keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kätilö Tyyne Kuronen muistelee kotisynnytyksiä 2.

Jatkuu...

Puute (kodeissa) oli valtava. Professori Hall teroitti meille, että synnytykseen piti varata neljä puhdasta lakanaa, mutta lapsi vain syntyi, vaikka talossa ei ollut yhtään puhdasta lakanaa. Oli puute ruuastakin. Kerran läksin synnytykseen kello kolme iltapäivällä, illalla juotiin kahvit. Lapsi syntyi yöllä. Sitten taas juotiin kahvit, ehkä viimeiset papuset. Mies lähti sitten kahden kilometrin päähän naapuriin, josta sai suuruspuolta. Nälkä kurni niin kätilön kuin talonväenkin mahassa. Samassa huushollissa eivät astiat ja muut tarvikkeet olleet ylellisiä: kahvipannu, kattila, kymmenen litran pyöreäpohjainen rautapata. Siinä piti keittää instrumentit, lämmittää pesuvedet, ja siinä se oli lapsikin pestävä. Lisäksi oli saviruukku, jossa voi pestä kädet, kaksi paria kuppeja ja kaksi ruokakuppia. Minulle esiteltiin saunassa olevaa pyttyä, mutta ei sitä voinut mihinkään käyttää: siinä samassa astiassa juotettiin vasikkaa. Oli myös vesi- ja likavesisangot. Lapsen vaatteita otin omista, koska tiesin puutteen. Ei silloin ollut muita avustuksia. Kyllähän ne naapurit muistivat rotinoida tuoda. Seuraavan lapsen syntyessä vein äidin - vaikakin vastahakoisesti - kunnalliskodille. Hoidin sitten siellä sen synnytyksen.


Piirustus Hannele Leppänen.

Tyttärentytär teki piirustuksen, kun kerroin hänelle tapauksesta. Oli nimittäin sovittu, että synnyttäjä tuodaan kunnalliskodille synnyttämään ja saamaan tarpeellisen hoidon ja ruuan. Tapaus on näin. Mies soitti minulle, että nyt se synnytys alkoi. Minä puolestrani soitin autoilija Honkalatvalle, että hän hakisi minut Tikkalasta. Ja niin mentiin mökille. Auto oli jätettävä ison tien varteen. Mies oli jo synnyttäjän pyynnöstä hakenut Annin, joka oli luvannut hoitaa lehmän. Matkaa oli yksi kilometri. Meillä oli myös mukana 2 - 3 vuotias poika. Hän oli hoidossa lastenkodissa sen ajan, minkä äiti viipyi kunnalliskodissa. Piirtäjälle en muistanut tätä kertoa. Kulkueesta puuttuu siis pieni poika. Hän piti äitiään kädestä, sillä hän vierasti minua. Honkalatvalla oli äitiysavustuspakkaus olkapäällä. Hän käveli myös edellä, sitten tulin minä synnyttäjän ja pojan kanssa Seuraava kulkija oli Anni lehmän kanssa. Rinteessä synnyttäjä sanoi Annille, että hänen pitäisi käydä hakemassa myös lammas. Niinhän Anni oli tehnyt, mutta kun hän meni mökille, oli lampaalta katkaistu pää pois. Mikäpä oli miehen elellessä ja syödessä lammaspaistia!

Eihän niitä synnytyksiä niin paljoa ollut, mutta se ainainen päivystys oli raskasta. Neljä lasta synnytin itse ja ensimmäisen synnytyksen jälkeen oli kolme viikkoa omasta synnytyksestäni, kun avustin toisen synnytyksessä. Toisilta lapsiltani sain sentään yhden kuukauden loman, sillä minulla oli sijainen. Toisaalta synnytyksiä saattoi olla kasapäin. Yhtenäkin yönä oli ollut viisi hakijaa. Neljä synnytystä kerkesin vuorokauden aikana hoitaa, mutta yhteen piti hakea Kemien kätilö. Jossain helmikuussa oli yhdeksän synnytystä. Kerran taas olin kolme päivää ja kaksi yötä synnytyksessä, mutta ei tainnut syntyä kuin kaksi lasta. Väsymys sen jälkeen oli niin suuri ettei mikään ruoka pysynyt sisällä. Nukuin sen jälkeen yhden päivän ja yhden yön yhteen pötköön.

Loppu.

Teksti: Tyyne Kuronen. Täydennykset Aili Nupponen.
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu (2004).

6 kommenttia:

  1. Siinä sitä miettimistä nykyajan ihmisille! Kyllä kaikki sentään nykyään on toisin, paremmin.
    Kivoja päiviä sinulle Aili-mummo♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Onhan siinä, eikä ollut niin kovin kauan sitten, vasta 1930-luvulta eteenpäin. Sitä ennen olivat 'puapot', mummot, jotka auttoivat toisten lapsia maailmaan savusaunoissa.

    Kiitos, mummeli, samoin sinulle ja Himmulle ♥♥♥

    VastaaPoista
  3. Hannele, lue ihmeessä kirja Neljäntienristeys, siinä on pääsosassa Maria, joka oli pitäjänkätilö. Kirjaan on ollut pahimmillaan yli 900 henkilön jonot kirjstoissa, mutta äitini sai sen Luvialla ensimmäisenä.

    Kirjassa on muutakin kiinnostavaa, mutta toki 1985 alkava Marian tarina on vetävin.

    Mukavaa viikonloppua sinulle, Aili-IhaNainen♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohmajärveläinen kirjailija Saara Isojärvi on kirjoittanut Aurora Sipisen Muistelmia lierihatun alla. Kirja on ilmestynyt 1977, ja sen voi lainata kirjastoista. Joskus olen sen lukenut...

      Kiitos kehuista Leena, bannerikuva on Prahasta keväältä 2000.

      Ihanaista viikonloppua sinulle, Leena-IhaNainen♥♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥