tiistai 7. lokakuuta 2014

Esko Laasosen kertomuksia 1.

Venevalkama Onkamolla kesällä 2014.

Tavaroiden katoamiset ja ihmeelliset löytymiset

Olin kauniina kevättalven päivänä Kiteeltä käsin pilkillä Särkijärvellä hiihtäen. Kokeilin monesta paikasta etsiä hyvää kalapaikkaa. Aurinko paistoi ja kairatessa tuli hiki. Riisuin pilkkihaalarin yläosan päältä niin että se jäi roikkumaan vyötäisiltä alaspäin. Ison lenkin tehtyäni lähdin saaliin kanssa ajelemaan Kiteelle. Perillä huomasin lompakon kadonneeksi. Arvasin heti, että se oli pudonnut haalarin rintataskusta jäälle. Oli vielä valoisaa, joten lähdin takaisin etsimään jäältä. Erehdyin arvailuissani ja läksin kiertämään reittiäni vastapäivään, sillä lompakko oli pudonnut alkumatkasta, kun riisuin hallarin päältä. Lompakko ei näkynyt etemmäksi hangella, koska aurinko oli lämmittänyt mustaa niin paljon, että se oli syvällä lumen sisässä.

Monissa ulkoilupuseroissa on rintatasku hyvin matala, eikä niihin pitäisi laittaa muuta kuin kädet korkeintaan. Kerran oli Juhan porukka Onkamossa ja Kiteelle lähtiessä kävin kaivamassa vähän perunoita pellosta, vaikka oli jo aika hämärä. Kiteelle tultuani huomasin, ettei lomapakko ole taskussa. Soitin Juhalle, joka kävi taskulampun kanssa katsomassa pellosta, eikä löytänyt. Olin jo aikeissa mennä pankkiin kuolettamaan pankkikorttia, kun Juha sen kuitenkin löysi mullan seasta.

Olimme Rauhan kanssa ajelemassa pohjoisessa. Kävimme joulupukkiakin tervehtimässä joulumaassa. Tulimme sitten Rovaniemelle, jossa Rauha huomasi lompakkonsa kadonneeksi. Epäilimme sen pudonneen joulumaahan ja soitimmekin sinne. Oli liikkeiden sulkemisaika, eikä kassalle ainakaan kukaan ollut sitä tuonut, eikä muutenkaan missään näkynyt. Menimme aamulla kaupan avaamisaikaan takaisin sinne ja etsimme kaikista niistä paikoista, missä olimme liikkuneet. Siellä oli suuri esittelypöytä, joka oli täynnä erilaisia lompakoita. Yhtäkkiä lompakkokasassa sattui silmään vähän paksumpi lompakko ja ihme, siinähän se oli. Varmaankin moni asiakas kerkesi katsella lompakoita, mutta ei huomannut sitä. Lompakossa on paljon muutakin arvokasta kuin rahaa. Siinä on pankki-, ajo- y.m kortteja joiden katoamisesta voi tulla suuriakin vahinkoja.

Kerran olimme Joensuussa asuessamme käymässä Onkamossa. Naisväki pesi pyykkiä saunalla ja minä virittelin pyykkinaruja pihamaalle. Anja antoi jostain syystä sormuksensa minulle sisään vietäväksi. Laitoin ne paidan taskuun ja unohdin sinne. Kaivosta oli vesi vähissä ja se loppuikin kesken pyykinpesun. Minä laskuduin kaivoon ja lapioin sieltä monta ämpärillistä hiekkaa, jotka ukki nosti ylös. Kaivoon tuli nopeasti vettä lisää ja pyykinpesu pääsi jatkumaan. Anja kyseli sitten sormuksistaan, eikä niitä ollut taskunpohjalla kuin yksi. Toinen oli johonkin tipahtanut. Ensiksi kävin kaivosta etsimässä  tuloksetta. Sitten seulottiin kaivosta nostetut hiekat moneen kertaan ja pihanurmikko monen hengen kanssa, eikä löytynyt. Pihamaalla seistessämme ukki arveli lähtevänsä aamulla Joensuuhun kihlamarkkinoille. Ukki kokeili miltä näyttää sormus heinikossa ja pudotti oman sormuksensa maahan. Näkyihän se, mutta vieressä näkyi myös Anjan sormus. Uskomatonta!

Liipin Taunon (Simosen) kanssa oravanmetsällä ollessamme ammuimme hyvästi näkyvät oravat pienoiskiväärillä, ettei nahkaan tulisi monta reikää. Minulla oli pienoiskivääri ja Taunolla haulikko. Tauno ampui edellisen oravan pienoiskiväärillä ja antoi minulle kiväärin ammuttuaan oravan. Kun minun vuoro tuli ampua, kiväärissä ei ollutkaan lukkoa. Lukko oli jostain syystä pudonnut, mutta mihin? Seuloimme lunta käsin ja suksien kanssa ison alan, mutta mistään (ei) löytynyt. Hiihdimme edellisen oravan ampumispaikkaan ladunvarret tutkien tutkien tuloksetta. Sitten huomasin lumessa lukon kokoisen reiän ja siellähän se oli. Lukko ei lähde irti tavallisesti ennenkuin sen vetää auki ja vetää sitten liipasimesta. Tauno otti heti rahapussin esille ja antoi minulle omasta mielestäni ison rahan, ettei minulta hyvä tuuri katoaisi.

Teksti: Esko Willenpoika Laasonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥