lauantai 5. lokakuuta 2013

Shamaani ja hänen heimonsa

Kuva Anna-Leena Siikalan teoksesta, suomalainen samanismi (s.211).

Kun kohotan shamaaninsauvaani,
kallio elää:
hirven sydän sykkii paljaana
veri valahtaa kiviseinälle kuin gobeliini
nainen huutaa, synnyttää,
hänen rintansa kasvavat pilviin
            kutsuen kuollutta lasta
ja painuvat raskaina metsäisiin laaksoihin
jossa eloon jääneet lapset vaeltavat.

Hänen maitonsa maistuu pihkalta,
siinä on karhun haju
että he muistaisivat liiton johon ovat syntyneet:
puiden ja kuoleman liiton.
Liitossa puiden kanssa he ovat itseään voimakkaammat,
kuoleman liitossa
lähellä elämää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kohotan sauvaani ja käärme liikahtaa.
Kuoleman loitsulla
heidät annetaan elämälle.
Ei vuoda tyhjiin vihitty kallio
ei iske salama alttariin
ei laskeudu kiven esirippu
elämä'n eteen.

Veri kiertää ja kohisee,
kohisee, kiertää
pilvien, puiden ja järven vesi
pelottavan ikuisesti,
                       kuka sitä tahtoo?
Pimeässä kuiskaa mänty toiselle:
             ojenna minulle oksasi, anna koskettaa neulasiasi
ja toinen vastaa:
            älä pelkää,
            ikuista on ikuinen
            siihen asti kunnes tuuli kääntyy

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puut ovat heidän jäseniään
mutta vene heidän sydämensä:
auringon punassa hehkuva
yön kosketuksesta katoava
syli täynnä veden armoa,
            raskaana veden kukista
auki myrskylle
uppoamassa
luvattu loputtomaan matkaan


- EEVA TIKKA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Tällä Eeva Tikan runosikermällä toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikonloppua.

4 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle ja Eeva Tikalle, Ritva:)
    Pidän paljon näistä Tikan runoista; Kalliomaalaus oli E.T:n ensimmäinen runokokoelma, ilmestyi 1987.





    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili Mummo hyvästä runosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Irma! ♥
      Hyvää alkavaa syyskuuta sinulle & co! ♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥