perjantai 25. tammikuuta 2013

Leipä ja elämä

Viljakuhilaita Iisakki Rautiaisen pellolla Tikkalassa.

Ruistähkä, leivän ja elämän vertauskuva.
Iliman leipee eijjoo elämee.
On vuan sairaus ja kuolema.

Kaikista ajosta on selevitty,
joskus hyvästi
joskus huonosti
nykypäivään asti.
Se ei kunnijoita eikä siunoo
Jumalan viljoo joka pittää
immeiset hengissä.

Ennen kerättiin viljahalameesta
tähkättii. Ne ol arvokkaita
näläntorjunnassa.

Leipä on elämän merkki.
Se on terveyven lisäks tärkeintä
mikä meilä on.

Runsauvenpulassa elänyt immeinen
ei jaksa ymmärtee sitä mitä
näläkä ja puute on.
Se luuloo jotta marketista suap
rahala ihan mitä hyvvääsä.
Leipeeki on tarjola 
kymmennii er sorttiloita.
Sen kun vuan 
ottaa hyllystä ja maksaa kassala.

Van silti joka suvussa on entisaikaan
kuoltu näläkään.
Ja jossaippäin mualimmoo
kuollaan yhä.

- AILI NUPPONEN -
kokoelmassa Ruistähkähumppa

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää viikonloppua!
          Aili-Mummo   


lauantai 12. tammikuuta 2013

Neljä näytelmää

Talvi, eräs niistä neljästä...Kuva: AN.

Hän joka kirjoittaa meidät, tekee nyt neljä näytelmää
                                                               vuodessa.
Mutta kesällä putoaa kukkia eniten, ja syksy
on rikas vanhus joka ei näe varojensa loppua,
        tyhjiä huoneita kylmillään.
Keväällä lentää kirkuvia lintuja
ja vaikka ikkunoissa on luukut suljettu, se ei estä niitä
                                                lävistämästä mieltä.
Kirkuvia lintuja, mustakurkkuinen sorsa.
Ja rakkaus joka käy hyvin helposti, on unta.
Talvi, tämä näytelmä on näyteltävä pimeässä
                                              joka muuttaa äänet,
sen valo kynttilöissä krysanteemin kahta puolta
on teitä varten. Me kuljemme silmät auki, mitään näkemättä,
        sormet haralla. 

- PAAVO HAAVIKKO -
kokoelmassa Puut, kaikki heidän vihreytensä (1966, 2008)

~~~~~~~~~~~
Näillä akateemikko Paavo Haavikon sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                  Aili-Mummo