lauantai 27. heinäkuuta 2013

Marjapuurohumala




Minä tulen humalaan marjapuurosta
etenkin jos kanssa saa kermaa ja malagaa.
Jos itse sallin sen itselleni.

Tänään tein niin, juuri äsken.
Suoniini valuu suomalaisten marjojen
väkevä ilo, rukiin voima,
tämän maaperän kivennäisten
vastustamaton tenho.

Ai että malagaa?
Sitä tarvitaan kolme pikarillista
vastapainoksi.


- EEVA KILPI -

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa heinäkuun viimeistä viikonloppua!
                             Aili-Mummo

Ps. Tervetuloa lukijakseni, Mummeli!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Auringon laskiessa



Keski-iässä mies lukee laiturilla Testamenttia,
nainen kantaa vettä, savun raanu roikkuu metsän seinällä.
Rakastelee, saunoo, ui, pari hankaa harjalla ihojansa,
marraskesi valuu kaivoon, menneisyyden stigma
vain pysyy kuin isien sota-arvet.

Jo lapsena saatiin poliopistokset, etelän hedelmät,
kouluruuat, ehjät kengät, nousukauden lapset
jäivät järkeä paitsi, tunnerikkoina tarvottiin 
pillerit, kondomit taskuissa, vappuliput ojossa
läpi rännät ja vuosikymmenten virheet.

Iltatuuli soittelee kaljapullohuiluja,
puolikuu väräjää lammessa, yhtäaikaa
aurinko Viitaniemen yllä punainen nasta.


- AKI LUOSTARINEN -

Kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua!
                         Aili-Mummo

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kirje Muinaistieteelliselle toimikunnalle Kansallismuseoon

Kuva Pyhäsaaresta Särkijärveltä. Eeva Latvalan arkisto. Kuva ei koske tätä tarinaa.

Arvoisan kehoituksenne johdosta saan ilmoittaa, että täällä Tohmajärven pitäjän Onkamon kylässä sijaitsevan kauniin ja kuulun, kalarikkaan Onkamon järven keskellä sijaisee kaitainen maasärkänne, joka eroittaa Hason ja Suuren Onkamon järven kahtia. Tämän särkänteen keskellä on muinaisaikoina asunut ihmisiä, jotka ovat rakentana asuntonsa kivestä, ensin kaivamalla maahan kuoppaa ja sitten rakentaneet kaksi seinää kivestä ja niiden päällä nähtävästi on ollut katto joko tuohesta tai muista esineistä. Nämä suojat ovat noin viiden tai kuuden kyynärän laajuisia ja on ne aikain kuluessa kokoon luhistuneet, niin että ei voi varmaan sanoa niiden todellista mallia, minkälaisia ne oikeastaan ovat olleet. Vaan on ne nähtävästi olleet peräseinältä katto aivan maan tasaan. Ja oviseinä luultavasti vähän yli sylen korkuinen ja avonainen. Ei ainakaan kiviseinää näytä oviseinällä olleen. Näitä tämmöisiä asuntoja on täällä ainakin neljä, joista kolme sijaitsee niin sanotussa Rapasaaressa ja yksi Pihlajaniemen päässä. Ja muutaman asunnon luona kasvaa vielä tänäkin päivänä humalaköynnöksiä ja matoryynipensaita, joka todistaa, että asujat niissä on olleet pitempäänkin eikä vain satunnaisesti. Nämä pensaat ja köynnökset ovat säilynnä aivan hyvin kuin ei milloinkaan käy täällä mitään eläimiä. Näistä kulkee taruja kahteen suuntaan, että ne oisi joko vanhoja kalamajoja taikka piilopaikkoja vanhoilta sota-ajoilta, vaan nähtävästi niissä on jo asuttu pitempäänkin kuin piiloretkillä käydessä. Ja on kuultu vanhojen kertomusten mukaan, että olisi siellä muutamassa paikassa myöskin hautausmaa, jota paikkaa ei niin kukaan voi varmaan tietää, missä tämä on. Laajempia kertomuksia en näistä voi antaa kuin ne ovat ehkä niin vanhoja, että niistä ei tiedä kukaan, milloin ne ovat alkunsa saaneet. Vaan hauskaa on ollut nähdä näitä ikivanhoja asuinsijoja, minkälaisissa asunnoissa on muinaisajan ihmiset voineet toimeen tulla.
              Tarkempia tietoja näistä voin antaa, jos mihin luulette olevan tarpeen ja jos tämmöisiä voitte varteen ottaa ja niistä lisätietoja hankkia.
Tohmajärvellä lokakuulla 1907.
                                               Kunnioittaen     
                                    Talollinen Heikki Laasonen
                                    Osote: Onkamon asema, Lamakka

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004). Joensuun Yliopistopaino.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tikkalan nuorisoseuran vuosikertomus vuodelta 1911

Nuppolan talon väkeä ja vieraita kesällä 1946.

Tikkalan Nuorisoseuralla oli viime vuosi kuudes ja oikein vaikea toimintavuosi. Kuulutettiin seuran kuolinkelloja vuoden alussa, eikä aivan suotta. Entiset johtokunnan jäsenetkin sanoivat luopuvansa pois toiminnasta, kun heistä toisia muutti pois paikkakunnalta ja toisia lienee jo väsyttänyt tämä nuorisoseuratyö.Tällaisena murrosaikana  kylämme nuoriso on enimmäkseen sellaisen aatteen valtaamana, että jos uskaltaisin, niin sanoisin, ettei heillä ole mitään varmaa elämän päämaalia, jota kohden he voisivat elämänsä purtta ohjata. Yksi osa kyläläisistä elää niin kaikkitietävänä viisaana, että he eivät tarvitse mitään kristillisyyden pohjalla toimivaa isänmaallista henkeä, jota nuorisoseuramme säännöt meiltä vaativat. Heidän huvituksensa ja edistyksensä lienee suuri suukopu, ymmärrys ylenmääräinen, oivaltamaan kaikki henkiset ja maalliset asiat aivan omin mielin, mielivaltaisesti - milloin mikin asia miten vaatii. Kirous ja moite kiitollisuudeksi kaikuu heiltä esi-isiemme työlle ja muistolle.

Onkamon opintokerholaisia.

Toinen osa, joka on aivan vähäinen, pikkuinen joukko vaan, joilla on halua ja intoa yhteistyöhön ja toimintaan. Joukko sellainen, joka tuntee heikkoutensa muussakin eikä vaan vahvemman vallan edessä. Kolmas osa eli "osasto" kyläläisiämme sekaisin nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, katselee tätä elämää ristissä käsin, kuten katsoo yleisö näyttämölle, mitä sieltä tulee.

Ja tässä on puolestani esirippu ylhäällä: Katsokaa, kuunelkaa ja ennen kaikkea ajatelkaa mitä meille tulevat päivät tuopi, jos elämämme näin jatkuu. Mitä hyödyttää, jos kuka minkin hyvän rakentaa, kun sen toinen jo purkaa. Jos joku totuuden sanoo, niin toinen sen valheeksi kääntää. Ja kuka uskaltaa lakia ja uskontoa puoltaa, sellaista pilkataan ja ivaten sille nauretaan.

Niinpä niin. Kaikesta tästä huolimatta meillä on ilo elämästä merkitä tähän vuosikertomukseen: Ei mitään eri loistavia tuloksia ole saavutettu, kun ei ole tahdottukaan, esimerkiksi puuhata useita iltamia ja muuta sellaista. Seuran rahavarat on ikuistettu iäti omaksi Tikkalan Nuorisoseuralle kuten tämän pöytäkirjan kolmannella sivulla näkyy, ettei ne joutuisi suuhun syöpien susien, vaan siihen tarkoitukseen, johon kansan käsi on ne kartuttanut. Näin ollen on seurallemme taattu elämä useiksi vuosiksi eteenpäin, kunnes kasvaa sellainen Tikkalan Nuorisoseuran lukuisa jäsenjoukkue, jolla on suomalainen mieli, karjalainen rohkeus ja onkamolaisten oiva kunto ohjata asioita ja nuorison kasvatusta ihanteelliseen elämään ja kiitettävään kunniaan!

Johtokuntaan ovat kuuluneet: Suutari Antti Nenonen esimiehenä, Elias Lehikoinen tavaravaraston hoitajana, Antti Manninen kasyörinä, Janne Simonen sihteerinä, Miina Simonen, Juho Rautiainen, Antti Halonen ja Antti Takkunen muina jäseninä. Johtokunnan kokouksia on pidetty kuusi ja yleisiä kokouksia kaksi. Siis kahdeksan ähäkkää. Ja muutama perheiltama, pari maksuiltamaa, viimeinen oikein onnistunut! Puheista, esitelmistä ja muista sellaisista ei ole tiliä pidetty, kun niistä ei ole ollut maksamistakaan. Tuloja on ollut 305 Suomen markkaa, 73 penniä ja menoja 70 Suomenmarkkaa, 69 penniä. Säästö tälle vuodelle on 235 Smk 04 penniä.
- Toivotan onnea alkavalle uudelle vuodelle: "Käsi auraan - sydän taivaaseen!"

Teksti: Janne Simonen
Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen. Joensuu (2004).

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja hyvää alkanutta heinäkuun viikkoa!
                               Aili-Mummo




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Minä näin puun



Minä näin puun, kaikkia muita suuremman,
tavoittamattomia käpyjä täynnä,
minä näin suuren kirkon ja avoimet kirkon ovet,
ja ne, jotka tulivat ovista, olivat kalpeat ja väkevät
ja valmiit kuolemaan;
minä näin naisen hymyilevänä ja maalatuin kasvoin
heittävän arpaa elämänsä onnesta
ja näin hänen häviävän arpansa.

Ja piiri oli vedetty näiden asioiden ympäri
eikä sen yli astu kukaan.

- EDITH SÖDERGRAN -

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                      Aili-Mummo