lauantai 2. toukokuuta 2015

Mies jota tituleerattiin ministeriksi II.

Jatkuu...

Sotien jälkeen myytiin Onkamon Työväentalo pois huutokaupalla ja se purettiin; sen tontti oli aivan liian pieni lakien mukaan eikä lisämaata saatu ostetuksi. Myös työväenliike hajosi, sillä osa jäsenistä erosi ja perusti uuden osaston, jonka nimi oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL). Tauno jäi SDP:n jäseneksi.

Tauno Simonen oli teräväpäinen poika, joka oppi nopeasti sekä koulussa että sen ulkopuolella uusia asioita. Työväenliikkeessä hän osallistui 16-vuotiaasta saakka jäsenenä ja toimihenkilönä.Hän oli ehdokkaana vuonna 1945 ja pääsi kunnanvaltuustoon. Hän oli kunnanvaltuustossa vuodesta 1946-1980 yhtä vaalikautta lukuunottamatta. Lisäksi Simonen kuului hyvin erilaisiin lauta- ja johtokuntiin, joista mainittakoon kunnanhallitus, maatalous-, verotus-, tutkija-, terveys- ja sosiaalilautakuntien jäsenyys edelleämainittujen valtuustovuosien ajan. Lisäksi hän oli Riihiahon kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja sekä Tikkalan äänestysalueen vaalilautakunnan puheenjohtaja.

Taunon kunnallispoliittinen ura kesti kaikkiaan 35 vuotta. Se on pisimpiä aikoja Tikkalan kylän historiassa.  Tauno oli hyvin huumorintajuinen ihminen, hänellä oli aina 'kokkapuheet' valmiina. Hänet nähtiin myös iltamissa soittamassa hanuria samoinkuin veljensä Elias 
Simonen.

Liipin Oskari Simosen mökki. Tässä asui myöhemmin myös Tauno Simonen perheineen. Kuva Jenni Vuorinen.

Tauno ja Elli Simonen eivät halunneet muuttaa asumaan kirkonkylään palvelujen ääreen, kuten useimmat muut tekevät. He elelivät omassa itserakentamassaan talossaan Liipissä elämänsä viimeisiin aikoihin asti.  Vasta sairauksien vaikeutuessa he lopulta joutuivat lähtemään sairaalaan hoidettaviksi.

Liipin Tauno Simonen oli kylämme yksi originelli, joka ansaitsee säilyä jälkipolvien muistissa.

Anna Simonen (o.s. Hukka), Taunon serkku, esitti Taunolle ja hänen tarmokkaallle taustavoimalleen Ellille 19.5.1984 kirjoittamansa 75-vuotispäivärunon, jossa hän kuvaa Ellin suhdetta mieheensä:

"Isäntä kun itsepäinen, valtias oot vaativainen,
Ellin - ehtoisan emännän, kartanoos oot kaunistajan
neitosena neuvotellut, orjattareks' ohjastanut,
viisahasti vihittänyt, herran pelkoon pehmittänyt,
jott' ois koissa kuuliainen, vierahissa vaitonainen.
- Tuota Ellistä jos luulet, totuuden nyt tässä kuulet!"

-----------

"Kaverit kun herjan heitti, neitosista sopan keitti,
virkkoi virkaa-tekevistä kassapäistä kärkkyvistä -
eipä Elli kummastunut, vaimo viisas vihastunut;
sanan säilät suustaan suolsi, siippaansa kun Elli puolsi:
'Mieskö mulle mieluisampi, yksin pitäin piisaavampi,
kuin on konna koeteltu, auervaaraks' ajateltu?
Jos ei tätä tahdo kukaan, minäkään en ota mukaan!' "

----------

"Elli jotta jouhevasti, akka armas antoisasti
kaikki tarpees voisi täyttää, kelloa Sä muista käyttää.
Kilinän kun kulta kuulee, tarpeellisemmaksi luulee
elinpäiviensä laadun - sekä MIEHEN - mukaan saadun..."

Taunolla oli Annan kertoman mukaan ollut tapana kilisyttää kahvikuppia asettia vasten, jotta Elli olisi saanut tarjoiluunsa vauhtia. Niinpä sukulaiset lahjoittivat Taunolle kauniinpiäänisen kilistimen eli kellon, johon runon lopussa viitattiin.
Loppu.

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset. Kosunen-Nupponen. Kevama (2002)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                           Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥