tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vanhasta ruoka- ja juomakulttuurista 1.

Ruokaperinteestä

Kesäaikana syötiin maalaistaloissa 1800-luvulla neljä kertaa päivässä, kun taas talvella ruoka-aikoja oli vain kolme: uamunen (n. klo 8.00), puolinen (klo 13-14) ja iltanen (19-20, kertoo Kustaa Vilkuna 1998). Syömävälineinä olivat savikuppi, tai -vati sekä puulusikat, joita säilytettiin seinänraossa tai lusikkahaukassa. Jokaisella syöjällä ei ollut omaa ruokakuppia, saati lautasta, vaan yhteisestä ruokakupista syötiin vuorotellen lusikoiden. Haarukan asemasta käytettiin veistä syömävälineenä siten, että muru pantiin veitsen kärkeen joka sitten kastettiin kastikkeeseen tai rasvaan, ja viertiin senjälkeen suuhun. Varsinaiset lautaset eli 'talriikit', veitset ja muut välineet tulivat käyttöön vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Uuniastioita olivat rautapadat tai saviruukut, joista ensinmainittu oli jo tunnettu 1500-luvulta asti. Riehtilä oli valurautainen paistinpannu, jossa oli irtovarsi (Kuronen 1990).


Perivaaran Matti Simosen talo, isäntä ja emäntä portailla juhannuksena 1942.

Karjala tunnetaan uuniruuista. Leipien ja karjalanpiirakoiden ohella uunissa oli kätevää tehdä myös peruna- ja muita laatikoita ja karjalanpaistia. Myös lihaa ja kotona tehtyjä ryynimakkaroita paistettiin leivinuunissa. Samoin erilaiset puurot ja mämmit valmistuivat siinä ihan omine aikoineen. Leipää paistettiin noin kerran viikossa. Hapanruisleivän lisäksi leivottiin kaura- ja ohrakokkoja; ohraryynistä ja piimästä paistettiin kaalinlehdillä rieskoja. Rasvarieskaa tehtiin ohraryynistä ja sianrasvasta, joka ensiksi ruskistettiin, lisättiin vettä ja ohraryynejä, pantiin lopuksi uuniin kypsymään. Karjalanpiirakoita tehtiin riisi- ja ohraryynistä, sekä perunasta. Myös kukkoja tehtiin monenlaisia: liha-, kala-, peruna- ja lanttukukkoja (Partanen 1985). Hapanruisleipätaikinasta tehtiin perunankukkoja, joiden sisällä oli höysteenä sianlihaa sekä kukkosia. Perunakukko on kuumana ja uunista otettuna herkulllisen makuista...

Sianlihakastike eli 'läskisoosi' oli keitettyjen kuoriperunoiden kanssa hyvin tavallinen aamupäiväruoka. Hernerokka oli päivällisruoka, sitä tarjottiin ennen myös hautajaisissa.
Nykyään hernekeitto on enemmänkin talkooruoka. Perunasoppa tehtiin tähteeksijääneestä sianlihakastikkeesta.

Nuppolan talon vanhat aitat. Vasemmassa päädyssä maitohuone.

Oli ohraryyni- ja perunavelli, joista viimeksi mainittu on valittu pitäjämme perinneruoaksi. 

Voi kirnuttiin kermasta, ruuanlaitossa ja pöydässä sitä käytettiin säästeliäästi.

Piimävelli oli kirnuamispäivän aamuruoka; pikaruokaa oli kopra- eli nyrkkitalkkuna, ruis- tai ohrajauhohuttu velli- tai voisilmällä (puuron kanssa ei syöty leipää). Sienipaisti syksyllä uusien perunoiden kanssa vei kielen mennessään...

Marjoja syötiin monin eri tavoin: marjamämminä, ruismarjapuurona, puolukkahillona, keittoina, marjamaitona, piirakoina tai kuivattuina.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen, Joensuu 2004.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni oikein kaunista kesäkuuta ja viikon alkua!
                       Aili-mummo

4 kommenttia:

  1. Paljon on ruokatottumukset muuttuneet, mutta aika monenlaista silloinkin on tehtyu vaikka omavaraisia oltiinkin. Osa noista ruuista on yhä käytössä, säilyneet kaikki ruokamyrskyt.
    Oikein hyvää keäkuun jatkoa!♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, mitä sanoit, ruokatottumukset ovat muuttuneet. Rasvan käyttö on hirveästi vähentynyt eikä läskisoosia ja rasvarieskaa ainakaan meillä tehdä. Kasviksia ja juureksia sekä marjoja ja hedelmiä syödään paljon enemmän kuin lapsuudessani...

      Kiitos mummeli, samoin sinulle & Himmulle! ♥♥

      Poista
  2. Vielä minun lapsuudessani äiti leipoi leivät ja pullat ja marjat kerättiin talveksi, ei koskaan ollut mitään valmis ruokia, kun ei kaupassa niitä vielä silloin ollut, voin äiti teki myös, kalakauppias kun kävi niin silakoita oli usein meillä, kala on vieläkin minun paras ruokani, tänä päivänä ei pystytä tuohon, pikaruoka lihottaa nuoretkin ihmiset.

    VastaaPoista
  3. Totta on, mitä sanot! Pikaruokia ei tunnettu eikä kaupasta ostettuja. Tosin lihaa kävin kesäaikaan hakemassa kaupasta, kun äiti käski. Matkaa oli 7 km x 2 edestakaisin. Mutta hyvin se kauppareissu kävi polkupyörällä.

    Minusta on hyvä, että rasvan käyttö ruuanlaitossa on kovasti vähentynyt. Se ei nykyaikana ole terveellistä, kasvikset ja vihannekset tulleet sen sijalle.

    Meillä kävi juuri tuoreen kalan kauppias, muikkuja...

    ♥♥

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥