perjantai 17. tammikuuta 2014

Luvattomasta rakkaudesta II.

Häät  Perivaarassa Simosen talossa kesällä 1949. Rovasti Siilas Leskinen vihki hääparin.
Jatkuu...

Seksuaalisuus josta ei voinut puhua

Kirkon opin mukaan seksuaalisuus tuli kokonaan rajata avioliittoon. Kirkolla oli paljon valtaa, sillä se syyllisti ja häpäisi ihmisiä, jotka olivat rikkoneet kirjoitettuja ja kirjoittamattomia moraalisääntöjä. Luvatonta seksiä pidettiin hyvin vaarallisena yhteisön moraalille (Pohjola-Vilkuna 1995). Äpärälapsesta nainen joutui jalkapuuhuin kirkon eteen. Oletettu isä saattoi joutua tervaamaan kirkonkattoa.

Yhteiskunnan ihanne ja rahvaan tavat poikkesi suuresti toisistaan. Lain mukaan mikäli lapsi oli siitetty kihlaparille, oli sillä aviolapsen oikeudet vanhempiinsa (Talve 1979). Myös rahvaan asenne aviottomiin lapsiin oli sallivampi kuin muun yhteiskunnan.

Talonpoika etsi vaimonsa yleensä oman säätynsä parista, sillä morsiamen varakkuus oli yksi tärkeimmistä tekijöistä. Pirttiviljelys kukoisti, vaikka avioliitot solmittiin hyvin harvoin rakkaudesta. Talon isännällä oli hyvin usein piikalemmitty, joka synnytti lapsen tai lapsia isännälleen (Pohjola-Vilkuna 1995). Erään talon isännälle synnytti sekä emäntä että piika lapsen vain neljän kuukauden väliajoin.

Talollisten keskuudessa hyväksyttiin "yöjalassa käynti" tyttöjen luona kesällä aitoissa.

Vielä 1900-luvun alkupuolella annettiin talon emännille velvollisuus vahtia talon tyttöjen ja naisväen moraalia.  Siveellisyys oli naisen moraalin korkein päämäärä (Pohjola-Vilkuna 1995). Vielä sotien jälkeen voitiin "isä" määrätä pakkotyölaitokseen kuittaamaan lapsen tai lasten elatusmaksuja.


Jatkuu...
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004). Joensuun Yliopistopaino.
ISBN 952-91-7368-7.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                         Aili-mummo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi ♥