perjantai 7. kesäkuuta 2013

Niinpähän näitä on eletty...

Nupposen miesväkeä 1970-luvulla kesäretkellä Punkaharjulla.

Niinpähän näitä on eletty
monenlaisii kevätkymmennii.
Kuka niistä muistaa kirjoo pittee
ihanista ja ikävistä kevväistä.
Joskus kumminnii on tuijjotettava 
tottuutta suoraan silimiin.
Kevväät hupenoot...

En halluis palluuta männeeseen,
nuoruuteen, joka ol hyvin yksinäinen.
Ne kevväät otti ja anto paljo.

Kevätkymmenniin en ennee palloo
lehmäkarjaan laitumela
märehtimässä muajasta heinee
mikä heruttel utarista utarista
maitoo tankit täyteen.

Kevätkymmenniin en ennee palloo
kun ruajettiin pellola
känsät kämmenissä,
siivottiin pihamuata yömyöhään.
Puoskat pyöri jalossa ja
navettanutun helemossa.

Nyt miula on aikoo 
istuu pihakiikussa
lapsenlapsiin kansa.
Kuunnella luontoo, linnunlauluu.
Ihmettellä kottaraisen vihellystä ja
käin kukuntoo.
Kun vielä kuulen.
Mussiikki soip aina miula korvissa.
Suan vualii ympärillä kasvavvoo
uutta elämee.

- AILI NUPPONEN -

Näillä sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvvee ja antossoo viikonloppuu!
                          Aili-Mummo

4 kommenttia:

  1. Olipa hauska lukea tätä murretta, onko tämä pohjoiskarjalan
    puhemurre. Kiitos Aili .Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä savvoo myö viännettään, van onhan se vähä erlaista☺

      Ole hyvä, Irma!
      Sitä sammoo siule:))

      ♥♥

      Poista
  2. Onpa hyvä runo.
    Niinpä minäkin tykkään samoin kuin sinä.
    Eletään tätä aikaa ja ilona lapset ja lapsenlapset.

    Oikein ihanaa viikonloppua sinulle Aili.♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi-ystävä, ihanat kiitokset!

      Kiitokset siule , eletään vuan;))

      Kuin myös sinulle, Sylvi.♥♥♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi ♥