Hennan piirustus Metsäkissa. |
Silitän pitkää tuuheaa karvaasi,
kehräät ja kainalooni käperryt,
ahne suusi suutelee poskeani,
pehmein hampain näykit
kyynärtaipeestani.
Olet kuumaverinen peto
jota ruokin ja rakastan.
Sinä sängyssä leikit,
keikistelet käteni alla
häntäsi pystyyn nostat kuin
lipputangon.
Olet liilanvärinen metsäkissa,
salaperäinen ja villi.
- Minä nauraen antaudun!
- Aili Nupponen -
Aili, tämä on hurmaava runo. Olen viime aikoina katsellut kuvia siperialaisista metsäkissoista, ja kovasti tekisi mieli hankkia sellainen, varsinkin kun eräs sukulainen lähtee kohta muutamaksi vuodeksi Pietariin töihin. Lainaan muutaman rivin runostasi kissablogiini ja laitan linkin koko runoosi. Kiitos
VastaaPoistaLaitoinkin suoraan blogistasi tuosta Bloggerin tunnuksesta viestin omaan kissa blogiini.
VastaaPoistaMoi Anna!
PoistaOle hyvä vaan!
Meillä oli norjalainen metsäkissa, siperialaisesta en ole kuullut puhuttavankaan..;)) Hieman omalaatuinen persoona, tuo metsäkissa, rauha 'hänen' muistolleen.<333
Varmaan saat oman metsäkissasi, Anna.<333
Oikein mukavaa juhannuksen loppua sinulle.<333
Bella poesia!! buona domenica...ciao
VastaaPoistaHellou, Ciancarlo!
VastaaPoistaNice if you liked this poem..;))
Beautiful animal, really:DD
Bye-bye!!
Ihana :)
VastaaPoistaHANNELE, ole hyvä eli KIITOS.<3333
VastaaPoista