keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Onkamon ja Kiihtelysvaaraan Juvoset III.

Murtoin Riitta Hirvonen perheineen ennen sotia. Vasemmalla Tauno Hirvonen.

Jatkuu...

Nuorin Pekka Juvosen ja Kaarina Simosen lapsista oli poika, Tahvo, joka syntyi marraskuussa 1851. Tahvo asui perheineen Juvosten toisella asuinpaikalla, nykyisellä Perivaaran Pihalan tilalla, joka on Erkki Simosn omistuksessa. Juvolan kantatila lohkottiin vuonna 1896 kahteen osaan, numero 4:1, omistaja Mikko Juvonen ja numero 4:2, omistajana Tahvo Juvonen. Raja oli vedetty keskeltä talojen yhteistä kaivoa.

Tahvolla ja hänen puolisollaan Anna os. Törrösellä, oli yhdeksän lasta. Tytär Ida (s.1883) avioitui Liipin Heikki Kinnusen kanssa, he saivat lapsia täyden tusinan. Iidan ja Heikin pojista kaatui neljä talvi- ja jatkosodissa. Tahvon ja Annan vanhin tytär, Kaisa (s.1877), avioitui Vatalan Heikki Puustisen kanssa. Pari sai kuusi lasta: Roosa Maria (1881-1903) meni naimisiin Juhana Nupposen kanssa. He ehtivät saada kaksi lasta, jotka molemmat kuolivat pieninä. Tahvo Juvosen tytär, Eeva Stiina sai aviottoman pojan, Eero Nestorin. Hilma  (s.1887), vihittiin kiihtelysvaaralaisen Jouko Mielosen kanssa; Anna Riitta (s.1891) vihittiin tohmajärveläisen Juho Kämäräisen kanssa, ja Hilja tytär (s.1897) meni avioon  August Timosen kanssa. Tauno Tahvonpoika Juvonen (s.1894) vihittiin Anna Loviisa Hirvosen kanssa. Vain Oskari (1888-1921) kuoli naimattomana.

Isäni Oskari Mikonpoika Juvonen (1883-1969) kertoi, että Tahvo Juvonen oli taannut jotakin henkilöä ja joutunut maksamaan takuuvelkoja; tästä syystä hän joutui myymään isältään Pekka Juvoselta perimänsä tilan. Myynnin jälkeen tilasta oli muodostettu kolme eri tilaa: Pihalan osti Elias Eronen, Juvolan salopalstat puutavarayhtiö Emil Salvesén ja Lampelan Pöllästä (numero 4:5) Riihiahon Takkulan Simo Simonen ja Kalle Korhonen.

Tahvo Juvonen muutti perheensä kanssa asumaan Murtoille Jylmän korpeen, missä Tauno oli saanut paikan metsäyhtiön tilan metsänvartijana. Tauno Juvonen tunnettiin kotikylälläni hanuristina. Taunolla ja hänen vaimollaan oli yksi tytär, Ebba Heiskanen (1921-2002).
Härkäahon Ida ja Elias Kuronen perheineen. 
Anna (os. Juvonen) ja miehensä Iisakki Rautianen perheineenv. 1912.
Kaisa ja Mikko Juvosen perhe

Mikko Juvosen aikana Juvolassa elettiin kurissa ja Herran nuhteessa. Mikko piti lapsilleen sunnuntaisin pyhäkoulua ja luki perheelleen Lutherin postillaa, virsiä myös veisattiin. Kirkk'aikaan ei lapset saaneet telmiä eikä kisailla. Lapsilla oli ankara kotikasvatus johon kuului ehdoton rehellisyysvaatimus. Mikolla oli  erinomainen päässälaskupää, vaikka hän ei ollut kouluja käynytkään, eivät myöskään hänen vanhemmat lapsensa, Anna, Pekka, Miina ja Oskari. Nuoremmat lapset, Maria, Hilda, Iida ja Hanna, kävivät Onkamon, nykyisen Tikkalan neliluokkaisen kansakoulun, ja heillä oli hyvän muistin lisäksi terävä ajatuksenjuoksu.

Mikko Juvosen eläessä harrastettiin vielä kaskitaloutta, peltoa oli vain 1-1½ hehtaaria talon läheisyydessä. Oskari oli ollut poikasena kaskeamassa Juvolan metsiä, jossa kantatilan jaon aikaan kasvoi vain "huttuhierinpuita" eli taimistometsää. Myöhemmin Oskarin isännyyden aikana raivattiin lisää peltoa kuokalla ja hevosella 13 hehtaaria. Työmieheinä olivat olleet mm. Laihalammin Mikko Nupponen ja lankomies Otto Karjunen. Myöhemmin 1960-luvulla pintakivet poistettiin puskutraktorilla.

Vuoteen 1880 saakka asui Mikon ja kaisan perheessä myös talon vanha emäntä, Kaarina. Lastenhoitajana toimi Kaisan sisar, Susanna Kauppinen, Kuolema kävi vierailulla usein Juvolassa vuosina 1897-1901 vieden mukanaan kaksi lasta, Pekka pojan ja Maaria tyttären sekä talon isännän. Mikko Juvonen oli loukkaantunut tapaturmassa, puureki oli kaatunut hänen päälleen; hän oli joutunut olemaan puristuksessa kauan aikaa. Mikko Juvonen oli leikattu Sortavalan sairaalassa, mutta siitäkään ei ollut apua.

Hilda (os. Juvonen) ja Elias Rautiainen kolmen vanhimman lapsensa kanssa.

Ketteräjalkainen Kaisa-emäntä piti joukkonsa perää, oliha hänellä apuna aikuistuva poikansa Oskari ja tytär Miina, pieni mutta pippurinen nainen, joka oli sairastanut 2 kuukautta vanhana isonrokon.

Vanhin tytär, Anna Kaisa (1873-1943), vihittiin 1896 Vatalan Iisakki Rautiaisen kanssa. Annan tytär, Henni Rautiainen (1907-1986), on metropoliita Anbrosiuksen äiti.

Oskari  Juvonen (1883-1969) kasvoi naisväen hemmottelemana. Sukat ja kengät piti naisväen tuoda isännälle jalkaan, töistä tultua riisua ne ja viedä kuivumaan uunin reunalle. Ja joka lauantai piti paistaa karjalanpiirakat ja karjalanpaisti.

Hilda Juvonen (1888-1967) avioitui Iisakki Rautiaisen veljen pojan, Eljas Rautiaisen (1887-1931) kanssa joulukuussa 1907. Heillä oli maatila Vatalan Petäiköllä. Parille ehti syntyä kahdeksan lasta. Petäikön metsätila on yhä suvun hallussa.

Iida Juvonen (1891-1969) vihittiin avioliittoon naapurin pojan, Uuno Tahvonpoika Kurosen ( 1889-1972) kanssa . He asuivat avioliittonsa alkuajan Perivaaran Kurolassa, jossa heidän vanhimmat lapsensa, Aimo ja Helli, syntyivät. Iida ja Uuno olivat kasvinkumppaneita, jo lapsesta lähtien erottamattomia. 1914 he ostivat Tohmajärven Murtoilta maatilan Kämäräisiltä, jonka hankkimisessa Oskari oli avustanut sisarensa perhettä lainaamalla rahaa. Myöhemmin Uuno Kuronen osti toisen maatilan, Satulanotkon, jossa heidän nuorin lapsensa, Veijo Kuronen vaimoineen yhä edelleen asuu.

Helli Kuronen (s.1913) avioitui Murtoin Uuno Varosen kanssa. Heillä oli maatila naapurissa, jota heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat jatkaneet.

Kaisa Juvonen hääri Juvolassa emäntänä kuolemaansa, vuoteen 1936 asti. Eläessään hän harrasti mm. karjataikoja, myös ruusun ja "ruanin" kääreet olivat hänellä, joten ihmisiäkin on parannettu. Kaisa oli sopottanut myös loitsuja.

Nuorin Mikon ja Kaisan lapsista oli Hanna (1895-1970). Hän oli mennyt naimisiin 1928 työmies Otto Karjusen kanssa. Juvolan tilan töitä hän oli tehnyt yhdessä sisarensa Miinan ja naisapulaisen kanssa. Oskari osti sisarelleen pikkutilan Hernevaaralta.

Miina-täti kertoi, että hän oli kulkenut salolla lehmiä hakiessaan aina paljain jaloin siihen asti, kunnes käärme puri häntä jalkaan. Siitä pitäen Miina-täti piti kenkiä metsässä kulkiessaan. Sukankudin oli hänellä karjanhakureissulla mukana, pussukka käsivarellaan. Miina- täti oli hyvin taikauskoinen.

67 vuotiaana Miina-täti (1880-1967) sairastui silmänpainetautiin, jota sanottiin viherkaihiksi. Hänellä oli ollut myös harmaakaihi, joka leikattiin pois. Täti sokeutui minun ollessani kuusivuotias 1948. Toinen silmä poistettiin häneltä pahojen särkyjen vuoksi, mutta näköä ei saanut palautettua. Nykyisin sairautta sanotaan klaukoomaksi.

Täti eli veljensä perheen jäsenenä kuolemaansa asti. 
Murtoin Ida (os. Juvonen) ja Uuno Kuronen perheineen juhannuksena 1937.

Vanhapoika Oskari Juvonen

Isä kertoi nuorena ajaneensa rahtia metsätöissä hevosella. Rahaa oli jostakin hankittava, sillä kasketuista metsistä ei ollut paljon apua. Juvolan metsät, joita oli toista sataa hehtaaria, eivät paljon tuottaneet, ennen kuin puut olivat hakkuuikäisiä. Lähiympäristölle ne olivat myöhemmin ehtymätön kateuden aihe. Juvolan tilaa oli jaettu isojaon jälkeen vain kerran ukki-Mikon eläessä.

Isä kertoi kunnioittaneensa äitiään niin paljon, ettei hän tuonut taloonsa emäntää ennen äitinsä kuolemaa. En tiedä, onko totta tuo tarina, sillä olen kuullut nyt muutaman naapurini kertomana, että isä olisi kosiskellut erästä riihiaholaista talon tytärtä, joka antoi hänelle rukkaset...

Oskari lainasi rahaa mielellään, kun naapurit kävivät sitä pyytämässä. Jotkut naapurit "unohtivat" maksaa lainansa takaisin. Ylpeänä miehenä Oskari ei mennyt koskaan tinkimään saataviaan, vaan velka jäi velanantajan vahingoksi. Uskoisin ettei näitä ollut kuitenkaan monta tapausta. Joistakin velallisista isä sai ikuisia vihamiehiä, jotka kaikin keinoin tekivät kiusaa ja vahinkoa...

Muutoin Juvolassa vietetttiin hyvin vaatimatonta elämää. Rahaa ei kulutettu turhuuksiin. Talo happani alla ja isäntää haukuttiin "rikkaaksi", mutta moniko sanojista  eli niin vähällä kuin Juvolassa oli opittu tekemään? Isäntä kulki risaisissa sarkavaatteissa ja neljäkymmentä vanhassa "puvussa".

Oskari ei ollut käräjänkävijä. Hän sanoi lapsilleen: "Eläkää sovussa naapurien kanssa".
Olosuhteiden pakosta hän joutui vanhoilla päivillään käymään avioerojuttua vuosikausia...

Jatkuu...
Lähteet: Havutar, hyvä emäntä (2004). Koonnut Aili Nupponen.
Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002). Toim. Aili Nupponen

2 kommenttia:

  1. Taas oli elämän makuista tekstiä!
    Monta kohtaloa ja jokaisella oma tarinansa.
    Ihmiset oli vakavia valokuvattaessa,
    ei hymyn häivää näy. Meilläkin
    Mummo sanoi että pitää olla
    ihmisiksi, ei saa höröttää,
    silloin harvoin kun valokuvattiin.


    Kiitos hyvin kirjoitetusta ja
    mielenkiintoisesta sukukeromuksesta.

    VastaaPoista
  2. Hei Herne!

    Totta on, ei hymyn häivää, edes tuo oikealla istuva nuoripari ei hymyile. Ida täti oli synnyttänyt edellisenä syksynä (marraskuussa 1936) tuon iltatähden, Veijo-pojan. Hän on tädin lapsista minun läheisin serkkuni, ja toiset ovat jo kuoleet kauan sitten. Kuvasta puuttuu vielä yksi poika, Einari.

    Herne, ole hyvä, kiitos sinulle kauniista kommentistasi!<333

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥