lauantai 28. kesäkuuta 2014

♥ Huilun huhuilu ♥


Karhunputki öljymaalaus; 84x66 cm. Akseli Gallen-Kallela, Keuruu 1889.


Pienellä huilulla huutelen

Pienellä huilulla huutelen
myöhällä illansuussa. -
Luhdin lehdillä neitonen nukkuu
ja peipponen pihapuussa.

Pienellä huilulla huutelen
karhulle korven poveen. -
Koputan pienellä laulun päällä
Tapion tyttöjen oveen.

Pienellä huilulla huutelen
omankin kullan tupaan.
Akkunan alla kihloja näytän
ja pappilan matkan lupaan.

Pienellä huilulla huutelen
korpeen ja korven yli.
Kuuntelen: kaikuja kumpuilee
korpi ja korven syli.


- EINARI VUORELA -



Öljymaalaus Eksynyt; 85x74cm; Akseli Gallen-Kallela. Korpilahti 1886.


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                         Aili-mummo

perjantai 20. kesäkuuta 2014

♥ Onnellista juhannusjuhlaa ♥

Nupposten savusauna Ailinkalliolla lämpiämässä...


SAANAJ JÄLÄKEEN


Niiv valakeena miestem paejat hohtaa,
kun kuistilla ne huasteloovat hiljoo.
Ja kaanis siä se ite kunnii johtaa
kahtelemmaan kohta kystä viljoo.
Nii yks ja toene sanaj jonnii sannoo,
kun tupakkata piippuun tyynnä pannoo.

Ja emäntä se iltasta jo laettaa
ja topakkana sielä tiälä hyörii.
Nyt piham poikki kiirehtii se aettaa,
ja kissa köyristeleen eissä pyörii.
Ja kohta aetasta se tuppaan palloo,
tuop kokkelpytyn sekä suolakalloo.

Ja tuolta jostai viljapellom piästä
ruislinnun tutun iänen kaeku kantaa.
Ja on kum piäsky kiittäs suven siästä,
kuv viserryksev vielä kuulla antaa.
Ja on ku oes jo pyhär raaha maella,
ei immeisenkääm miel oo mittääv vaella.


- KALLE VÄÄNÄNEN -
Ilta Onkamolla...
Täydennykseksi edelliseen lisään vielä Mauno Kuusistoa Youtubesta.

Toivotan teille rakkaat lukijani, oikein ihanaa ja onnellista juhannusta!
                      Aili-mummo

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Jos ja jos...

Kuva AN: Tohmajärven kesäteatteri.

Jos nautinto, himo nauttia ihmisestä,
on syntiä,
viekää minut helvetin tuleen,
heittäkää helvetin lieskoihin,

sillä jos synnistä puhutaan,
niin synneistä suurin
on kyvyttömyys nauttia ihmisestä
ja haluttomuus antaa ihmisen nauttia,

siis kastraatio, ruunaaminen,

ja ruunia tässä maailmassa riittää,
niitä tosisesti piisaa, ihmisruunia,
turhaan hirnuvia, säyseäksi salvettuja,

vaikka villeinä varsoina me tänne tulemme,
karkaamme heti kun kykenemme, laukkaamme
harja valtoimenaan
niin kuin olisimme osa
meren aaltoja, äärettömän lapsia

Jos nautinto, himo nauttia,
nauttia ihmisen kanssa ihmisestä
on todella syntiä,

sytyttäkää helvetin tuli, pankaa paljon risuja,

sillä täältä tulee, hymysuin,

tosi suuri syntinen


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää & kaunista viikonloppua!
                        Aili-mummo

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Vanhasta ruoka- ja juomakulttuurista 2.

Jatkuu...

Ruokaperinteestä
Sota-ajan heinäntekoa Perivaaran Kurolassa.


Kukkoa tarjottiin lämpimänä iltasella; lillikokkelia (laskettu maito piimitettiin vesihauteessa 
tai uunissa) tai maitolämmitystä (kiehautettuun maitoon lisättiin kuivuneet leivänmurut sekä vähän voita) tarjottiin esim. illalla. Partasen mukaan leipäressiä voitiin tarjota aamusella (leipä paloiteltiin kuutioksi riehtilälle voisulan kanssa, keitettiin ja lisättiin lientä vedellä, maisteltiin ja mahdollisesti pantiin suolaa).

Suolalihasta tehtiin keittoja ja uuniruokia. Myös palvilihoja voitiin säilyttää suolassa (Partanen 1985). Pikkuvasikan lihoja kuivattiin suolauksen jälkeen uunissa, jolloin ne säilyivät paremmin. Niistä tehtiin vasikkapaistia. Pikkuvasikoista saatiin myös vasikkasylttyä, samoin mahapaidoista ja lampaan päistä ja sorkista tehtiin sylttyä. Lampaan ja sian suoliin tehtiin makkaroita, joita syötiin varsinkin jouluna. Lammaskaali (-keitto) oli mikkelin ja syksyn herkkuruoka. Tähänkin valettiin suolalla maustetuista karkeista ohrajauhoista makkarat lampaan suoliin, mikä antoi erikoisen hyvän maun tälle ruoalle.

Tuleva Osmo-isäntä (takana) kyntää 'uatrala' peltoa / perunapeltoa. Saimi Tiihosen arkisto.
Riitta ja Emma Nupponen perkaavat Aaltosen rouvan kanssa kaloja Onkamolla. Heimo Nupposen arkisto.

Kala oli entisaikaan hyvin tärkeä ruoka-aine. Paitsi tuoreeltaan, kalaa käytettiin myös suolaamalla ja kuivaamalla joko ulkona tai uunissa. Suolattu, ulkokuivattu lahna vie kielen mennessään. Myös uunissa kuivatuista kapakaloista (särki tai ahven) saatiin herkullista keittoa. Ne säilyivät vaikka talven yli. Kaloja myös savustettiin tai paistettiin uunissa tai liedellä.

Peruna- tai naurishaudikkaita (meillä: naurishauvikkaita), voitiin paistaa ulkona tai sisällä uunissa. Ne olivat hyvänmakuisia sekä kylmänä että lämpimänä syötäessä. Nauriin, perunan tai lantun lisäksi viljeltiin myös muita juurikasveja: kaalia, porkkanaa, punajuuria, sipulia ja tilliä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Martat ja 4H-kerho panostivat niiden viljelyksen opettamiseen. Tällaisia viljelyskasveja olivat erikoisesti kaali, porkkana, punajuuri, sipuli ja tilli.

Juomina käytettiin kirnu- tai kokkelipiimää, maitoa ja kaljaa. Kahvia keitettiin vieraille, omalle väelle sitä tarjottiin harvoin (Partanen 1985).  Rahvas oppi käyttämään kahvia vasta 1800-luvulla. Kahvia tehtiin myös paahdetusta viljasta, voikukanjuurista, korvikkeesta ja sikurista, jota kasvatettiin kotona. Kahvin selvikkeenä käytettiin kahvipannuun pantua kalannahkaa.

Teeaineita olivat mansikan ja vaapukanlehdet .
Suola ja sokeri olivat kalliita tuontitavaroita samoin kuin kahvikin.

Pidoissa tarjottiin kahvileipänä vehnästä, joka usein kuivattiin korpuiksi; niitä pidettiin vierasvarana.

Kaupoista ja kulkukauppiailta voi ostaa myös rinkeleitä. Pidoissa oli lisäksi kahvikakkuja ja pipareita ja jopa täytekakkua (Partanen 1985). Pitokokit kiersivät taloissa laittamassa häitä ja hautajaisia. Iida Soininen ja Kaarina Rautiainen toimivat 1960-luvulla Perivaaran seudulla pitoemäntinä.

Loppu.

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut: Aili Nupponen. Joensuu 2004.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää Helluntaita ja viikonloppua!
                              Aili-mummo


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vanhasta ruoka- ja juomakulttuurista 1.

Ruokaperinteestä

Kesäaikana syötiin maalaistaloissa 1800-luvulla neljä kertaa päivässä, kun taas talvella ruoka-aikoja oli vain kolme: uamunen (n. klo 8.00), puolinen (klo 13-14) ja iltanen (19-20, kertoo Kustaa Vilkuna 1998). Syömävälineinä olivat savikuppi, tai -vati sekä puulusikat, joita säilytettiin seinänraossa tai lusikkahaukassa. Jokaisella syöjällä ei ollut omaa ruokakuppia, saati lautasta, vaan yhteisestä ruokakupista syötiin vuorotellen lusikoiden. Haarukan asemasta käytettiin veistä syömävälineenä siten, että muru pantiin veitsen kärkeen joka sitten kastettiin kastikkeeseen tai rasvaan, ja viertiin senjälkeen suuhun. Varsinaiset lautaset eli 'talriikit', veitset ja muut välineet tulivat käyttöön vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Uuniastioita olivat rautapadat tai saviruukut, joista ensinmainittu oli jo tunnettu 1500-luvulta asti. Riehtilä oli valurautainen paistinpannu, jossa oli irtovarsi (Kuronen 1990).


Perivaaran Matti Simosen talo, isäntä ja emäntä portailla juhannuksena 1942.

Karjala tunnetaan uuniruuista. Leipien ja karjalanpiirakoiden ohella uunissa oli kätevää tehdä myös peruna- ja muita laatikoita ja karjalanpaistia. Myös lihaa ja kotona tehtyjä ryynimakkaroita paistettiin leivinuunissa. Samoin erilaiset puurot ja mämmit valmistuivat siinä ihan omine aikoineen. Leipää paistettiin noin kerran viikossa. Hapanruisleivän lisäksi leivottiin kaura- ja ohrakokkoja; ohraryynistä ja piimästä paistettiin kaalinlehdillä rieskoja. Rasvarieskaa tehtiin ohraryynistä ja sianrasvasta, joka ensiksi ruskistettiin, lisättiin vettä ja ohraryynejä, pantiin lopuksi uuniin kypsymään. Karjalanpiirakoita tehtiin riisi- ja ohraryynistä, sekä perunasta. Myös kukkoja tehtiin monenlaisia: liha-, kala-, peruna- ja lanttukukkoja (Partanen 1985). Hapanruisleipätaikinasta tehtiin perunankukkoja, joiden sisällä oli höysteenä sianlihaa sekä kukkosia. Perunakukko on kuumana ja uunista otettuna herkulllisen makuista...

Sianlihakastike eli 'läskisoosi' oli keitettyjen kuoriperunoiden kanssa hyvin tavallinen aamupäiväruoka. Hernerokka oli päivällisruoka, sitä tarjottiin ennen myös hautajaisissa.
Nykyään hernekeitto on enemmänkin talkooruoka. Perunasoppa tehtiin tähteeksijääneestä sianlihakastikkeesta.

Nuppolan talon vanhat aitat. Vasemmassa päädyssä maitohuone.

Oli ohraryyni- ja perunavelli, joista viimeksi mainittu on valittu pitäjämme perinneruoaksi. 

Voi kirnuttiin kermasta, ruuanlaitossa ja pöydässä sitä käytettiin säästeliäästi.

Piimävelli oli kirnuamispäivän aamuruoka; pikaruokaa oli kopra- eli nyrkkitalkkuna, ruis- tai ohrajauhohuttu velli- tai voisilmällä (puuron kanssa ei syöty leipää). Sienipaisti syksyllä uusien perunoiden kanssa vei kielen mennessään...

Marjoja syötiin monin eri tavoin: marjamämminä, ruismarjapuurona, puolukkahillona, keittoina, marjamaitona, piirakoina tai kuivattuina.

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen, Joensuu 2004.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan lukijoilleni oikein kaunista kesäkuuta ja viikon alkua!
                       Aili-mummo