Esko Laasonen: Muistoja lapsuudesta I

Laasosen talo Onkamon Säkäniemessä. Tämä EI OLE Eskon koti.

Meidän (Laasosen talon) peräkammarissa asui Aino täti, joka oli Mikko Hirvosen sisko, ja oli jäänyt 'perintönä' talokaupoissa asumaan meille. Hän oli Herran Kansan uskon tunnustajia. Meitä lapsia ihmetytti monesti, kun hänelle tuli uskonsisaria käymään kylässä, niin hän pesi niiltä jalat. Myöhemmin asiaa ajateltuani tuli mieleen, että olivatkohan kaikki vieraat tosi uskovia, vai kävivätkö he kylässä vain jalkojenpesun takia? Tämä uskonlahko pyhittää lauantain ja heidän pääpaikka Suomessa on Pyhäselässä (nyk. Joensuu) toimiva Iltarauha, joka on suosittu vanhuksien viimeinen koti.

Vanhimpia muistikuvia Aino tädistä on, kun yritin myydä hänelle risuista tekemääni pientä pinoa, enkä saanut kauppoja syntymään. Peräkamarissa ei ollut uunia, vaan siellä oli pieni kamina, jolla huone pysyi lämpimänä ja samalla voi valmistaa ruokaa ja keittää vaikka kahvia. Aino täti keräsi melkein kaikki tarvitsemansa polttopuut metsästä risuina, jotka sitten kantoi kotiin takkavitsalla selässään. Näin tekivät monet mökkikyläläisetkin, eikä silloin meidän metsässä tarvinnut kompastella risuihin niinkuin nykyisin. Minulle oli se puukaupan epäonnistuminen kova pettymys.

Aino tädin huoneessa oli yksi seinä melkein kokonaan tapetoitu vanhoilla sanomalehdillä, jotka oli kiinnitetty seinään taikinatiinusta otetulla taikinalla. Tällaista tapettia on Nymanin talossa Tohmajärven museossa. Kävin museossa remontin aikaan ja ajattelin, että saisivat jättää sen tapetin purkamatta. Niin oli tehtykin.

Eräs lapsuusmuisto on myös jäänyt jostain syystä mieleeni koko elämäni ajaksi. Olimme lähdössä Vihiin talvella. Olin saanut ensimmäiset sukseni muistaakseni joululahjaksi ja olin tietysti harjoitellut hiihtoa kovasti. Olin saanut päähäni, että minä menenkin hiihtämällä Vihiin toisten perästä, enkä suostutteluista huolimatta antanut periksi. Kun isä vetäisi ohjaksista hevosen juoksuun, jäin heti paljon jälkeen. Isä oli pysäyttänyt hevosen Laiturimäen päälle ja odotteli siinä minun tuloa. Olihan se myönnettävä, että en pääse samaa vauhtia hevosen mukana, vaan minun oli noustava rekeen.

Pikkupojasta lähtien on minulla olllut ajatus tienata omaa rahaa. Varmaankin ensimmäisiä itse tienaamiani kolikoita oli, kun naapurissamme Heikkisessä oli joku savottalainen, joka tarvitsi apua tahkon pyörittämisessä. ja minähän olin vapaaehtoinen.

Ainakin kahtena vuotena tilasin joulukortteja Arvi A. Karistolta, muistaakseni osoitteesta Muroleen kanava. Kiertelin sitten ennen joulua kylällä myymässä näitä kortteja. Säkäniemen tienkin kuljin perille asti, käyden melkein jokaisessa talossa.

Risto Tannisen talo Onkamossa. Oikealla Oskari Hirvonen, vieressä Eero Manninen. 

Naapurimme Oskari ja Emma Hirvonen olivat pyhäkoulun opettajia ja mekin Anna Liisan ja Railin kanssa kävimme pyhäkoulua. Koulu oli sunnuntaina. Koulukirjoina oli katekismus ja virsikirja, joista annettiin läksy, joka oli osattava ulkoa. Minä en ainaa kiireiltäni joutanut lukemaan, että olisin osannut ne ulkoa. Opettajalle meni jokainen lukemaan läksynsä. Minä kun en aina ollut varma osaamisestani, menin opettajan viereen seisomaan, että näin opettajan kädessä auki olevan kirjan ja voin siitä tarvittaessa luntata. Toivottavasti tämä rike on minulle jo anteeksi annettu. Pyhäkoulua kävimme niin kauan kunnes menimme rippikouluun.

Talvisota alkoi syksyllä 1939. Meillekin tuotiin siirtolaisia sodan jaloista, Pekka Jokiniemen perhe Salmista. Murre oli meistä lapsista outoa, eikä kaikkia sanoja ymmärretty. Pekka itse oli joutunut menemään lehmien mukana eri teitä, eikä hänestä kuulunut mitään sinä aikana, kun perhe oli meillä. Se perhe, joka tuli meille, oli ensi kertaa junalla matkustamassa ja emäntä ihmettelikin, kuinka pitkälle junarataa oli oikein tehty ja vieläkö se jatkuu täältäkin eteenpäin?

Sota-aika kun oli, olivat lasten leikitkin sotaisia. Minä tein puusta itselleni pyssyn. Maalasin piipun mustaksi ja valoin lyijystä liipasimen ja iskurin, niin että sillä pystyi ampumaan kaupasta saatavia nallipyssyn nalleja. Aitan katolle tein lumesta ilmavalvontatornin. Siellä sitten päivystin mahdollisia ilmahyökkäyksiä odotellen lakana korvissa ja oma tekemä pyssy kädessä.

Jatkuu...

Teksti: Esko Laasonen

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää adventin aikaa!
                          Aili-mummo