lauantai 26. lokakuuta 2013

Luojan lahja


Iiris ja Kalevi Keinonen Ruskealan kirkossa.

RYPYT


Ryppyinen
on aikuinen iho,
ryppyinen mutta oma
Ryppyisiä ovat kädet, jalat, otsat, sielut,
rinnat ja kivekset,
kaikki kulkuvälineet, tämän
kiikkerän ruuhen, rakkauden, melat ja airot

Ryppyisinä me tänne tulemme,
ja ryppyisinä täältä lähdemme

Jokia kartalla ovat rypyt,
mereen laskevia jokia
tai kuivuneita uomia

Ryppyisiä ovat lakanat aamuisin,
myös lakanoissa
lasketaan jokia pitkin meriin
tai surraan kuivuneita uomia

Sileissä lakanoissa ei ole kukaan nukkunut,
eikä liian sileään ihoon
ole kukaan mitään istuttanut,

ei puuta, kukkaa, unta, haavetta, halun polttavaa kekälettä,
ei ole naurattanut, ei ole surrut,
ei ole käynyt taivaissa eikä tumman pinnan alla
Ei jätä jälkeensä mitään
hän joka vailla ryppyjä täältä lähtee,
ei jätä jokea virtaamaan, ei jätä merta kaipaamaan


- TOMMY TABERMANN -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikonloppua!
                      Aili-mummo




lauantai 19. lokakuuta 2013

Vääpelin sielu:)


Unkarin kansallisrunoilija Pätöfi patsaan nenässä...

Ettäkö mitäkö minusta kuoriutuu esiin
yksinäisyydessä:
vääpelin sielu.
Tänä aamuna komensin leipää:
"Ei täällä saa homehtua."
Eilen huusin hellalle: "Ala vetää!"
Ja kun menen hakemaan viiniä kuulutan:
"Kyyt pois, emäntä tulee kellariin."
Lauantaina olin tyly rupikonnalleni saunalla:
"Kuka käski jättää räpylänsä minun paljaan
jalkani alle."

Perusihmisyyttä?

Ei voi olla totta.
Niin totta se ei saa olla.


- EEVA KILPI -


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~


Näillä Eeva Kilven runon sanoilla toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja antoisaa lokakuista viikonloppua!

                          Aili-mummo

perjantai 11. lokakuuta 2013

TAITEILIJAN TUNNUSTUS

Taiteilija luomistyössään...
En minä heitä tehnyt,
he tekivät minut.
Ei olisi minua ilman äitiäni
jonka verellä ja maidolla minut valeltiin
                                   heimon pojaksi
ei olisi minua ilman suurta salaista henkeä
joka painoi minuun elämäntahdon
kukkivan sinetin.
Ilman käärmepukuista tietoa ei minua olisi,
se houkuttaa ja välkkyy
syvempänä kuin syvin metsä,
ja miten olisin päässyt
ilman venettä
vedenalaisten virtojen
            ja vaelluskalojen maahan?

Ei olisi minua ilman sitä näkyä
joka leimahti vainotun hirven silmissä
hetkeä ennen kuin se hyppäsi jyrkänteeltä.
Koko elämäni olen etsivä
sitä minkä se näki
           koko elämäni
           kunnes löydän
ja siksi piirsin hirven
kunniapaikalle kallioon
ja kruunun sille,
           voittajan punaisen kruunun.

Värähtää kallio
puhumattoman äänestä,
näkemättömän katseesta
kivi kipinöi.
Aika sulkeutuu yli.
Olen kalliossa
            sisällä, en poissa
he minussa kaikki
           ja jatkuu sietämätön toivo
           jatkuu elämä


- EEVA TIKKA - 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tällä Eeva Tikan runosikermällä toivotan teille, hyvät lukijani, oikein antoisaa ja hyvää viikonloppua!
                     Aili-mummo

lauantai 5. lokakuuta 2013

Shamaani ja hänen heimonsa

Kuva Anna-Leena Siikalan teoksesta, suomalainen samanismi (s.211).

Kun kohotan shamaaninsauvaani,
kallio elää:
hirven sydän sykkii paljaana
veri valahtaa kiviseinälle kuin gobeliini
nainen huutaa, synnyttää,
hänen rintansa kasvavat pilviin
            kutsuen kuollutta lasta
ja painuvat raskaina metsäisiin laaksoihin
jossa eloon jääneet lapset vaeltavat.

Hänen maitonsa maistuu pihkalta,
siinä on karhun haju
että he muistaisivat liiton johon ovat syntyneet:
puiden ja kuoleman liiton.
Liitossa puiden kanssa he ovat itseään voimakkaammat,
kuoleman liitossa
lähellä elämää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kohotan sauvaani ja käärme liikahtaa.
Kuoleman loitsulla
heidät annetaan elämälle.
Ei vuoda tyhjiin vihitty kallio
ei iske salama alttariin
ei laskeudu kiven esirippu
elämä'n eteen.

Veri kiertää ja kohisee,
kohisee, kiertää
pilvien, puiden ja järven vesi
pelottavan ikuisesti,
                       kuka sitä tahtoo?
Pimeässä kuiskaa mänty toiselle:
             ojenna minulle oksasi, anna koskettaa neulasiasi
ja toinen vastaa:
            älä pelkää,
            ikuista on ikuinen
            siihen asti kunnes tuuli kääntyy

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Puut ovat heidän jäseniään
mutta vene heidän sydämensä:
auringon punassa hehkuva
yön kosketuksesta katoava
syli täynnä veden armoa,
            raskaana veden kukista
auki myrskylle
uppoamassa
luvattu loputtomaan matkaan


- EEVA TIKKA -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 Tällä Eeva Tikan runosikermällä toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää viikonloppua.