tiistai 19. helmikuuta 2013

Tikkalan ja Onkamon Kurosista I.

Kurolan vanha talo Perivaaran laella. Kuva sotien ajalta.

Hammaslahdessa syntynyt Mikko Pekanpoika Kuronen  (1840-1917), muutti Perivaaran Aholaan (numerolle 10) perintöhärkänsä kanssa huhtikuussa 1863. Talot Perivaarassa olivat hänelle tuttuja entuudestaan, olihan Mikko vieraillut Juvolassa melko usein mummonsa, Susanna Juvosen (s. 1775) kanssa. Perivaarassa asui Juvolan talossa Susannan veljen, Pekka Juvosen (1768-1818) poika, Pekka Juvonen (s. 1813-1855), jonka emäntänä hääri Aholan Heikki Simosen tytär, Carin eli Kaisa Simosen (1818-80). Kaisa oli Aholan Anna Tahvontytär Simosen  (1841-1923) täti.

Mikko Kuronen oli perheensä pojista nuorimmainen, eikä hänestä siksi voinut tulla kotitalonsa isäntää. Tavallisesti isännäksi pääsi vanhin pojista. Mikko oli käynyt Joensuussa puusepän kisällinopissa, mutta palannut sieltä kotiinsa Hammaslahteen.  Uskon että hänen avioliittonsa Anna Simosen kanssa oli etukäteen jo valmisteltu. Oltuaan kaksi kuukautta renkinä Simosen talossa, hän avioitui juhannuksen aikoihin talon vanhemman tyttären, Annan kanssa. 

Simolassa oli tuohon aikaan väkeä kymmenkunta henkeä: Anna-emännän isä Tahvo Simonen (1808-1869), ja hänen nuorempi tyttärensä, Maria Simonen (1850-1906), Tahvon veli, Juho (1825-75) ja hänen vaimonsa Riitta Nupponen (1821-85), sekä heidän lapsensa. Tietenkin talossa oli tavan mukaan palkollisia tarpeellinen määrä.

Talon isännällä, Tahvo Heikinpoika Simosella, oli vaimonaan ollut Heleena Yrjöntytär Simonen (1814-60) Simolan tilalta (uusi nro 15, Onkamo). Tahvolle ja Heleenalle oli syntynyt vain kaksi tytärtä, Anna ja Maria. Kotivävyn paikka oli siis vapaana. 

Muutaman vuoden kuluttua tuli omaisuuden selvityksen vuoro. Juho Simonen ja Anna Riitta Nupponen muuttivat perheineen Aholammille, vaaran alle. Tilaa oli ennen viljellyt arentilainen eli vuokraviljelijä, rakennukset olivat talossa valmiina. Virallinen jako tapahtui vasta 1908. Perimätiedon mukaan Aholan talo oli pahoin velkaantunut. Veljekset Tahvo ja Juho Simonen olivat pitäneet Hernevaaralla narikkakauppaa, ja he olivat antaneet asiakkailleen liikaa luottoa. 

Kantapaikalle Simolaan jäi Mikko ja Anna Kuronen isäntäpariksi. Näin Perivaaran Simola muuttui uuden isännän myötä Kurolaksi.
Mikko Ja Anna Kuronen (o.s. Simonen).

Annan ja Mikon talonpito alkoi menestyä, olihan heillä ahkeruus ja tarkkuus elämänsä ohjenuorina. Myös harras uskonnollisuus ja postillan lukeminen sunnuntaisin kuului talonväen tapoihin. 

Mikko ja Anna saivat yhdessä kuusi poikaa: Tahvon (s.1864), Juhon (s.1869), Eliaksen (s.1875), Antin (s. 1878),  Mikon (s.1880) ja Aapelin (s. 1888)  ja kolme tytärtä. Tyttäret lähtivät aikanaan maailmalle, mutta viisi poikaa toi miniän Kurolaksi muuttuneeseen Aholan taloon. Toiset miniät olivat naapuritaloista, mutta Antti Kuronen haki itselleen vaimon Kiihtelysvaarasta.

Talossa kävi tila ahtaaksi ja sopu alkoi rakoilla, vaikka isäntä ylläpiti jämerästi järjestystä. Joka aamu Mikko-isäntä piti perheelleen käskynjaon, jossa määräsi päivän aikana tehtävät työt. Vuonna 1902 oli pieniä lapsia veljeksillä jo kahdeksan: Tahvolla 4, Juholla 3 ja Eliaksella 1. 

Karjaa kerrotaan olleen 1800-luvun lopulla jo Aholassa 26-28 lypsävää. Nämä kaikki eivät olleet samassa navetassa. Mikko oli hankkinut pojilleen Juholle ja Eliakselle naapurista Jaakkola-nimisen tilan nro 3. Tila oli Aholan kanssa, yhteisviljelyksessä.

Vuonna 1901 Mikko Kuronen osti Onkamon Kannakselta Kauppilan tilan, uusi nro 26. Seuraavana syksynä  muuttivat Anna ja Mikko pienentyneen perheensä kanssa kalavesien äärelle. Mukana seurasivat Antti ja Mikko nuorikkoineen, Aapeli-poika ja Hanna-tytär. Vanhin poika, Tahvo, jäi isännäksi Aholaan Perivaaraan, Jussille ja Eliakselle oli lohkottu Jaakkolan tila kahtia. Myöhemmin Aapelille lohkottiin Kauppilasta Savelan paikka. Mikko ja Elisa Kuronen joutuivat lähtemään raivaamattomaan Kostamon korpeen...

Mikko Kuronen oli edistysmielinen isäntä, hän ajoi Onkamoon kansakoulua, ja tarjosi jopa huoneistoa omasta talostaan. Kyläläisten riidan jälkeen Onkamon kansakoulu saatiin Tikkalaan vuonna 1889. Se toimi Tikkalan kylällä Pekka Ihalaisen talossa. Varsinainen koulutalo rakennettiin n. 10 vuotta myöhemmin nykyisen koulun tontille. Vanha koulutalo paloi vuonna 2004.

Myös peltoviljelyksen kohdalla Mikko Kurosta on kiitetty ajasta edellä olleeksi mieheksi. Hän toi mukanaan hiekan ajon suoviljelyksille ja mudan ajon pelloille. Liisa Rautiaisen (o.s. Kurosen) mukaan voita myytiin Pietariin asti. Voirahoilla ostettiin mm. talous- ja ruoka-astioita perheen käyttöön.

Mikko Kurosen kädentaidot ovat siirtyneet suvun jälkipolville.

jatkuu...

Lähde: Havutar, hyvä emäntä (2004). Koonnut Aili Nupponen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonjatkoa!
                           Aili-Mummo

6 kommenttia:

  1. Tuo ensimmäinen kuva on kuin minun albumista.
    Tuo muistoja omasta heinöpellolla olosta,.
    Nuo vanhat kuvat ovat ihania.
    Kovaa työtä saivat tehdä ennen, että saivat leipänsä.
    Hyvä johtaja on tärkeää.

    Hyvää tiistai-iltaa sinulle Aili.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi!<3

      Vanhat kuvat muistuttavat toisiaan, ja varsinkin talot!
      Oneksi on vielä noita vanhoja kuvia, kokosin niitä Havutarta varten, ja ovat siltä tieltä tallessa..:))

      Heinänteko kesti entisaikana kotonani yli kuukauden, täällä Nuppolassa hieman lyhyemmän aikaa...Olen näissä töissä ollut koko työikäni ajan eli lapsesta vuoteen 1998 eli 50 vuotta.

      Jos talossa oli isäntä, hän oli työnjohtaja.
      Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle, Sylvi.<33333

      Poista
  2. Tutun näköistä on tuossa heinäntekokuvassa!

    Oli se oikeastaan hyvä asia, että
    pojat jäivät taloon perheineen,
    oli sitä työväkeä sitten omasta takaa,
    ja miniät vielä, kun oli karjaakin noin
    paljon. Kyllä siinä oli Isänällä johtamista,
    että työt sujui.

    Minunkin mummoni vaari ajoi sitä kansakouluasiaa
    meidän kylällä, ja heidän talossaan pidettiin
    koulua niin kauvan, kun sitten varsinainen koulu
    saatiin rakennettua. Itse hän toimi opettajana,
    ja yksi hän pojistaankin oli kansakoulun opettajana.
    Erikoisia ihmisä nuo entisajan isännät, tämä opettaja
    sai aikaan myös että maantie rakennettiin meiltä Seinäjoelle. Mistä heillä riitti sitä intoa ja voimia
    vielä vanhanakin, sitä olen ihmetellyt!

    VastaaPoista
  3. Hei Herne!

    Varmasti väkeä riitti töihin ja myös ruokapöytään tai -pöytiin. Ongelmaksi voi muodostua suurperheen sopu, varsinkin naisväki saattoi riidellä helposti. Isäntä oli perheen diktaattori, joka piti kaikki talon rahat itsellään. Kuulin, että perheessä varastettiin ja huijattiin isäntää, myytiin perheen tavaroita isännälle, jotta olisi saatu rahaa. Tai tehtiin aitan seinään reikä, josta valutettiin viljaa säkkeihin ja myytiin. Kuulin kaiken tädiltäni, joka asui muutaman sadan metrin päässä Kurosen talosta.

    Kuulin, että tulitikutkin pidettiin lukkojen takana, ja pikkulapset kärsivät nälkää. Isäni yksi sisarista oli talon miniöitä, ja hänen lapsensa olivat nälässä. Hän käski lasten mennä mummon luokse syömään, kun kotoa ei saanut...Mummo asui kotitalossamme ennen minun syntymääni. Kaikkea tällaista...

    Ihailun lisäksi voimme myös ihmetellä näitä ihmisiä...

    Toisilla on energiaa, toisilla ei. Onneksi joillakin on!

    VastaaPoista
  4. Menneisyys elää tuoreena tekstissäsi, kiitos tästä, tämä on historiaa jonka tajuaminen saa miettimään kuinka suuri muutos on tapahtunut. Ei ollut Kurosen talossa kesälomia ei hiitolomia ei lomia yleensä.. Työtä oli ja tilaa vanhuksille ja usein kolmelle neljälle sukupolvelle talossa.. Voi niitä aikoja:::

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Aikku!

    Minusta lähihistoria on sitä parasta ja itseäni lähintä..:))
    Lomia ei todella ehditty pitämään, työnteko ja toimeentulo oli silloin tärkeintä. TYötä tehtiin niillä voimavaroilla, joita oli, vanhukset ja lapset mukaanluettuna.<3

    Voi niitä aikoja, voidaan nyt huokaista - helpotuksesta.<3333

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥