lauantai 16. helmikuuta 2013

Matkalla menneisyyteen II.

Matkalla menneisyyteen jatkuu...
Kuva Turkin vuoristosta Alaniasta. AN.

Kun nuorin jumalan tyttäristä 
hymyili, syntyivät maailmat.

Kun hän katseli itseään
vesien syvyydestä,
syttyivät taivaalle tähdet.

Kun hän laskeutui kylpemään,
puun lehdet värähtivät,
kasvit kohahtivat.

Kun hän nousi 
ja  ravisti märkiä hiuksiaan,
tanssi taivaalla sateenkaari.

Kun hän kuivasi itsensä
raukein liikkein,
pilvet kietoivat kätensä taivaan ympärille.

Kun hän lähti pois,
syntyivät aavikot
ja janosivat.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jossakin ajan ja unen rajalla
Kámila venettelee
ruskeita jäseniään
           jumalantytär
           lumpeenlehdellä
silmissään:
Marakanda oikeassa, 
Samarkand vasemmassa
ja huulilla virta, Zarafshán.

Kun uni nousee,
Kámila kietoutuu hiuksiin,
ummistaa silmät.
Marakanda sammuu,
ja Samarkand.

Jossakin 
minä tapaan Kámilan,
unen ja ajan rajalla.

Vuoristokylän moskeijan minaretti. Kuva AN.

Kuvat kumpuavat silmistäsi,
tummat, rauhalliset kuvat,
joissa yö astelee arvokkaasti,
ja värähtelevät, paljaat kuvat,
joissa sielu sykkii avoimena.
Ne tulevat minun unikseni.

Jos käännät katseesi,
minä jään yksin.

                   Avaa silmäsi, katso minuun.
                   Minä olen unesi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Marakanda, Marakanda!
Afrásiyábin kaupunki
tomuisten vuorien takana.

Tarut kuninkaista,
vieraista valloittajista,
haartemin neidoista,
julmista kohtaloista.

Samarkandin illassa
värivalot ja liukas lattia.

                    Ajan nikamat
                    suistuvat sijoiltaan.
                    Kirjavista langoista
                    kudotaan matto.

Sikarin savun läpi 
näen Kámilan.
Kun savu haihtuu,
eilisen ilmestys
vaihtuu taruksi.

Autiossa diskossa
värivalot ja tyhjä lattia.

Alanian kaupunkia. Kuva AN. 
Marakanda:
muurit huojuvat,
tiet umpeutuvat, tuuli
puhaltaa ihmiset pois.

Jossakin näillä kaduilla
Kámila, tuhat vuotta sitten
tai eilen.

Vain tuuli 
hengittää kujalla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kuka on Kámila?
Kasvot unohtuneet,
vartalo minulle vieras.

Mutta sanat
         Kámila, Marakanda
herättävät tarinan.

Lyhyt uni,
kaipauksen pitkä autuus.

Kámila on totuus, muu väistyy.
Marakandan kujat
kuulevat hänen askeleensa
öiden ja päivien halki.

- JAAKKO HÄMEEN-ANTTILA -

~~~~~~~~~~~

Näillä Jaakko Hämeen-Anttilan runoilla toivotan teille, hyvät lukijani, oikein ihanaa viikonloppua!
                                     Aili-Mummo






4 kommenttia:

  1. Hello Dear :) .
    Great blog. Interesting post.
    Have a nice weekend.
    Welcome to my blog.
    http://photographyismyexistence.blogspot.com/

    Like me on Facebook. I will be extremely grateful.
    https://www.facebook.com/pages/In-another-light/413836138693856

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello Patrycja.<3

      Thank you very much!
      I'm not in Face Book, sorry!
      Have a nice week, Patrycja!<3333

      Poista
  2. Kiitos ihanista runoista.

    Hyvää pyhäiltaa sinulle! ♥ ♥

    VastaaPoista
  3. Sylvi, ole hyvbä!:))

    Oikein hyvää viikon alkua sinulle.<33333

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥