello seitsemältä…Koulu alkoi tammikuussa heti loppiaisen jälkeisenä päivänä. Pääsiäislomaa meillä oli pitkäperjantaista seuraavan viikon tiistaihin asti. Kevätlukukausi loppui touko – kesäkuun vaihteessa. Meitä aina jännitti ne todistukset.
    
Äitienpäivät järjestettiin joka kevät ja niissä koululaisilla oli ohjelmaa. Kuoro toimi jo silloin ja rentukat kukkivat. Niitä me keräsimme puronvarrelta. Äideille oli aina kahvitarjoilu. Sitä varten leipoivat isot tytöt, jotka eivät olleet enää koulussa. Minun isosiskoni Helvi Simonen, Martta ja Katri Kuronen leipoivat. Saattoihan siellä olla muitakin Tikkalan kylältä, esimerkiksi kuorolaisia.
   
Koulunkeittäjänä oli minun aikanani Nupposen Selma, sitten oli Korhosen ja Ilvosen tyttöjä. Selma Nupponen eväsi minulta sen ensimmäisen keittolautasen, joka huudettiin aamulla luokan edessä. Meitä oli koulussa kaksi Martta Simosta. Se toinen oli Liipin Oskarin Martta, joka oli jo yläluokan puolella, minä olin keskiluokassa. Silloin aamuhartaudessa huudettiin niiden nimet, joille annettiin keittoa koulussa. Käsityöpäivinä meillä oli koulua kello 15 saakka, jolloin minä sain ostaa sen keittolautasen itselleni. Piti vielä jaksaa kulkea kotiin se koulumatka.
    
Meillä oli mukana eväät ja maitopullo, kaikilla ei ollut. Maitopullo jäätyi ulkona kovassa pakkasessa, jolloin se olisi särkynyt. Meillä ei ollut ruokaliinoja. Tytöt söivät keittiössä ja pojat alakoulun eteisessä, jossa oli pitkä pöytä. Eväät syötiin milloin missäkin, vaan ei luokissa. Luokka oli pyhitetty oppimista varten. Talvella ei luokkia tuuletettu.

Jatkuu...


Teksti: Aili Nupponen
Martta Laasosen os. Simosen haastattelu v. 2004.
Lähde: Tikkala(n) koulumuistelmat. Painokanava 2009. Toim. Sari Tuuva-Hongisto


Martta Simosen lapsuuden koti ja vanhemmat juhannuksena 1942.


Simosen talon kolme vanhinta tytärtä, Martta mukaanlukien, oli viime sodissamme mukana yksi rintamalla ja kaksi kotirintamalla. Lotta-asioista kirjoitin ensimmäisessä postauksessani aloittaessani tämän blogin 25.06.2011. Myös tästä Simosen perheestä olen kirjoittanut toisessa blogissani Aili-mummon arkea.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ja hyvää viikkoa!
                                   Aili-mummo 

lauantai 16. tammikuuta 2016

♥ Näin puhuu runoilija! ♥




SUKUPUU, ADOLFIINAN SUKKASIINIT

Pakkasaamu, on niin aikaista vielä
että tie auraamaton; mummu lähtee liikkeelle
sukkasiineissaan, minä astun hänen
                            jalanjälkiinsä
Hän on intiaanimummo
Kirpeät lasit kuistilla
               helähtelevät, narisevat
huurteiset rappuset, me menemme yläkertaan
Minä tiedän tehtäväni, repiä tuohta
joka käpristyy, savuaa tötteröksi
Mummu laittaa valkeat kaikkiin uuneihin
                     vanhankaupanvintillä
Hyllyssä on posliinikoiria, saksalaisten
                        filmitähtien kuvia:
niitä lähettää Renate, kirjeenvaihtotoveri
Ei minun, minä olen 6, oppinut saksaa vasta
            yhden sanan, das Pult, kun Pekka
lukee matalalla äänellä sanakokeisiin
Mummu istuu kovalla tuolilla kouhomakeppi
             helmoissaan: sen kädensija on
kulunut kiiltäväksi
Sanonta 'Laiha ku Melleri' tuli hänen 
              miehestään: Arvi kuoli 1927,
oli sitä mieltä että henkimaailma on olemassa
Kokonaisia vuotia rosvottiin varastosta,
                      ne olivat kovia aikoja
Mutta mummu selvisi, nythän kohentaa
tulta uunissa, pellit avaa, sulkee oikeaan
aikaan
Pian vintillä on lämmin,
Elke Sommer ilahtuu vähissä vaatteissa
Minä en viheltäisi vaikka osaisin
                    se on pirun kutsumista tykönsä
Silti mummo ei näytä vanhalta virsikirjalta,
ei sillä tavalla selatulta
                       Hän on kookas nainen,
roteva, kuin kangaspuut
Pian vintillä on lämmin, lumiaura ulkona
            ryöpyttää valkenevaa tietä esiin
kinoksista
Adolfiina kulkee sukkasiineissaan
                    Että tie on aurattu, se on
oikeus ja kohtuus tällä iällä


- Arto Melleri -


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Näillä Finlandia-palkitun runoilijan, Arto Mellerin sanoilla, toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää ja mukavaa pakkasviikonloppua!
                          Aili-mummo