tiistai 14. tammikuuta 2014

Luvattomasta rakkaudesta I.

Laasosen talo Onkamolla.


Säädyistä ja muusta väestöstä

Maalaisväestön ylintä kastia olivat talolliset, jotka pitäjänkokouksissa päättivät yhdessä seurakunnan kirkkoherran ja säätyläisten kanssa paikkakunnan asioista. Äänioikeus oli vain miehillä, se määräytyi heidän tilansa koon eli manttaalin mukaan. Kokonaisen tilan vuokraajaa sanottiin lampuodiksi. Entisaikoina maat olivat kruunun omistuksessa, mutta talollisilla oli perinnöllinen asumis- ja hallintaoikeus tilaansa. Vasta isonjaon jälkeen maatilat voitiin ostaa perinnöksi suvulle Tällainen tila voitiin myös myydä (Björn 2002).

Kruununtorpparit olivat vuokratilallisia, joiden torpan omisti valtio eli kruunu. Kruununtorppa periytyi isältä pojalle, jos vain vuokrat ja verot maksettiin sekä torppa hoidettiin asianmukaisella tavalla. Varakkaan torpparin ja talollisen näkyvää eroa tuskin huomasi. Myös tilallisilla oli vuokratorppia, joiden väki kävi talossa töissä ja näin maksoi vuokravelkansa (Juvonen 1990).

Säätyläisiä auttoi vaikutusvaltainen suku. Tohmajärven säätyläisiä olivat papiston lisäksi mm.Kemien hovin omistajat, mutta myöhemmin sai Jouhkolan hovi voiton Gabriel Walleniuksen ansiosta. Korkeinta virkakuntaa edustivat paikkakunnalla kruununvouti, nimismies ja kihlakunnan kirjuri ja -tuomari. Alemmatkin virkamiehet, lukkari, siltavouti ja pitäjän kirjuri katsoivat kuuluvansa säätyläisiin, vaikka olivat rahvaasta lähtöisin (Juvonen 1990).

Onkamossa ja Tikkalassa sai väestö elää rauhassa 1800-luvun loppupuolelle asti, jolloin alettiin rakentaa rautatietä paikkakunnalle. Tällöin määrättiin nimismies Gyldén asumaan ja pitämään väestöä silmällä Tikkalaan. Nimismies asui entisellä Robert Immosen paikalla nykyisen Särkilahdentien varressa. Koulun perustamisen jälkeen kylän merkkihenkilöitä olivat opettajat.

Torppareiden alapuolella säädyn mukaan olivat vielä mäkitupalaiset, itselliset ja loiset. Mäkitupalaiset asuivat tilan mailla olevassa mökissä. Jotkut saattoivat omistaakin mökkinsä. Loisia asui lähes joka talossa. He tekivät töitä talossa kuntonsa ja vointinsa mukaan. Palkollisia olivat rengit ja piiat. Usein talollisten nuoremmat pojat jotuivat rengiksi joko kotitaloonsa tai kylän toisiin taloihin (Björn 2002).

Tilanahtaus oli tuvissa suuri, kun jouduttiin nukkumaan ns. siskonpetissä. Kirkonkirjoihin merkitsivät papit äpärälapsia äideille, joilla ei ollut aviomiestä. Hyvin harvoin tunnusti lapsen isä vapaaehtoisesti jälkeläisen omakseen (Pohjola-Vilkuna 1995).

Jatkuu...

Teksti: Aili Nupponen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä (2004).

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista historiikkia, tästä tarkistin omat tiedot ja luuloni:) Toisaalta aina kun kirjoitan jostakin asia-asiasta tarkastan tiedot, etten kirjoita kuten takavuosina että Turun tuomiokirkko julistaa joulurauhan, sehän on tavallaan totta, mutta kun hiuksia ruvetaan halkomaan niin ihan väärinhän se on ja johtaa lukijaparan harhaan:)

    Minua on aina huvittanut tuo mäkitupalainen loisista nyt puhumattakaan:) Se pitelee jo mukavasti talvea ja mikas sen kivempaa..

    VastaaPoista
  2. Hei Mustis!

    Ainahan asiat voidaan tahallaan väärinymmärtää. Siteerasin eräissä paikoissa tohtorismiestä, Ismo Björniä. Näin sitä entisaikaan ihmisiä nimiteltiin, kirkonmiehet etunenässä! Jaana Juvonen on historian maisteri, joka kirjoitti Vanhan Tohmajärven historian. Pohjola-Vilkuna on myös muistini mukaan tohtori.

    Kirkonkirjoja olen lukenut aika paljon oman seurakuntamme osalta. Oletko muuten kuullut / lukenut, että kenraali Oesch oli loisen poika Tohmajärveltä?

    Loisilla ymmärretään nykyään syöpäläisiä, onneksi niistä on päästy, paitsi kaupunkipaikoissa...

    Talvi on tullut, vihdoinkin:)
    Oikein hyvää talvenselkää sinulöle, Mustis ♥

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥