maanantai 22. joulukuuta 2014

Esko Laasonen: Mieleenjääneitä muistoja lapsuudesta 2

Jatkuu...

Minä olin maatalouskerholainen. Nykyisin sitä sanotaan 4-H kerhoksi. Minulla oli oma kerhopalsta, olisiko ollut noin noin aarin kokoinen. Taisin muuttaa sen paikkaa vuosittain eri paikkaan. Paras paikka oli yhden kapaleen päässä siinä oikealla mäen alla, kun mennään vähän matkaa Viehkanpäähän päin. Siinä kasvoi porkkanaa, punajuurta, lanttua, hernettä, sokerijuurikasta, josta tehtiin sota-aikana siirappia, sikuria, josta tehtiin kahvinkorviketta, kuivattamalla sitä ensin uunissa ruskeaksi ja jauhalla sitten kahvimyllyssä jauhoksi.

Meillä kasvatettiin myös pellavaa, joka otettiin maasta juurineen ja liotettiin lammessa jonkin aikaa. Sitten pellavat levitettiin nurmelle kuivumaan. Kuivat pellavat loukutettiin ja lipsuttiin saunalla. Sen jälkeen ne olivat valmiita kehrättäviksi. Perunajauhotkin tehtiin kotona, kun kaupasta ei saanut. Minä tein perunajauhomyllyn koivupöllistä sahatusta kahdesta kiekosta, joiden ympärille laitoin nauloilla reikiä täyteen hakkaamani peltilevyn.- Siihen ohkasesta riu'usta akseli ja kampi toiseen päähän ja kone oli valmis. Pitihän siihen tietysti rakentaa runkokin, joka oli yläosasta suppilomainen, mihin pestyt perunat laitettiin. Sitten kone vain jonkin saavin päälle, jossa oli vettä. Kammesta veivaamalla perunat hienonivat niinkuin porkkanat raastinraudalla. Perunasta irtoava tärkkelys painui astian pohjalle, josta se oli helppo kerätä talteen. Nykyihminen ei voi kuvitella, kuinka muutaman perunajauhokilon takia piti silloin tehdä niin paljon työtä, kun nyt saa muutamalla eurolla ostaa kaupasta.

Kasvimaan laittotalkoot Tikkalan Yrjö Martikaisessa.


Onkamon miehiä ajamassa puita Onkamon asemalle.


Muistaakseni kahtena kesänä sota-aikana meillä kasvatettiin tupakkaa. Kun kaupasta sai vain tietyn määrän tupakkakupongilla tupakkaa, se ei monellekaan tupakkamiehelle riittänyt, vaan ostettiin lisäksi kotona kasvatettua, tai kasvatettiin itse. Meidän tupakkamaa oli siinä ensimmäisenä aitanpäädyssä kaivolle päin. Siinä oli voimakasta multaa, kun siihen kaadettiin likavesiä ja saattoipa joku miesväestä käydä iltahämärissä laskemassa "laulellen vesiä". Meillä kasvoi kahta eri tupakkalajiketta, joista muistan vain toisen nimen ja se oli Virginia. Tupakat kuivatettiin runkoineen ulkoilmassa. Meillä olivat muistaakseni tuvan vintillä pyykkinaruilla riippumassa. Muutamina vuosina tällainen kotimainen tupakka maksoi uskomattoman paljon. Tosin menekki loippui nopeasti, kun tupakkaa rupesi saamaan kaupoista vapaasti. Tätä kessua sanottiin "nurkantakaseksi" sen kasvupaikan mukaan.

Olimme kerran Anna-Liisan kanssa hiihtelemässä lammen jäällä. Lampeen laskevien ja lammesta lähtevän ojan suut olivat koko talven sulia. Meille juolahti mieleen kilpailla siitä, kumpi uskaltaa mennä lähemmäksi sulan reunaa. Minä tuon kisan voitin, mutta putosin jään pettäessä veteen, josta Anna-Liisa sai vedettyä minut ylös. Vaatteet kastuivat ja vilukin tuli. Pahinta kuitenkin oli se, kun emme uskaltaneet mennä sisälle, vaan kylmään saunaan. Siellä riisutuista vaatteista vaatteista yritimme puristella liikoja vesiä pois. Täytyihän asia sisälle mentyä tunnustaa, eikä siitä muistaakseni suurempia toruja tullut.

Vaikka Anna-Liisan kanssa olimme asioista useimmiten samaa mieltä, tuli kuitenkin joskus erimielisyyttä ja tuntuu, kuin minä olisin ollut se häviäjä puoli. Tosin Anna-Liisalla oli konstit, kun hän rupesi jäämään alakynteen, hän puri minua silloin käsivarteen. Minulla olikin niitä hampaanjälkiä käsivarressa silloin tällöin.

Jatkuu...

Teksti: Esko Laasonen










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥