perjantai 25. tammikuuta 2013

Leipä ja elämä

Viljakuhilaita Iisakki Rautiaisen pellolla Tikkalassa.

Ruistähkä, leivän ja elämän vertauskuva.
Iliman leipee eijjoo elämee.
On vuan sairaus ja kuolema.

Kaikista ajosta on selevitty,
joskus hyvästi
joskus huonosti
nykypäivään asti.
Se ei kunnijoita eikä siunoo
Jumalan viljoo joka pittää
immeiset hengissä.

Ennen kerättiin viljahalameesta
tähkättii. Ne ol arvokkaita
näläntorjunnassa.

Leipä on elämän merkki.
Se on terveyven lisäks tärkeintä
mikä meilä on.

Runsauvenpulassa elänyt immeinen
ei jaksa ymmärtee sitä mitä
näläkä ja puute on.
Se luuloo jotta marketista suap
rahala ihan mitä hyvvääsä.
Leipeeki on tarjola 
kymmennii er sorttiloita.
Sen kun vuan 
ottaa hyllystä ja maksaa kassala.

Van silti joka suvussa on entisaikaan
kuoltu näläkään.
Ja jossaippäin mualimmoo
kuollaan yhä.

- AILI NUPPONEN -
kokoelmassa Ruistähkähumppa

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää viikonloppua!
          Aili-Mummo   


10 kommenttia:

  1. Näinhän se on, Suomessakin on eletty nälässä ja kurjuudessa ja jopa tänä päivänä on asunnottomia. Ei voi kun huokaista. Tämmöinen pikkuekologi mykistyy joka kerta marketeissa isojen leipähyllyjen edessä...päivän leipä...voiko olla hyödyttömämpi enää ruokalaji kuin se on...
    Oulussa eräs paikallinen kahvila kerää kaikki myymättömä leivät, täytetyt leivät ja viikon aikana myymättömät pullat muovikasseihin ja perjantaisin ne voi hakea pois, joka on jonossa ensimmäinen. Kasseja on valtavat määrät. En ymmärrä tuhlaamista. Jos ostan päivän leivän, se syödään loppuun, vaikka kestäisi viikon. Mutta kaupat eivät myy niitä kuin päivän.

    VastaaPoista
  2. Mai, kyllä niitä leipiä myydään pitempään kuin yhden päivän ajan ainakin maaseudulla. Uskon etteivät ne vanhemmat leivät mene kaupungeissa kaupaksi. Leivän arvostus on nykyään olematon, ja niin on myös maanviljelijän osuus leivän hinnasta, vain muutama prosentti.

    Minusta tuo Oulussa toimivan kahvilan tapa on hieno, jakaa myymättömät leivät ilmaiseksi tarvitseville. Nälkäisiä suita on Suoimessakin paljon, parempi leipä kovaosaisen suussa kuin kaatopaikalla..:))

    Leipä syödään kokonaan meilläkin, ei jää edes kannikoita.
    Me syömme maalaisruisleipää, ja ostamme sen Kaivolta, joka on paikallisten naisten yhteisyritys kirkonkylässä.

    OIkein hyvää viikonloppua sinulle, Mai, ja tervetuloa lukijaksi blogiini!<3333

    VastaaPoista
  3. Kyllä kauhulla ajattelee sitä leivän määrää, mitä ajetaan kaatopaikallekkin.
    Kerran jostain lehdestä löysin jutun siittä ja oli kuvakin rekasta, joka kippasi leipää kaatopaikalle lokeille!
    Tuntui kamalalta.
    Täällä suomessakin on nälkäisiä ihmisiä, annettaisiin heille, jaettaisiin ilmaiseksi kaikille , ketä haluaisi.
    Opiskelijat ovat yksi kohderyhmä, joka milelellään ottaisi vastaan ilmaista leipää.
    Leipä se on, joka miehen tiellä pitää, niin muistan jo lapsuudessani sanottavan.
    Hyvää viikonloppua sulle Aili-mummo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Harakka!

      En ole nähnyt noita leipäkuormia, mutta uskon niitä olevan paljon. Miksi niitä leipälajeja on niin paljon, käy yli ymmärrykseni.

      Ihan totta, vielä syöntikuntoiset leivät ja muut ruuat pitäisi jakaa ilmaiseksi ruokaa tarvitseville, heitä on maassamme paljon. Asia pitäisi organisoida, mutta Eu:n lait ja direktiivit voivat olla esteenä. Eihän enää nykyään voi syödä siatkaan uudelleen lämmitettyä ruokaa, vaan ruuantähteet ruokaloista on vietävä kaatopaikalle.

      Ollaan siis hirveitä tuhlareita.

      Hyvää sunnuntaita sinulle, Harakka!<3333

      Poista

  4. Jopa on komea talo ja ennenkaikkea kuva.

    Olen kotoisin Leppävirran Haapamäestä, Soisalon saaresta, Tiedän ihmisten kärsineen nälkää oikeasti silloi ennen! Mummonikin, Tihviäisenmäen Kurosia oli lähetetty kerjäämään jotain lähi taloista. Se olio kuulemma tapa 1800-luvulla. Luulisin sen olleen nykyiseen kierrätykseenkiin verrattavaa, jos toisella oli, toiselta sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anne-Riitta!

      Tuollaisia ne entisajan talot olivat, tuttuja sinulle varmaan sieltä Savosta..:))
      Olen käynyt Ranbtasalmen museossa, ja siellä oli kaikki samaa mikä meillä täällä. Tännehän tuli väkeä eripuolilta Savoa, ja me olemme heidän jälkeläisiään.

      Kerjääminen oli ihan tavallista nälkäaikoina 1700- ja 1800-luvuilla. Nälkävuosina yritettiin tuoda viljaa ulkomailta, ja 1800-luvulla perustettiin viljamakasiineja, joista pääasiassa lainattiin siemenviljaa. Joten kerjääminen ei niin tavatonta ollut. Sukulaiset olivat silloin paras sosiaaliturva, kun yhteiskunnasta ei ollut apua.

      Kuka oli elänyt nälkäaikoja, osasi kyllä arvostaa ruokaa ja leipää. Kerjäläiset söivät kuulemma perunankuoretkin, joissa on parhaat vitamiinit.

      Myös isoissa taloissa saattoi isäntäväki nähdä nälkää ja kuolla nälän aiheuttamiin sairauksiin...

      Silloin oli vielä lähimmäisen auttaminen kunniassa, nykyajan ihmisistä ei voi enää sanoa samaa.

      Leppoisaa sunnuntaita sinulle, Anne-Riitta!<3333

      Poista
  5. Ps. Kaikesta puutetta, paitsi ei KIRJOITUSVIRHEISTÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä sattuu meille jokaiselle, Anne-Riitta..:)

      Poista
  6. Tämä on hyvä proosa runo. Realistinen ja tosi..Jokapäiväinen leipämme on kaiken jaksamisen perusasia.

    VastaaPoista
  7. KIitos, Aikku, kiva kun pidit!<3333

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥