tiistai 2. joulukuuta 2014

Opettaja Jenny Siitonen 2

Jatkuu...

Sota-aika oli raskasta

Varsinkin talvisota oli hirvittävää aikaa maalaiskylissä, kertoo opettaja Jenny Siitonen. 
- Mihinkään ei oltu varauduttu. Miehet olivat rintamalla, koulu lakkautettuna sotilaiden ja evakkojen asuinpaikkana. Koulun ainoana vakinaisena asukkaana opettaja Siitonen joutui vastaamaan talosta, myös auttamaan sukulaisia tai muita sodan jaloista pakenevia ihmisiä. Jenny oli ollut mukana myös paikallisessa lottatoiminnassa.

Jatkosodan aikana oli moniin asioihin ehditty varautua. Opettaja oli kylällä henkilö, joka joutui suorittamaan elintarvikkeiden ja mm. eläinten rehujen pakko-ottoa. Jenny Siitonen sanoo tunteneensa vaikeimmiksi kokemuksikseen saapumisensa taloon vaatimaan tarvikkeita siirtolaisten hätään.

Koulunkäyntiäkin aloiteltiin monin paikoin tavallisissa taloissa. Sodan jälkeen väkiluku lisääntyi siirtolaisten ansiosta ja myös lapsia tuli lisää kouluhin. Jenny Siitonen ihmettelee sodan jälkeistä kehitystä valtavaksi, mutta ei osaa antaa oikein sille selitystä. Nykypäivän ihmiset eivät uskoisi, millaista elämä on joskus ollut, eivätkä osaa antaa hyvinvoinnilleen tarpeeksi arvoa.


Tikkalan vanha koulu, joka paloi vuonna 2004.


Jenny Siitosen nykypäivä

Kuusikymmentäluvun alussa opettajia muutettiin muualle pienistä kyläkouluista. Ennen kolmiopettajainen Tikkalan koulukin muutettiin tilapäisesti kaksiopettajaiseksi. Alakoulunopettaja Siitonen joutui parin kuukauden täydennyskurssille ja hänelle annettiin kolmas luokka. Itse hän luonnehtii tilannetta hätiköidyksi. Hänen mielestään kolmen luokan opettamisessa yksi luokka jää pakostakin sivuun.Se on oppilaille turhauttavaa ja opettajalle tavattoman raskasta. Silloin tehtiin vielä kuusipäiväistä työviikkoa ja lauantai-iltana tunsi pystyvänsä erkanemaan koulutyöstä.

Jenny Siitonen jäi eläkkeelle 1963. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut jatkaa vielä jäljellä olleet vuodet, jos koulu olisi muutettu kolmiopettajaiseksi niin kuin sittemmin tapahtuikin.

Jenny Siitonen vietti eläkepäiviään Joensuussa. Huolimatta yli kahdeksastakymmenestä ikävuodestaan hän oli virkeä: liikkui paljon, talvella jalan ja kesällä pyörällä. Pyöräilyä hän sanoo leikkisästi "vilmaamiseksi".

Raamattu- ja lähetyspiirit olivat lähellä sydäntä. Laulukuorossakin hän oli vielä lähes kahdeksankymmentävuotiaana. Ystävien ja sukulaisten tapaamiset ja heistä huolenpito täyttivät sekä arjet että pyhät. Sairaudet eivät olleet pahemmin opettaja Siitosta vaivanneet ja mieli oli tasapainoinen, ulospäin suuntautuva. Kuten olettaa saattaakin ihmisestä, joka on omistanut elämäntyönsä ympäriströlleen.

Paljon oppilaita ja pitkät koulumatkat

Ennen sotia ja niiden jälkeenkin kouluja oli harvassa ja oppilasmäärät suuria. Oli aikoja, jolloin kolmekin oppilasta jouduttiin sijoittamaan samaan pulpettiin. Tikkalan koulu oli ainoa koko Onkamon kylässä. Pitempimatkalaiset joutuivat asustamaan taloissa lähempänä koulua. - Suurten ikäluokkien aikaan, sotien jälkeen kouluja sitten rakennettiin sellaisiinkin paikkoihin, joissa sen käyttö jäi lyhytaikaiseksi, moitti tuolloista tilannetta Jenny Siitonen.

Kouluun oli pitkä matka. Seitsenvuotiaalle ensiluokkalaiselle liki kymmenen kilometrin koulumatkat olivat raskaita. Lapset olivat jo kouluun tullessaan väsyneitä, Jenny Siitonen muisteli.

Loppu!

Teksti: Tohmajärven - Värtsilän lehti 1982
Toimitus: Aili Nupponen

6 kommenttia:

  1. Hieno muistelu Jenny Siitosen opettajan taipaleelta. Kyllähän maalaiskylien opettajat olivat niitä aikaansaapia ja moniosaajia.

    Komea on ollut kylänne koulu!

    Hyvää viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli kauniista sanoistasi!
      Tosi on, että ne opettajat tekivät vaikka mitä, ja kaikki ilman palkkaa!
      Tosi ihanasti oli koulumme maalattu, jäi ikävä vanhaa koulutaloa!

      Hyvää ja antoisaa viikkoa sinullekin, Minttuli! ♥♥

      Poista
  2. Olipa sopiva muistelu nyt talvisodan muistopäivän aikaan ja näin itsenäisyyspäivän allakin. Samaa mieltä talvisotaan valmistautumisesta ja sehän repesikin sitten aika yllättäin vaikka oli pinnan alla jo pitempäänkin. Eräässä kommentissa käsittelin kattavamminkin talvisodan asioita.

    Mukavaa joulun odotusta Sinulle Aili ja kiitoksia positiivisesta asenteestasi, se on antanut minulle monestikin hyvän mielen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvisotaa on viime aikoina paljon muisteltu; en ollut silloin vielä olemassa. Uskon toisten kertomuksista, että on oltu kovan paikan edessä. Onneksi kansamme kykeni yksimielisesti torjumaan vihollisen, vaikka vähän aiemmin oli käyty kansalaissota. Sitä ihmettelen, miten he pystyivät siihen?

      Positiivisuus on minustakin hyvä asenne, sitä toivoisin enemmän vaikeinakin aikoina!

      Antoisaa ja kaunista joulukuuta sinulle, Mustis! ♥♥

      Poista
  3. Kylän koulu on ollut hyvin kaunis. Hyvä muistelo Jenny Siitosen taipaleesta
    Hyvää joulun odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma, olen samaa mieltä koulusta;)
      Kuin myös sinulle & läheisillesi! ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥