keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Opettaja Jenny Siitonen 1.

Opettaja Jenny Siitonen lottapuvussa keskellä. Takana Tikkalan Kassantalo, myöhemmin Seurojentalo.

Jenny Siitonen: "Hyvä oli elää kyläläisten keskuudessa"

Kansakoulunopettaja Jenny Siitonen ehti toimia runsaat kolmekymmentäseitsemän vuotta samalla paikkakunnalla ja vieläpä samalla koululla. Pitkä työpäivä alakoulun opettajana. Ensimmäiset oppilaat lähestyvät itsekin eläkeikää. Lukuisat ovat ne ensiluokkalaiset, jotka Jenny Siitonen saatteli sivistyksen alkutaipaleelle. Opetti lukemaan kirjaimet, laskemaan numerot ja omaksumaan tärkeimmät käyttäytymisen säännöt tuleville yhteiskunnan vastuuhenkilöille.

Hyvä muisto Jenny Siitoselle jäi oppilaistaan ja työtovereistaan, joihin hän vieläkin eläkepäivillään piti yhteyttä. - Kun ei itse tahdo riitaa, niin eivät kanssaihmisetkään sitä halua, hän vakuutti.

Ammatinvalinta

Kansakoulunopettajan ammatin Jenny Siitonen kertoi valinneensa sattuman kautta. Hän oli syntynyt Sortavalan maalaiskunnassa kymmenlapsiseen perheeseen. Oli selvää, että johonkin olisi lähdettävä ammattia hankkimaan. Ensin Jenny ajatteli seurata isonsiskon esimerkkiä ja pyrkiä sairaanhoitoalalle. Hänelle sanottiin jo heti alkuun, ettei niin pieni ja hentoinen ihminen jaksaisi siinä ammatissa. Ystävät opastivat pyrkimään Suistamon seminaariin, ja sinne Jenny pääsikin kahden vuoden mittaiselle kurssille, josta valmistui alakoulunopettajaksi 1925.Tikkalan koululla oli paikka avoinna ja samana vuonna Jenny Siitonen pestautui Tohmajärvelle. Koulu oli tuolloin remontissa ja opetustyö päästiin aloittamaan vasta seuraavan vuoden alusta.

Ainoastaan kerran Jenny Siitonen oli harkinnutkaan vaihtaa työpaikkaa. Silloin olisi ollut mahdollisuus mennä Uukuniemelle, lähemmäs omia sukulaisia. Hanke kuitenkin kariutui, koska vaihtokaupan toinen osapuoli kauhistui täkäläisiä suurtia oppilasmääriä.

Äiti-opettaja

Jenny Siitonen muisteli lämmöllä kanssakäymistään kyläläisten kanssa. - Elämä oli tuolloin paljon alkeellisempaa. Opettaja joutui ottamaan osaa kyläläisten iloihin ja suruihin. Yhteisymmärrys oppilaiden vanhempien kanssa hoidettiin molemmin puolin. Matkat oli tehtävä polkupyörällä, suksella tai jalan.

Usein oppilas tullessaan ensimmäiselle luokalle, oli ollut niin vähän tekemisissä ikäistensä kanssa että hänen maailmankäsityksensä supistui omaan pihapiiriin. Tullessaan kouluun oppilas oli arka  ja opettajasta tuli äiti. Usein hädän tullen oppilas puhuttelikin opettajaa äidiksi. Kerran tuli tarkastaja käymään koululla ja lapset olivat tyypillisesti siinä ympärillä ja joku oli sylissäkin. Tarkastaja naureskeli, ettei täällä ainakaan pelätä opettajaa, muistelee Jenny Siitonen.

Vähitellen hän sanoo huomanneensa, miten paljon oppilasta auttoi, kun hän tuli käymään koulussa ennen varsinaista koulunkäyntiä; oleminen kuunteluoppilaana isomman sisaruksen tai naapurin kanssa poisti usein kouluun kohdistuneet pelot.

Olosuhteet parantuneet

Oppilaiden vaatetus ja muu hyvinvointi parani vuosikymmenien aikana. Suurien ja köyhien perheiden lapsille annettiin melko pitkään vaateapua ja alkuaikoina myös ruokaa kunnan puolesta. Kaikkein ikävimpänä muistona Jenny Siitonen piti epätasa-arvoisuutta oppilaiden kesken. - Oli surkeaa katsoa, kun toiset oppilaat saivat syödä ja toiset eivät. Leivänkannikka ja maitopullo, siinä monen koululaisen eväät työpäivää varten.

Jatkuu...

Lähde / teksti: Tohmajärven- Värtsilän lehti 1982.
Toimitus: Aili Nupponen.

2 kommenttia:

  1. Lotat tekivät todella käsittämättömän arvokasta työtä rintamalla, johon ei tänä päivänä moni pystyisi, miksi sitä ei arvostettu, sitä en käsitä. Olen katsonut elokuvan "lupaus" jossa perheen tyttäret olivat lottana, se tehtiin siellä Lieksan ja Nurmeksen maisemissa.

    VastaaPoista
  2. Totta puhut Pike;)

    Sotien jälkeen suuri itäinen naapurimme vaati, että Suojeluskunta ja Lottajärjestö piti lakkauttaa. Kaikki merkit lotista hävitettiin ja heistä ei saanut puhua. Kunnes vasta parikymmentä vuotta sitten lotat heräsivät henkiin, ja uusi järjestö perustettiin. Kerättiin talteen myös lottien historia.

    Tosi on, että lottien työtä on vähätelty, mutta se oli niin iso ja tärkeä työ Suomen armeijalle, ettei kansamme olisi viime sodistamme hengissä selvinnyt.

    Voimme kiitollisin mielin muistella omia lottiamme ja heidän suurta järjestöään, Lotta Svärdiä.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥