tiistai 15. huhtikuuta 2014

Liipin Anna-Kaisa, lapsenpäästäjä

Simosten talo Liipissä. Kuva: Jenni Vuorinen.

Liipin Anna-Kaisana tunnettiin yleisesti Anna-Kaisa Simonen (os. Hukka). Ei hänestä tarvinnut sukunimeä enempää käyttää kuin muistakaan Simosista, ne kulkivat paikan tai ammatin, jopa isän tai äidin etuliitteenä olevan nimen perusteella. Anna Kaisa oli syntynyt 16.2.1867 Tohmajärvellä Anna Juvosen ja Juho Hukan tyttärenä. Lapsena hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä muuta kuin kiertokoulua. Muut avut hän oppi käytännön kautta jo nuorena tyttönä.

Anna-Kaisa avioitui 20-vuotiaana 10.7.1887 Juho Simosen (1864-1908), kanssa. Heille syntyi 10 lasta, joista neljä kuoli pienenä. Seudulla liikkui siihen aikaan kurkkumätää. Anna-Kaisan ja Juhon lapsista kolme muutti Sortavalaan, yksi Kiihtelysvaaraan ja yksi Amerikkaan. Kiihtelysvaaraan muuttaneen Marian Edith-tyttären Anna-Kaisa hoiti ja kasvatti aina rippikouluikään asti, jolloin tyttö lähti oman leivän etsintään vieraaseen työhön. Hanna-tytär, joka lähti Amerikkaan 20-vuotiaana, muisti usein äitiään ja veljensä perhettä kauniilla vaatepaketeilla ja dollareilla, sattuihan Suomessa oleva 1930-luvun pula-aika suureen perheeseen kipeästi. Oskari-niminen poika palasi perheineen synnyinseudulle Liippiin. Näin alkoi lopullinen yhteiselo Oskarin perheen kanssa aina hamaan kuolemaan saakka. Annalla ja miniällään Annalla meni yhteiselämä hyvin.

Anna-Kaisalla oli myös parantajataipumus, sillä hän hieroi monet iskias- ja selkävaivat sekä kuppasi "pahat veret" pois. Nämä työt tehtiin hyvin lämmitetyssä saunassa. Näitä hieronta- ja kuppausmatkoja Anna-Kaisa teki usein talvisin Laatokan Karjalaan poikiensa perheiden ja siellä asuvien muiden sukulaisten luokse.

Liipin kotiväki oli iloinen aina mummin tervetulleista tuliaisista. Anna-Kaisan parhaina vuosina ei ollut Tikkalassa virallista kätilöä, niinpä hän hoiteli "puapon" hommat lähiseudulla. Siihen aikaan synnytykset tapahtuivat savusaunassa, joissa oli lauteet ylhäällä rappujen päässä, siinä istuimet kahdenpuolen. Lauteiden keskelle tuotiin joko vanha "olkiposteli" tai pelkkiä ruisolkia ja vanha lakana. Siinä sitten sai "puapo" auttaa uuden kansalaisen maailmaan. Anna-Kaisalla oli taito selvitellä jopa kaulan ympäri kiertynyt napanuora ja näin virvoitella lapsi päästämään ensi-itkunsa. Sitten "puapo" sitoi napanuoran, pesi lapsen, siunasi ja kapaloi sekä hoiti äidin ja lapsen terveeksi.

Lähitaloihin mennessään Anna-Kaisa oli tottunut , että kahvipannu kiikutettiin tulelle heti. Tulipa sitten Tikkalan koululle asumaan kätilö 1930-luvun alkupuolella, jolloin Anna-Kaisa meni tervehtimään virkasisartaan. Tämä ei tiennyt kylän tavoista eikä tarjonnut kahvia, jolloin Anna-Kaisa tuumi: "Ei siinä talossa pannua ollutkaan".

Saattohoito oli myös tuttua niin monipuoliset taidot osaavalle ihmiselle. Usein hänet haettiin "kuolintautia" sairastavan vanhuksen hoitajaksi. Anna-Kaisa pesi ja puki vainajan arkkuun pantavaksi. Usein hänet käytiin myös laittamaan vainaja, vaikka hän ei ollut hoitamassakaan häntä.

Lapsenlapsilleen hän oli esikuvana monessakin mielessä. Hän opetti lapsia narraamalla työntekoon näyttäen itse esimerkkiä: Kerättiin metsästä polttopuita, lakaistiin pihamaata, leikattiin sirpillä viljaa, tehtiin yhdessä heinää ja muita askareita. Myös lasten laululeikkejä hän opetti. Meillä naapurinlapsilla oli oli usein tapana Tapanin kohokohtana käydä Liipin Oskarin mökillä leikkimässä joululeikkejä . Siellä opittiin "Paan paan aitaa", "Prinsessa Ruusunen" ja erikoisesti on jäänyt mierleen "Reippahasti käypi askeleet"-leikistä säkeistö "Päättyy joulu, vaikkei kenkään sois". Vasta vanhempana tajusin, mitä se tarkoitti: eihän se kenkä voisi soidakaan...

Vuoden 1946 äitienpäivänä Anna-Kaisa Simonen halvaantui. Hän asui tuolloin Pyhäselän Suurkankaan kylässä poikansa perheen muutettua sinne asumaan. Oskarin perhe hoiti häntä kotona kuolemaan asti, joka tapahtui 13. päivä kesäkuuta 1946. Anna-Kaisa on haudattu Tikkalan hautausmaahan. Siunaus ja kunnia hänen muistolleen.


Teksti: Martta Laasonen

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuun Yliopistopaino (2004).

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää pääsiäisviikkoa!
                          Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥