tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mies jota tituleerattiin ministeriksi I.

Tauno Simosen äiti, Wilhelmiina Simonen (os. Hukka, 1869-1935).


Ukkini Mikko Pekanpoika Juvosen sisar, Anna Hukan o.s. Juvosen tytär (s. 1845) Wilhelmiina eli Miina Simonen (o.s. Hukka) oli kansanparantajana ja hierojana sisarensa Anna Kaisa Simosen  (o.s. Hukka, 1867-1946) tavoin. Miina Simonen avioitui Mikko Simosen /1861-1915) kanssa. Sisarusten miehet olivat veljeksiä, joten heidän lapsensa olivat tuplaserkkuja. Mikolla ja Miinalla oli yhdeksän lasta, joista tunnetuin oli Liipin Tauno Simonen (1909-1995); miestä tituleerattiin Liipin ministeriksi. Hänellä onkin mahtava kunnallispoliittinen ura Tohmajärvellä, yli 35 vuotta.

Tauno edusti aikanaan modernia ajattelua, hänellä ja avovaimollaan Elli Laasosella (1911-1991) Onkamon Säkäniemeltä oli hankittuna jo kolme vanhinta lasta ennen avioliittoa. 

Tauno kiinnostui politiikkaan

Taunon isä, Mikko Simonen, oli kuollut jo 1915 lasten jäädessä pieninä yksin äidin huoltajuuden varaan. Arvata voi, että Miina Simosella oli kova työ hankkia leipä yhdeksän lapsen suuhun hieromisella ja kuppaamisella. Miinalla ja perheellä oli vaatimaton maakuoppa-asunto Tikkalan koulun läheisyydessä. Myös Ujalan lähellä he ovat asuneet vastaavassa paikassa. 

Aivan koulun lähellä sijaitsi myös Onkamon Työväentalo, missä työväenliikkeen aktivistit pitivät poliittisia tilaisuuksia ja ohjelmallisia iltamia. Niiden tuotolla avustettiin muunmuassa vähävaraisia, orpoja lapsia, joiden perheille lahjoitettiin kankaita vaatteiden ompelua varten. Taunolla oli muistona lapsena sairastetusta luumädästä jalkavamma, vasemman jalan kantapää oli märkimisestä mennyt niin pahoin pilalle, että jalkaterä oli kävellessä vinossa ulospäin. Tästäkin Tauno sai liikanimen. Miina, Taunon äiti, oli vastustanut kiivaasti, kun lääkärit olivat hänelle sanoneet, että jalka pitäisi amputoida. Jalka kuitenkin parani luonnonlääkkeillä, ja poika sai pitää oman jalkansa.

Tauno Simonen (1909-95 ) oli iloinen velikulta.

Tauno ja Elli Simonen ostivat Liipin Oskari Simosen talon hänen muuttaessaan pois Liipistä 1940-luvulla. Myöhemmin Tauno ja Elli rakensivat uuden talon samalle Pitkänlammen töyräälle, missä entinenkin oli ollut. Heillä oli ollut myös pari lehmää, joista saatiin maitoa ja voita perheen ruokapöytään. Viimeisinä vuosinaan emäntä hoiti perhoskoiria. Heillä oli oma kennel, sillä narttukoiria pennutettiin, ja pentuja myytiin ihmisille lemmikeiksi. Elli Simoselle koirien poi'ittaminen oli vaativa tehtävä, sillä emot tarvitsivat apua synnytyksessä.

Ammatiltaan Tauno oli työmies, sillä mahdollisuuksia köyhällä pojalla koulunkäyntiin ei ollut. Tauno kävi perheineen päivätöissä naapuritaloissa. Taunolla oli hevonen, jolla ajetettiin metsästä puita tienvarteen. Savotat olivat sitä aikaa, että saha olkapäällä piti kahlata paksussa lumessa puiden juureen, mistä ennen kaatoa luotiin lumi pois. Varsinaien kaato tapahtui siten, että puu joko kaadettiin kahden miehen vedettävällä justeerilla tai yhden miehen pokasahalla. Moottorisahat tuli käyttöön vasta 1960-luvulla. Nekin painoivat tankattuina 16 kg.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset. Kevama (2002)