keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Opettaja Jenny Siitonen 1.

Opettaja Jenny Siitonen lottapuvussa keskellä. Takana Tikkalan Kassantalo, myöhemmin Seurojentalo.

Jenny Siitonen: "Hyvä oli elää kyläläisten keskuudessa"

Kansakoulunopettaja Jenny Siitonen ehti toimia runsaat kolmekymmentäseitsemän vuotta samalla paikkakunnalla ja vieläpä samalla koululla. Pitkä työpäivä alakoulun opettajana. Ensimmäiset oppilaat lähestyvät itsekin eläkeikää. Lukuisat ovat ne ensiluokkalaiset, jotka Jenny Siitonen saatteli sivistyksen alkutaipaleelle. Opetti lukemaan kirjaimet, laskemaan numerot ja omaksumaan tärkeimmät käyttäytymisen säännöt tuleville yhteiskunnan vastuuhenkilöille.

Hyvä muisto Jenny Siitoselle jäi oppilaistaan ja työtovereistaan, joihin hän vieläkin eläkepäivillään piti yhteyttä. - Kun ei itse tahdo riitaa, niin eivät kanssaihmisetkään sitä halua, hän vakuutti.

Ammatinvalinta

Kansakoulunopettajan ammatin Jenny Siitonen kertoi valinneensa sattuman kautta. Hän oli syntynyt Sortavalan maalaiskunnassa kymmenlapsiseen perheeseen. Oli selvää, että johonkin olisi lähdettävä ammattia hankkimaan. Ensin Jenny ajatteli seurata isonsiskon esimerkkiä ja pyrkiä sairaanhoitoalalle. Hänelle sanottiin jo heti alkuun, ettei niin pieni ja hentoinen ihminen jaksaisi siinä ammatissa. Ystävät opastivat pyrkimään Suistamon seminaariin, ja sinne Jenny pääsikin kahden vuoden mittaiselle kurssille, josta valmistui alakoulunopettajaksi 1925.Tikkalan koululla oli paikka avoinna ja samana vuonna Jenny Siitonen pestautui Tohmajärvelle. Koulu oli tuolloin remontissa ja opetustyö päästiin aloittamaan vasta seuraavan vuoden alusta.

Ainoastaan kerran Jenny Siitonen oli harkinnutkaan vaihtaa työpaikkaa. Silloin olisi ollut mahdollisuus mennä Uukuniemelle, lähemmäs omia sukulaisia. Hanke kuitenkin kariutui, koska vaihtokaupan toinen osapuoli kauhistui täkäläisiä suurtia oppilasmääriä.

Äiti-opettaja

Jenny Siitonen muisteli lämmöllä kanssakäymistään kyläläisten kanssa. - Elämä oli tuolloin paljon alkeellisempaa. Opettaja joutui ottamaan osaa kyläläisten iloihin ja suruihin. Yhteisymmärrys oppilaiden vanhempien kanssa hoidettiin molemmin puolin. Matkat oli tehtävä polkupyörällä, suksella tai jalan.

Usein oppilas tullessaan ensimmäiselle luokalle, oli ollut niin vähän tekemisissä ikäistensä kanssa että hänen maailmankäsityksensä supistui omaan pihapiiriin. Tullessaan kouluun oppilas oli arka  ja opettajasta tuli äiti. Usein hädän tullen oppilas puhuttelikin opettajaa äidiksi. Kerran tuli tarkastaja käymään koululla ja lapset olivat tyypillisesti siinä ympärillä ja joku oli sylissäkin. Tarkastaja naureskeli, ettei täällä ainakaan pelätä opettajaa, muistelee Jenny Siitonen.

Vähitellen hän sanoo huomanneensa, miten paljon oppilasta auttoi, kun hän tuli käymään koulussa ennen varsinaista koulunkäyntiä; oleminen kuunteluoppilaana isomman sisaruksen tai naapurin kanssa poisti usein kouluun kohdistuneet pelot.

Olosuhteet parantuneet

Oppilaiden vaatetus ja muu hyvinvointi parani vuosikymmenien aikana. Suurien ja köyhien perheiden lapsille annettiin melko pitkään vaateapua ja alkuaikoina myös ruokaa kunnan puolesta. Kaikkein ikävimpänä muistona Jenny Siitonen piti epätasa-arvoisuutta oppilaiden kesken. - Oli surkeaa katsoa, kun toiset oppilaat saivat syödä ja toiset eivät. Leivänkannikka ja maitopullo, siinä monen koululaisen eväät työpäivää varten.

Jatkuu...

Lähde / teksti: Tohmajärven- Värtsilän lehti 1982.
Toimitus: Aili Nupponen.

perjantai 21. marraskuuta 2014

♥ Onnellista viikonloppua ♥



VAROMUSSANOJA

e)

Noitia on joka noronen,
Velhoja joka veräjä,
Joka aita arpojia,
Joka tiehyt tietäjiä,
Vaan en huoline hätäillä,
En varsin varannekana;
Keritsen kiveltä villat, 
Katkon karvat kalliolta,
Somerolta jouhet suoron,
Teen tuosta varahamosen,
Jonka alla yöt asunen,
Päivät päällä teutaroinen,
Ett' ei noita kyllin söisi,
Velho viljalta vitaisi.

Kun ei tuosta kyllin liene,
Kytken kyitä kymmenkunnan, 
Satuloin sa'an matoja,
Sivullani siirtymähän,
Lasken karhun kahlehista,
Suen suitsista lähetän,
Eessäni samoamahan,
Jälissäni juoksemahan,
Syömähän kylän kiroja,
Katehia kaatamahan,
Noitia joka norolta,
Velhoja joka vesiltä,
Joka tieltä tietäjiä,
Katehia kaikin paikoin.


- SUOMEN KANSAN MUINAISIA LOITSURUNOJA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni onnellista viikonloppua!
                        Aili-mummo

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Entisajan tiet, majatalot ja posti 5

Jatkuu...

Majatalon velvollisuudet

Paitsi kyyditystä tuli majatalon tarjota asiakkailleen tarpeellinen ravinto ja yösija paikkakunnan tason mukaan.Yleensä taloissa oli huone tai kaksi varattuna matkustavaisille. Majataloja on ollut erikseen sekä kesää että talvea varten riippuen teiden sijainnista niiden varrella.

Hollikyyditysjärjestelmä tuli yleisesti käyttöön vuosina 1788-1790, koska tuolloin vallinneen sotatilan johdosta sotilashenkilöiden kulkeminen ei sallinut viivytyksiä. Hollikyydityksessä olivat pitäjän muutkin talot velvollisia kustantamaan miehen ja hevosen ajopeleineen vuoroviikoin hollinajoa varten. Mikäli talon piti kuljettaa postia tai vankeja tahi isännällä oli luottamustoimia, hän oli vapaa hollinajosta. Hollia tuli taloa kohti vuodessa 2-3 viikkoa, ja siitä sai palkaksi ruistynnyrin (Saloheimo 1980).

Kerrotaan että 1830-luvulla Tohmajärven pitäjän vankeinkuljetuksesta huolehti Hernevaaran Marttila (nro 42), Tahvo ja Antti Simosen tila Hernevaaralla ja Kiviojan Mikkola (nro 44), isäntänä Juhani Lintunen (Saloheimo 1980).

Tohmajärvellä ja Pälkjärvellä oltiin luopumassa hollikyydityksestä jo ennen Suomen sotaa. Vuonna 1845 siirryttiin Tohmajärvellä kyydityksessä urakkajärjestelmään. Tällöin sai yksityishenkilö kyyditykset urakkapalkkaa vastaan kolmen vuoden ajaksi. Lautamies Matti Hukka sekä talollinen Antti Hukka hoitivat Tikkalan kyyditykset palkkanaan 80 hopearuplaa vuosi. Postia kuljetti yksi hevonen ja matkustavaisia varten oli kaksi hevosta. Vuonna 1865 kuljettivat Tikkalan kestikievarit 424 kyytiä, keskimäärin 35 kyytiä kuukaudessa yhteensä kahdeksalla hevosella (juvonen 1990). 

Majataloisssa piti olla paikkaunnan tason mukaiset vuodevaatteet, ruoka, olut, kynttilät ja hevosen rehut. Majataloilla oli myös anniskeluoikeudet (Juvonen 1990). 

Kurolan vanha talo Perivaarassa sota-aikana.


Miten posti kulki entisaikaan

Postinkulku oli hyvin sattumanvaraista. Sitä tarvitsi enimmäkseen vain virkamieskunta, jonka tarpeita hoiti pääasiassa kihlakunnanposti. Sekin tehtävä oli talonpoikien hoidettava vuoron perään, kiiretapauksissa ensimmäinen hevosenomistaja joutui suorittamaan kuljetuksen. Kirkon postia kuljettivat lukkarit. Tavallinen rahvas ei paljon postia tarvinnut, sillä lehtiä eikä kirjepostia tullut. Myöhemmin rautatien aikakaudella posti kulki junassa kankaisissa postisäkeissä (Juvonen 1990).

Aluksi, kun postin kotiinkantoa ei ollut järjestetty, postia jakoi postineiti huutopostina Tikkalan asemalla. Posti haettiin yleensä kauppareissun yhteydessä tahi ystävällinen naapuri toi sen taloon.

Maakunnan ensimmäinen postikonttori oli perustettu Liperiin, mutta kun kruununvouti Wallenius muutti vuonna 1771 Tohmajärvelle, muutti hän myös postikonttorin paikan Kemieen Postilan tilalle. Sitä hoiti Postilan omistaja, postimestari Gråsten. Yleensä uutiset olivat viikkoja vanhoja, kun ne tavoittivat lukijansa. Lehtiä tilattiin vain varakkaisiin säätyläisperheisiin, joilla oli varaa ja aikaa lukea niitä (Juvonen 1990). 

Sata vuotta sitten tuskin Onkamoon ja Tikkalaan tilattiin montakaan lehteä. 1900-luvun alkupuolella on tullut Tikkalan Antti Manniselle ainakin yksi maatalouden ammattilehti, Pellervo, joka vuonna 2000 juhli sataa ilmestymisvuottaan.

Tiettömien taipaleiden takana kyyditys voitiin hoitaa myös ratsulla. Kuva Alapihan Simosesta.

Loppu!
Teksti: Aili Nupponen

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Joensuu 2004. Koonnut Aili Nupponen.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Entisajan tiet, majatalot ja posti 4.

Jatkuu...

Tikkalan tielautakunta osoitti myös valituskirjeen Kostamon tielautakunnan osakasten kokoukselle. Sen oli kirjoittanut Lahnalammen isäntä Janne Simonen.

     "Kun meitä muutamia Tikkalan tielautakunnan alueelle kuuluvia Koirvaaran-Perivaaran-Riihiahon tien osakkaita vaaditaan ja pakotetaanvielä tekemään Kostamon tietä, vaikka näitä molempia tielautakuntia ja niille kuuluvia eri tientekoja jakaessa 20 p:nä elokuuta 1928 nimenomaan sovittiin niin, että Tikkalan tielautakunnan alueella olevat kaikki rautatien itäisellä puolen olevat kylätiet kuuluvat Tikkalan tielautakunnan piiriin ja rautatien läntisen puolen tiet kuuluvat Kostamon tielautakunnan piiriin. Siis rautatie rajana, joten molemmat kyläosat tekee ja kunnossapitää itse kukin omat tiensä. Niin ja kun näiden kokousten päätöksistä ei ole kukaan valittana maaherraan, joten päätökset on katsottava lainvoiman voittaneiksi."
     "Me allekirjoittaneet anomme kunnioittaen Kostamon tielautakunnan osakasten kokouksen 2/11 1930 asiasta keskusteleman ja päättämän kiireellisenä kysymyksenä niin, että Tikkalan tielautakunnan alueelle kuuluvat tieosakkaat ei tarvitse tehdä entisiä palstojaan Kostamon tiellä. Ja että kokous antaisi Kostamon tielautakunnalle varoituksen ja paheksumislausunnon naapurien välisen tielautakunnan sopimuksen rikkomisesta ja muutamista valituksista huolimatta Kostamon yleisen kauttakulkutien aikanaan hyvään ajokuntoon tekemisen laiminlyömisestä."
      "Huomauttaen vielä, että me allekirjoittaneet emme sovinnolla suostu tekemään Kostamon alueelle kuuluvaa ajotietä, vaan kaikin laillisin keinoin tulemme jyrkästi vastustamaan niitä tientekomaksuja, mitä mahdollisesti tultanee meiltä ulosottoteitse perimään. Toivoen siis kertakaikkiaan suosiollista päätöstänne meitä kohtaan asiassa ilman enempää meitä muutamia - ylenmäärin vieraan tien tekemisellä rasittamatta."

"Tohmajärven Onkamossa 30 p. lokakuuta 1930.
Tikkalan tieosakkaiden kokouksessa hyväksyttynä
Onkamon lainajyvästön puolesta                                                  Janne Simonen

Talollinen   N:o   2    Salomo Manninen                       N:o    2  Ed. Manninen
-"-               N:o 41    Anna Riikonen                            N:o 49   J.   Holopainen
-"-               N:o 44    K. Massinen                                N:o   9   J.   Kinnunen
-"-               N:o   2    K. Massinen                                N:o   9   W. Korhonen " 
-"-               N:o 41    S. Kontkanen 
 

Mv Oskari Juvonen (1883-1969), Koirivaarantien 'pomo'.


Nähtävästi valitus tuottikin tulosta, sillä osakasten luettelossa ei näy enää rautatien itäpuolella olevia taloja yksikköluettelossa. Tohmajärven kunnalle tehtiin esitys, että Kostamon kylätie tulisi kunnan hoitoon sillä perusteella, että tietä käyttävät myös rääkkyläläiset junalle ja kaupoille mennessään. Asia jätettiin Teuvoi Hietalan ajettavaksi. Anottiin samalla myös kunnalta rahaa tien perusparannukseen, muutoin työt hoidettaisiin talkoilla.

Talkoot järjestettiin 27/6 1931. Taloille jaettiin omat tiepalstat tieyksikköluettelon mukaan. Jaon toimittivat Teuvo Hietala ja "herrastuomari" Pekka Malinen Kaurilasta.Tästä Malisen vierailusta tuli tiekunnalle kuluja 142 mk, joka sisälsi kahden päivän palkan ja matkat junalla.

21/1 1931 kunta teki päätöksen ettei se ota tietä hoitoonsa. Asiasta valitettiin lääniin Teuvo Hietalan toimiessa asiamiehenä. Lääni hylkäsi valituksen.

Vihdoin syyskuussa 1933 pidetyssä kokouksessa kunta lupasi ottaa erinäisillä ehdoilla hopitoonsa Kostamon tien kolmen vuoden ajaksi. Tästä kiitollisena pantiin Kostamon tie hyvään kuntoon. Myös muista jäljelle jäävistä teistä vastasivat asukkaat itse: onkamolaiset Onkamon tiestä ja kostamolaiset ns. Ketveleen tiestä (nykyisin Ohvanan tiestä) Pyhäselän rajaan asti. Kostamon lammin takana asuvat huolehtivat sen puolen teistä.

Vuonna 1937 heinäkuussa siirtyi Kostamon tie kunnanvaltuuston päätöksellä kunnan hoidettavaksi. Tästä syystä Kostamon tielautakunta päätettiin lakkauttaa.
Mv Salomo Manninen vaimonsa Ainan ja lapsenlapsensa Rauhan kanssa.


Tilinpitäjänä toiminut kaupanhoitaja Antti Sormunen esitti tilit, jotka hyväksyttiin. Tuolloin oli tielautakunnan osakasten tilillä rahaa 910 mk 20 p. Se päätettiin palauttaa tieosakkaille tieyksiköiden jaon mukaan ja summaksi tuli 26 p / tieyksikkö. Valtakirja annettiin Antti Sormuselle jotta hän voisi nostaa rahat Tikkalan osuuskassasta.

Myöhemmin siirtyi Kostamon tie valtion hoidettavaksi. Koirivaaran tien kunta otti ns. kunnantieksi, mutta 1960-luvulla se tuli taas yksityistieksi, jota se on yhä vuonna 2004.

Mainittakoon että Tikkala-Viesimotietä suunniteltiin rakennettavaksi 1930-luvun alkupuolella, joilloin tielinjakin oli jo määrätty. Tielinja kulki hieman eri reittiä kuin nykyinen Viesimontie, joka rakennettiin 1980-luvulla yksityistienä. Valtio otti tien hoitoonsa 1987.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Entisajan tiet, majatalot ja posti 3.

Jatkuu...

Tikkalan-Onkamon teistä 1900-luvulla

Kostamontien tieosakasluettelo vuodelta 1905 on säilynyt näihin päiviin asti. Mukana on myös Tikkalan kylän taloja rautatien itäpuolelta: nimismies Gydén, Hämäläisen perilliset, Manniset Antti ja Salomo, Elias Rautiainen ja E. Manninen. Koko tien pituudeksi on merkitty 6768 metriä. Vanhin pöytäkirja Suur-Onkamon ja Säkäniemen kylätieosakkaiden kokouksesta on 20.8.1928. Kyseisessä kokouksessa puheenjohtajana toimi Lahnalammin Janne Simonen ja pöytäkirjanpitäjänä Teuvo Hietala. Tässä kokouksessa perustettiin aluksi kaksi tiehoitokuntaa: Onkamon-Kostamon-Säkäniemen ja Kirtsinniemen-Ertonniemen-Hason tiehoitokunnat.

Kokouksessa päätettiin tehdä Säkäniementie Suur-Onkamon kylätiestä Juho Laasosen taloon asti. Kirtsinniementie rakennettaisiin Säkäniementiestä kansakoululle. Ertonniementie tehtäisiin Säkäniementiestä Hason risteykseen saakka eli Niilo Nenosen talon kohdalle.

Kyläpoliisi Teuvo Hietala virka-asussaan.


Perustettiin Onkamon-Kostamon tiekunta, jonka varsinaisiksi jäseniksi tulivat Antti Kuronen, Matti Lampio (pj) ja Simo Rautiainen. Tämä tie rakennettiin Tikkalan asemalta Rääkkylän rajaan asti ja Onkamon asemalta Kostamon Aapeli Kurosen talon kohdalle sekä Matti Lampion talosta Pyhäselän rajaan asti. Tiet päätettiin samalla yksiköidä. Pöytäkirja on hyväksytty muutoksilla, että tieosa Säkäniemi-Onkamon risteys-Sortavala-Joensuun maantielle saakka tulee hoitaa yhteisesti ja samoin Kostamon tiestä Pyhäselän rajaan asti eikä Lampion talosta. 

Seuraavana vuonna päätettiin Juho Hirvosen talossa pidetyssä kokouksessa erottaa Onkamon ja Kostamon tiekunnat toisistaan. Mikäli talo joutuisi rakentamaan tierumpuja tai kaivamaan raviojia huomioitaisiin tämä tien pituudessa kyseisen talon kohdalla.

Julius Hietala ja Lamminpään Mikko Kuronenvalittivat Kuopion läänin maaherralle Kostamon tiekunnan heille määräämistä tieyksiköistä. Tiekunta oli yksimielinen, että tieyksiköt oli määrätty heille oikein. Hietalan tilalla sijaitsi myllylaitos ja lisäksi raamisaha, josta syystä tilan tienkäyttö katsottiin paljon normaalia suuremmaksi. Kuronen halusi päästä kokonaan eroon tieyksiköistään, sillä hänen mielestään hänellä ei ollut mitään hyötyä Kostamon tiestä. Tämän johdosta jouduttiin antamaan maaherralle lisäselvityksiä. Mikko Kurosen valitus ei kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen, vaan hän valitti edelleen korkeimpaan oikeuteen. Sen sijaan Hietalan valitus ei mennyt hukkaan, vaan hänen tilansa tieyksiköitä alennettiin  melkein puoleen eli 439 yksikköön. Valituskulut tuli korvata hänelle tiekunnan varoista.

Julius Hietalan 60v. päiviltä. JH seisoon rouvansa kanssa talonsa rappusilla 1932.


Myös Juho Hirvosen perilliset ja leski Anna Hirvonen valittivat tilansa tieyksiköistä. He katsoivat, että heille oli määrätty jo osuuksia kolmeen tiehen eivätkä he katsoneet käyttävänsä Kostamon tietä. Myös tämä valitus tuotti läänissä tuloksia, mutta Kostamon tien tiekunta oli asiasta toista mieltä. 

Jatkuu...

Teksti Aili Nupponen.

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut: Aili Nupponen. Joensuun Yo-paino (2004).