lauantai 20. syyskuuta 2014

Jumalaista!




VIULUKONSERTTO


Oi soittaja, miten hehkuukaan
syvänpunaisin pinnoin käyräsi alla
sun viulusi soiden ja soiden.

Ei, soittaja, ei ole viulusi tuo,
se sieluni on - oi, käyräsi alla
olen itse vaikeroiden -
olen tässä: käteni kohottain
syvään taakse taivun ja viulunas
sinun kämmenissäs kaarrun.

Valo kirkkaasta seinästä heijastuu
näen verhojen häilyvän korkealla

kivun hehkun saa punakuultava puu:
kuin pienin polttavin pisaroin
minä sävelvihmoin saarrun,
väkivalloin esiin käy salatuin,
kuvat silmien sumuks se hämmentää,
yli tulvii avoimin, jäykin suin
minä, avuton, tahdoton, soin ja soin.

Mihin tajuni jäi? Mihin unohduin?
Oi hitaasti, varoen täyttykää
taas, silmäni, kuvien nautinnolla:
jo kiiltävät seinät, jo verhot nään,
näen etäällä, soittaja, viulus sun,
sen hiljaisuuteen uppoudun,
punakuultoon loittoon, himmenevään.
Olen uupunut niin. Miten autuas 
on vaiti, vaiti olla.


- AILA MERILUOTO -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihanaa ja levollista viikonloppua kaikille teille!
                    Aili-mummo

4 kommenttia:

  1. Aila Meriluoto osasi nauttia musiikista. Viulukonsertto avasi hänessä runon virran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikilla on taikavoimia, ei mikään outo asia:)
      Toiset meistä ovat musikaalisempia kuin toiset! ♥♥

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Sylvi;))
      Hyvää viikkoa sinulle! ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥