keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Entisajan tiet, majatalot ja posti 5

Jatkuu...

Majatalon velvollisuudet

Paitsi kyyditystä tuli majatalon tarjota asiakkailleen tarpeellinen ravinto ja yösija paikkakunnan tason mukaan.Yleensä taloissa oli huone tai kaksi varattuna matkustavaisille. Majataloja on ollut erikseen sekä kesää että talvea varten riippuen teiden sijainnista niiden varrella.

Hollikyyditysjärjestelmä tuli yleisesti käyttöön vuosina 1788-1790, koska tuolloin vallinneen sotatilan johdosta sotilashenkilöiden kulkeminen ei sallinut viivytyksiä. Hollikyydityksessä olivat pitäjän muutkin talot velvollisia kustantamaan miehen ja hevosen ajopeleineen vuoroviikoin hollinajoa varten. Mikäli talon piti kuljettaa postia tai vankeja tahi isännällä oli luottamustoimia, hän oli vapaa hollinajosta. Hollia tuli taloa kohti vuodessa 2-3 viikkoa, ja siitä sai palkaksi ruistynnyrin (Saloheimo 1980).

Kerrotaan että 1830-luvulla Tohmajärven pitäjän vankeinkuljetuksesta huolehti Hernevaaran Marttila (nro 42), Tahvo ja Antti Simosen tila Hernevaaralla ja Kiviojan Mikkola (nro 44), isäntänä Juhani Lintunen (Saloheimo 1980).

Tohmajärvellä ja Pälkjärvellä oltiin luopumassa hollikyydityksestä jo ennen Suomen sotaa. Vuonna 1845 siirryttiin Tohmajärvellä kyydityksessä urakkajärjestelmään. Tällöin sai yksityishenkilö kyyditykset urakkapalkkaa vastaan kolmen vuoden ajaksi. Lautamies Matti Hukka sekä talollinen Antti Hukka hoitivat Tikkalan kyyditykset palkkanaan 80 hopearuplaa vuosi. Postia kuljetti yksi hevonen ja matkustavaisia varten oli kaksi hevosta. Vuonna 1865 kuljettivat Tikkalan kestikievarit 424 kyytiä, keskimäärin 35 kyytiä kuukaudessa yhteensä kahdeksalla hevosella (juvonen 1990). 

Majataloisssa piti olla paikkaunnan tason mukaiset vuodevaatteet, ruoka, olut, kynttilät ja hevosen rehut. Majataloilla oli myös anniskeluoikeudet (Juvonen 1990). 

Kurolan vanha talo Perivaarassa sota-aikana.


Miten posti kulki entisaikaan

Postinkulku oli hyvin sattumanvaraista. Sitä tarvitsi enimmäkseen vain virkamieskunta, jonka tarpeita hoiti pääasiassa kihlakunnanposti. Sekin tehtävä oli talonpoikien hoidettava vuoron perään, kiiretapauksissa ensimmäinen hevosenomistaja joutui suorittamaan kuljetuksen. Kirkon postia kuljettivat lukkarit. Tavallinen rahvas ei paljon postia tarvinnut, sillä lehtiä eikä kirjepostia tullut. Myöhemmin rautatien aikakaudella posti kulki junassa kankaisissa postisäkeissä (Juvonen 1990).

Aluksi, kun postin kotiinkantoa ei ollut järjestetty, postia jakoi postineiti huutopostina Tikkalan asemalla. Posti haettiin yleensä kauppareissun yhteydessä tahi ystävällinen naapuri toi sen taloon.

Maakunnan ensimmäinen postikonttori oli perustettu Liperiin, mutta kun kruununvouti Wallenius muutti vuonna 1771 Tohmajärvelle, muutti hän myös postikonttorin paikan Kemieen Postilan tilalle. Sitä hoiti Postilan omistaja, postimestari Gråsten. Yleensä uutiset olivat viikkoja vanhoja, kun ne tavoittivat lukijansa. Lehtiä tilattiin vain varakkaisiin säätyläisperheisiin, joilla oli varaa ja aikaa lukea niitä (Juvonen 1990). 

Sata vuotta sitten tuskin Onkamoon ja Tikkalaan tilattiin montakaan lehteä. 1900-luvun alkupuolella on tullut Tikkalan Antti Manniselle ainakin yksi maatalouden ammattilehti, Pellervo, joka vuonna 2000 juhli sataa ilmestymisvuottaan.

Tiettömien taipaleiden takana kyyditys voitiin hoitaa myös ratsulla. Kuva Alapihan Simosesta.

Loppu!
Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Joensuu 2004. Koonnut Aili Nupponen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥