tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vanhasta kansanuskosta ennen kristinuskoa I.

Miina Juvonen (1880-1967).

Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve uskoa johonkin jumalaan tai jumaliin, joka tai jotka päättävät ja säätävät ihmiskunnan ja koko maailman asioista. Entisajan suomalaisilla oli useitakin jumalia, joista Ukko oli mahtavin. Ukon kunniaksi vietettiin Ukonvakka- ja Ukonmalja-juhlia, jotka kiellettiin taikamenojen vuoksi jo 1600-luvulla. Myöhemmin nämä juhlat saivat kuitenkin kristillisen sisällön, vaikka menot olivatkin entiset (Haavio 1959). Ortodoksikirkko on osannut taitavasti hyödyntää pakanuuden aikaisia menoja antamalla niille kristillisen merkityksen. 

Ahti oli aaltojen kuningas, Vellamo hänen vaimonsa, veden emäntä eli vein emä. Äitini Niina Juvonen pelotteli minua pienenä vein emälä. Näkki oli myöskin vedessä asuva paha olento , jolla säikytettiin pikkulapsia (Talve 1979).

Käkri, Kekri eli Köyri oli myöskin vanhimpia karjalaisia jumalia. Entuudestaan Kekri oli vuoden alkamisjuhla. Satovuosi päättyi syksyllä, ja kekriä oli hyvä syy juhlia, kun vuoden sato oli korjattu. Muinoin vuosi oli vaihtunut kekrin aikaan eli syyskuun puolivälin ja marraskuun ensimmäisen päivän välisenä aikana. Eri taloissa kekriä oli juhlittu hieman eri aikoina. Myöhemmin kirkon vaikutuksesta kekrin menot siirtyivät jouluun. Tästä syystä joulusta on tullut syömäjuhla (Haavio 1967, Vilkuna 1998). Ison sonnin virttä on esitetty kekrilauluna. Cristfrid Gananderin sanoin:

Härkä kasvo kaunihisti (Kainuhussa), Lihoi mulli lijotengin, Pää häly Hämeen maassa,
Händä torkku torniossa: Päivä kauden pääsky lensi Häpehäldä hännän päähän;
Kuukauen orava juoksi , Härjän sarvein väliä, Eipä vielä päähän pääsnyt, ensingänä ennättänyt; Hajettihin tappajata...Mies musta merestä nousi...Ensin väänsi polvillensa,
Sitten käänsi kyljellensä, Siitä siirsi seljällensä. Saatiin siitä saalihiksi, Sata saavia lihoa,
Werta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä; Täst on voiteet otetut, Tästä kahleet katotut, Jolla wihat wiskotahan, Tulen poltot poltetahan, Tulen woima woitetahan, Tulen pahat paratahan...            
Lahnalammen isäntä Juho Simonen (s. 1841).


Tapio ja Mielikki olivat Metsolan väkeä. Heiltä saattoi metsästäjä pyytää hyvää saalisonnea. Tapiolla ja Mielikillä oli poika Nyyrikki ja tytär Tellervo.

Apua saatettiin pyytää myös maahisilta ja hiisiltäkin. Gananderin mukaan Hiisi oli mahtava jumala tai jumalatar, joka asui Hiidenvuorella tai Hiiden linnassa. Hiisiä oli useita eri lajeja.

Tohmajärvellä on Hiidenvaara sekä Tikkalassa että Joukolassa.
Hiisiksi on myös sanottu pyhiä lehtoja, joissa uhrattiin jumalille palvontapuun juurella.

Savolaisten uhrilehto oli karsikko, joka tehtiin asuinpaikan välittömään läheisyyteen. Karsikkopuun juuressa uhrattiin vainajille. Aina kun talosta kuoli joku, tehtiin karsikkopuuhun merkki: sahattiin oksa pois, naulattiin joku laudankappale tai kaiverrettiin vainajan puumerkki. Vainajille annetut uhrit olivat ruoka- ja rahauhreja (Krohn 1894). Venäjän ortodokseilla on tapana vielä nykyaikanakin tuoda ruokauhreja vainajan haudalle.
Kaisa Liisa Juvonen os. Kauppinen (1850-1936)

Myös uhrikivet olivat tärkeitä, sillä esimerkiksi lehmän poikiessa tuotiin ensimmäiset maitotipat uhrikivelle, joka tavallisesti oli 'kuppikivi' (kivi, jossa oli syvennyksiä, kuoppia). Tavallisesti talon emäntä tai isäntä toi uhrin. On uhrattu myös kokonaisia eläimiä ja joissakin tapauksissa käytettiin myös ihmisuhreja, joka tavallisimmin oli kolmiöinen pikkulapsi (Krohn 1894).

Haltijat ja tontut olivat talonväelle tuttuja olentoja. Eri rakennuksilla oli omat tonttunsa: oli tallitonttu, riihitonttu, kotitonttu tai kotihaltia. 

Para-jumala toi talolle karjaonnea (Siikala 1985). Jumalan kuvan, nuken, voi valmistaa rievuista tai muista tarpeista. Myös karhua on palvottu karhunpeijaisissa uhrimenoin. Lopuksi sen kallo ripustettiin uhrihonkaan (Haavio 1967).

Jatkuu...

Lähde: Havutar, hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen. Joensuu 2004.

Toivotan lukijoilleni mitä parhaita maaliskuuta!
                  Aili-mummo

7 kommenttia:

  1. Tuo mummo on kuin minun mummoni aikoinaan, vaatetus samnlainen, ja mummot kaikki on lisäksi samannäköisiä.
    Mikäs se muu ihmisellä voi olla kuin se Jumal kaipuu siitä lähtien kun ihminen karkoitettiin paaratiisista, se juoksee vieläkin pakoon sitä oikeaa Jumalaa, joka meidät loi, siksi ihminen korvaa sen kaipuun epäjumalilla ja kun palvoo niitä, niin sen sielu tulee tyydytetyksi, kenellä mikäkin jumala sit lie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin mummoni kuvan siksi (alin kuva), että hän teki taikoja ja luki loitsuja. Tuo ensimmäinen nainen on tätini, Miina, eli isän sisko.

      Varmaan me kaikki kaipaamme sinne paratiisiin, mutta matka sinne näyttää olevan pitkä...

      Mammonan palvonta on suosittua ns. paremmissakin piireissä.
      Ihminen oppii sen jo lapsesta alkaen!

      Hyvää keskiviikkoa sinulle, Anonyymi!

      Poista
  2. Kiva lukea noista entisajan uskomuksista, niissä kyllä ihan järkeviä asioita. Nykyäänkin sopivia moneen asiaan.
    Sinulle mitä parhaninta maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli:)
      Samoin sinulle & Himmulle ♥♥

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Kiitos Aili-mummo näistä kirjoituksista olipa hauska näihin tutustua
    mielenkiitntoista. Aurinkoisia päiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Irma..:)
      Kuin myös sinulle hyvää ja kaunista viikkoa ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥