![]() |
Risto Tannisen talo Onkamossa. Oikealla Oskari Hirvonen, vieressä Eero Manninen. |
Naapurimme Oskari ja Emma Hirvonen olivat pyhäkoulun opettajia ja mekin Anna Liisan ja Railin kanssa kävimme pyhäkoulua. Koulu oli sunnuntaina. Koulukirjoina oli katekismus ja virsikirja, joista annettiin läksy, joka oli osattava ulkoa. Minä en ainaa kiireiltäni joutanut lukemaan, että olisin osannut ne ulkoa. Opettajalle meni jokainen lukemaan läksynsä. Minä kun en aina ollut varma osaamisestani, menin opettajan viereen seisomaan, että näin opettajan kädessä auki olevan kirjan ja voin siitä tarvittaessa luntata. Toivottavasti tämä rike on minulle jo anteeksi annettu. Pyhäkoulua kävimme niin kauan kunnes menimme rippikouluun.
Talvisota alkoi syksyllä 1939. Meillekin tuotiin siirtolaisia sodan jaloista, Pekka Jokiniemen perhe Salmista. Murre oli meistä lapsista outoa, eikä kaikkia sanoja ymmärretty. Pekka itse oli joutunut menemään lehmien mukana eri teitä, eikä hänestä kuulunut mitään sinä aikana, kun perhe oli meillä. Se perhe, joka tuli meille, oli ensi kertaa junalla matkustamassa ja emäntä ihmettelikin, kuinka pitkälle junarataa oli oikein tehty ja vieläkö se jatkuu täältäkin eteenpäin?
Sota-aika kun oli, olivat lasten leikitkin sotaisia. Minä tein puusta itselleni pyssyn. Maalasin piipun mustaksi ja valoin lyijystä liipasimen ja iskurin, niin että sillä pystyi ampumaan kaupasta saatavia nallipyssyn nalleja. Aitan katolle tein lumesta ilmavalvontatornin. Siellä sitten päivystin mahdollisia ilmahyökkäyksiä odotellen lakana korvissa ja oma tekemä pyssy kädessä.
Jatkuu...
Teksti: Esko Laasonen
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää adventin aikaa!
Aili-mummo
olipas taas sykähdyttävä tarina vanhoilta ajoilta, en ole koskaan nähnyt sanomalehdillä tapetoitua seinää ja vielä taikinalla.. hyvin se on sitten kuitenkin toiminut kun on pitään säilynyt
VastaaPoistaMuistelut jatkuvat edelleen!
PoistaTaikinalla liimaamisesta en ole ennen kuullutkaan, varmaan tuli hyvä pito;) Saman asian olisi varmaan toimittanut myös kylmä keitetty peruna, jolla me lapset 'liimasimme' kuvia vihkoihimme.
Sanomalehdellä vuorattuja / tapetoituja seiniä olen nähnyt sielläkin Nymanin talolla, ja muistan myös lapsuudestani Hanna tädin mökin seinät. Köyhän pitää käyttää kaikki hyödyksi, kauppaan ei kannattanut lähteä, kun ei ollut rahaakaan. Vaan apteekkari Nymanilla sitä varmaan oli...
Antoisaa adventin aikaa, Kaisumarjatta ♥♥
Olipa sykähdyttävä tarina. Reipas miehen alku on ollutkin tämä Esko! Ps. Äitini on karjalan "pakolaisia" ja muistelisin, että Salmi liittyy jotenkin hänen mummiinsa. Ja perunalla olen minäkin liimannut lapsena kiiltokuvia :D
VastaaPoistaHauska tietää, ehkä hän on tavannutkin Eskon?
PoistaSalmissa Tuleman kylässä oli kauppiaana talomme poika, Mikko Nupponen. Hän oli mieheni ukin veli, joka kuoli Salmissa 1943. Mikko Nupposen kauppakoulusta ja hänen pojistaan, Olavista ja Martista, olen kirjoittanut ainakin Aili-mummon blogissa.
Noinhan ne kuvat ennen liimattiin, keitetyllä perunalla vihkoon!
♥♥
Tästäkin blogista löytyy lyhyesti kerrottuna tarinassa Mikko Nupposen ja Anna Riitta os Kauppisen jälkeläiset V. Se on kirjoitettu 9.12.2011. Haku: Mikko Nupponen.
Poista