lauantai 7. kesäkuuta 2014

Vanhasta ruoka- ja juomakulttuurista 2.

Jatkuu...

Ruokaperinteestä
Sota-ajan heinäntekoa Perivaaran Kurolassa.


Kukkoa tarjottiin lämpimänä iltasella; lillikokkelia (laskettu maito piimitettiin vesihauteessa 
tai uunissa) tai maitolämmitystä (kiehautettuun maitoon lisättiin kuivuneet leivänmurut sekä vähän voita) tarjottiin esim. illalla. Partasen mukaan leipäressiä voitiin tarjota aamusella (leipä paloiteltiin kuutioksi riehtilälle voisulan kanssa, keitettiin ja lisättiin lientä vedellä, maisteltiin ja mahdollisesti pantiin suolaa).

Suolalihasta tehtiin keittoja ja uuniruokia. Myös palvilihoja voitiin säilyttää suolassa (Partanen 1985). Pikkuvasikan lihoja kuivattiin suolauksen jälkeen uunissa, jolloin ne säilyivät paremmin. Niistä tehtiin vasikkapaistia. Pikkuvasikoista saatiin myös vasikkasylttyä, samoin mahapaidoista ja lampaan päistä ja sorkista tehtiin sylttyä. Lampaan ja sian suoliin tehtiin makkaroita, joita syötiin varsinkin jouluna. Lammaskaali (-keitto) oli mikkelin ja syksyn herkkuruoka. Tähänkin valettiin suolalla maustetuista karkeista ohrajauhoista makkarat lampaan suoliin, mikä antoi erikoisen hyvän maun tälle ruoalle.

Tuleva Osmo-isäntä (takana) kyntää 'uatrala' peltoa / perunapeltoa. Saimi Tiihosen arkisto.
Riitta ja Emma Nupponen perkaavat Aaltosen rouvan kanssa kaloja Onkamolla. Heimo Nupposen arkisto.

Kala oli entisaikaan hyvin tärkeä ruoka-aine. Paitsi tuoreeltaan, kalaa käytettiin myös suolaamalla ja kuivaamalla joko ulkona tai uunissa. Suolattu, ulkokuivattu lahna vie kielen mennessään. Myös uunissa kuivatuista kapakaloista (särki tai ahven) saatiin herkullista keittoa. Ne säilyivät vaikka talven yli. Kaloja myös savustettiin tai paistettiin uunissa tai liedellä.

Peruna- tai naurishaudikkaita (meillä: naurishauvikkaita), voitiin paistaa ulkona tai sisällä uunissa. Ne olivat hyvänmakuisia sekä kylmänä että lämpimänä syötäessä. Nauriin, perunan tai lantun lisäksi viljeltiin myös muita juurikasveja: kaalia, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja tilliä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Martat ja 4H-kerho panostivat niiden viljelyksen opettamiseen. Tällaisia viljelyskasveja olivat erikoisesti kaali, porkkana, punajuuri, sipuli ja tilli.

Juomina käytettiin kirnu- tai kokkelipiimää, maitoa ja kaljaa. Kahvia keitettiin vieraille, omalle väelle sitä tarjottiin harvoin (Partanen 1985).  Rahvas oppi käyttämään kahvia vasta 1800-luvulla. Kahvia tehtiin myös paahdetusta viljasta, voikukanjuurista, korvikkeesta ja sikurista, jota kasvatettiin kotona. Kahvin selvikkeenä käytettiin kahvipannuun pantua kalannahkaa.

Teeaineita olivat mansikan ja vaapukanlehdet .
Suola ja sokeri olivat kalliita tuontitavaroita samoin kuin kahvikin.

Pidoissa tarjottiin kahvileipänä vehnästä, joka usein kuivattiin korpuiksi; niitä pidettiin vierasvarana.

Kaupoista ja kulkukauppiailta voi ostaa myös rinkeleitä. Pidoissa oli lisäksi kahvikakkuja ja pipareita ja jopa täytekakkua (Partanen 1985). Pitokokit kiersivät taloissa laittamassa häitä ja hautajaisia. Iida Soininen ja Kaarina Rautiainen toimivat 1960-luvulla Perivaaran seudulla pitoemäntinä.

Loppu.

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut: Aili Nupponen. Joensuu 2004.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää Helluntaita ja viikonloppua!
                              Aili-mummo


7 kommenttia:

  1. paljon on ruokakulttuuri muuttunut viime vuosikymmeninä,. mutta on vain joitain vanhoja ruokia jotka ovat suosionsa säilyttänmeet mutta harvemmin enään tehdään. Jaa-a minkähänlaista sitten syödään 50 vuoden päästä,. eipä ole näkemässä sitä.
    Oikein hyvää helluntaita.♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito Mummeli:)
      Totta tosiaan, mielenkiintoista olisi tosiaan tietää...
      Taisi unohtua mainita, että karjalanpaisti, laatikot ja -piirakat ovat säilyttäneet suosionsa meidän pohjoiskarjalaisten ruokavaliossa. Tosin paistia on harvemmin uunissa kuin entisaikoina...

      Kiitos, kuin myös sinulle ja Himmulle! ♥♥

      Poista
  2. Mielenkiintoisia nämä vanhat muistelut :)
    Meinasin kysyä sulta Onkamon/Tikkalan historiasta, kun eräs esi-isäni on muuttanut Onkamosta nykyiseen Hammaslahteen. Päätin sitten varata kirjasi Havutar... kirjastosta. Mistä lie Tikkala nimi tullut, onko se paikan nimi alkujaan vai siellä asuneiden ihmisten nimi?

    VastaaPoista
  3. Hei Emilie!
    Kiva kun kysyit. Lähetin pyytäsi vastauksen sinulle suoraan omaan sähköpostiisi. Toivottavasti tuli perille!

    Tikkalan nimi on tullut Tikkasten sukunimestä.
    Oikein hyvää juhannusviikkoa sinulle, Emilie! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, katsonpa sieltä. Sain tänään kirjasi kirjastosta ja olen jo vähän lukenut sitä. Onpas jännää...

      Poista
    2. Eipä löytynyt s-postia :) Tuohon emilie.p ät luukku.com, jos laitat niin katson sitä useammin :)

      Poista
  4. Emilie, laitoin sen postin jo siihenkin osoitteeseen!
    Hyvää & antoisaa juhannusta sinulle;)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥