perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulua kohti käymme

Mummon joulukuusessa on olkikoristeita...


LAMAJOULUA

- Osta nyt maksa ensi vuonna ja
muista meitä kolahtavat postilaatikkoon
neljäkymmentä miljoona tervehdystä 
osoitteesta toiseen
      Hyvää Joulua
      Iloista Joulua
      Joulurauhaa
      Armorikasta Joulujuhlaa
Heinillä härkien kaukalon nukkuu
lapsi viaton
Riemuitkaatte, riemuitkaa
supermarketissa silmät korvat täynnä
joulutunnelmaa
joulupukit porot pulkat
nisset nasset tonttulakit enkelhapset 
joulukääröt ruuat ynnä muut.
- Osta nyt! Tee meidät kaikki onnellisiksi
joulu on vain kerran vuodessa.
- Lamajoulua sinulle ystäväni!

- Aili Nupponen -

Näillä sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kolmatta adventtia!
                    Aili-Mummo



perjantai 7. joulukuuta 2012

Runoja Ruistähkähumpasta

Hellä Juvonen, Lehmä-taulu.

- Tapettava kanttura, 
ilimotti eläinliäkär  vuos takaperin.
Kuustoistatuhatta maitokilloo
myöhemmin se on yhä elossa.
Ulupukka, miun rakas musta 
lehmä. Van ihan hetkohta
sen päivät on luvetut.

~~~~

Ulupukka, miun oma lehmä,
kiitos kun olit olemassa.
Kymmenen vuotta sitten kun sie 
synnyt, en ymmärtäny jotta sie
olit oikii lottovoitto
miun oma musta lehmä.

Kiitos ystävyyvestäs. Myö aina 
ymmärrettiin toinen toistammu.
Kiitos maitokilosta jotka
lypsit. Niilä mitattuna olit 
mittoomattoman arvokas.
Siun silimäs, Ulupukka
on miula miula aina mielessä.

Nyt sie suat käyskennellä
taivaallisella laitumella
missä ei sairauvet ja murreet ahista.
Nyt siula on ikkuinen kesä.

~~~~

Ei millonkaa ennee
uamulypsyjä eikä ilta.
Kello kaheksan ei käy 
maitoauto navetan ovela.
Ei kuskiloihen kansa rupattelluu.

Ei ennee iltalypsyjä
rakas meijjer.
On ehittävä toiset lypsettävät.
Voi parrain Lihakunta -
ei ennee lehmänlihhoo
sikahalavala.


- Aili Nupponen -
kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008).

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa ja hyvää viikonloppua!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Onkamon ja Kiihtelysvaaran Juvoset IV.

Juvolan vanha talo, tuvan puoli pääty, jossa asuimme...


Oskari akottuu

Äitini, Niina Simontytär Kontkanen (1918-1974) tuli apulaiseksi Juvolan taloon syksyllä 1938, jossa emännyyttä hoiti isännän sisar, Miina Juvonen (1880-1967). Vuoden kuluttua Oskari ja Niina kävivät Tohmajärven pappilassa Kirkkoniemessä, missä otettiin kuulutukset. Ennen sitä Niina oli vaihtanut ortodoksiuskon luterilaiseen, isäntä oli asiassa tiukkapipoinen. Perheenlisäyskin oli aluillaan, sillä tammikuussa 1940 syntyi keskosena esikoispoika, joka muutamia tunteja elettyään kuoli. 

Talon nuoriemäntä oli 35 vuotta aviomiestään nuorempi, saattaa arvata että asiasta seurasi vaikeuksia...

Sotatalvena 1942 syntyi vanhin tytär, Aili. Vaikka Oskari ei paljon arvostanutkaan naisia ja tyttöjä, oli hän hyvillään tyttären syntymästä. Karkkia, suklaata ja appelsiineja hän osti aina kauppareissulla käydessään kaikille lapsille kotiintuomisiksi.

Talon perijä, Mikko Oskari, syntyi perunannostoaikaan syksyllä 1945. Talon muu väki oli vieraiden kanssa nostamassa perunoita, vain pikku Aili sai seurata vieressä veljen syntymisen ihmettä. Lapsen isä lähti hakemaan hevosella kätilöä, joka kuitenkaan ei kerinnyt hätiin. Pikkusiskon syntyessä jouluyönä 1946 ehti kätilö Kuronenkin paikalle.

Kaisa Liisa Juvonen (os. Kauppinen) 1850-1936.


Juvolassa oli tapana lapset heti töihin, kun he kynnelle kykenivät. Muistan että ensimmäinen 'työ' johon minua opastettiin, oli viljan tähkien keräily ruispellolta toisten leikatessa sirpillä ruista. Ikää lienee ollut noin 2½-3 vuotta. Sen perästä naisille kuului käsiharavalla haravointi, ja minäkin sain sen oppia muutamaa vuotta myöhemmin. Kaikki heinäpellon reunat piti 'laidata', eli kun heinät oli viikatteella ensin pientarilta kaadettu, ne piti haravalla siirtää pellon puolelle. Samoin kivien ja heinäseipäiden juuret otettiin käsiharavalla. Tarkkaa ja vanhakantaista puuhaa, ei siinä heinät paljon lisääntyneet.

Lypsämäänkin opettelin joskus 3-4 vuotiaana käsin omaan sankoon. Sattui olemaan yksi vihainen lehmä, Neito nimeltään, joka hyökkäsi päälleni aina kun menin karja-aitaukseen.

Lapsia kuritettiin ruumiillisesti, kuri oli kova, eikä pakoon juoksusta ollut apua. Kuritusvälineenä oi joko vitsa, remeli tai tukistaminen. Lisäksi äiti käytti pimeässä karsinassa (kellarissa) istuttamista.

Kun olin 7v. jouduin lastenlikaksi, ja sitä 'työtä' tein kahden talon lapsille ainakin kesäaikaan. Muutoinhan naiset eivät olisi päässeet heinäpellolle ulkotöihin tai lehmien hoitoon. 

Kun olin kuusivuotias 1948, tuli Miina-täti umpisokeaksi (kerroin siitä edellisessä luvussa).Sitä ennen täti opetti minut neulomaan sukkia ja lapasia, jotka opinkin nopeasti. Täti itse neuloi jatkuvasti vielä sokeanakin, ja miesten pitkävartisia sukkia riitti ainakin tädin kuolemaan asti. Täti tekikin sukkien kavennukset ja levennykset ulkomuistista, mutta joskus kun silmukka putosi puikolta, ei hän sitä löytänyt. Minun piti etsiä kadonnut silmukka puikolle.

Äiti neuloi kinnasneulalla miehille kintaita, mutta ei sitäkään taitoa opettanut tyttärilleen. Äiti karstasi ja kehräsi myös lampaanvillat, mutta ei yrittänytkään opettaa sitä minulle tai toisille lapsilleen. Sukkalankaa saatiin silloin jo tilattua kehräämöistä, kun oli ensin lähettänyt lampaanvillat kehräämöön. Pellavaa ja hamppuakin  vielä pienenä ollessani kasvatettiin, mutta 1950-luvulla näistä perinnetöistä luovuttiin. Siirryttiin tehdastekoisiin vaatteisiin ja kenkiin.

Muutaman suutarin muistan käyneen Juvolassa, hän teki lapikkaita koko talon tarpeiksi useiksi vuosiksi. Suutari oli Makkonen Kostamosta.

Äiti keitti siansuolista maasaippuaa, jolla pestiin pyykkiä, ja käytettiin sitä saunassakin. 1950-luvulla sai mäntysuopaa ja pyykkisaippuaa jo kaupasta. Lipeäkivi oli entisaikaan se pesuaine, jota käytettiin valkopyykkiä keitettäessä. Mutta jo viiskymmentäluvun lopulla kaupasta sai ostaa pyykkipulvereita, Valoa ja mitä muita niitä nyt olikaan. 1959 isä osti pulsaattoripesukoneen Mainion, jolla pesin talon pyykit äidin lähdettyä.

Niina Juvonen (os. Kontkanen) 1918-1974, ja lapset.


Avioero

Seitsemäntoista vuden myrskyisän ja työntäyteisen avioliiton jälkeen äitini Niina karisti Juvolan pölyt jaloistaan kesällä 1956. Sinä päivänä muistan itkeneeni katkerasti; sitten kovetin luontoni ja päätin että tästä selvitään.

Oskari oli tuolloin jo 73v, sokea täti häntä kolme vuotta vanhempi, renki-Arvi oli 40 ja me lapset 14, 10 ja 9 vuotta.

Juvolassa alkoi uusi aika, maitoa ruvettiin lähettämään meijeriin, äiti oli maidot separoinut kermaksi, ja kirnunnut ne voiksi. Karjanhoito jäi meidän tyttöjen huoleksi, lehmiä laidunnettiin tuolloin Liipinsalolla kolmen kilometrin päässä. Lehmät vietiin polkupyörän kanssa Liippiin suureen metsäaitaukseen, josta ne iltapuolella käytiin hakemassa kotiin lypsylle. Yön ajaksi lehmät vietiin 'opottaan', josta oli lyhyt matka hakea lehmät karjapihaan  (käsin-) lypsylle. Jouduin lypsämään minua viisi vuotta nuoremman pikkusiskon kanssa 11 lehmän karjan, vain yksi lehmä oli niin tiukkalypsyinen, että se jouduttiin myymään.

Juvolan karjaa haetaan pellosta iltalypsylle 1963.


Syksyllä 1956 renki löysi itselleen naisen, jolla oli kaksi poikaa mukanaan. He hoitivat porukassa karjan sen syksyn ajan. Menin samana syksynä rippikouluun Kirkkoniemeen polkupyörällä, ja vilustuin kotiintulomatkalla niin pahoin, että sain keuhkokuumeen. Makasin kotona pari viikkoa, mutta sitten täti patisti minut lääkäriin. Hän passitti minut kunnansairaalaan. Parannuttuani renki muutti perheineen Rääkkylään.

Sisareni ja veljeni kävivät koulua Riihiahossa. Äidin lähdettyä jouduimme käymään Joensuussa sisarusteni kanssa ostamassa vaatteita lapsille ja itselleni. Isä sai yhden kirjeen äidin lähdettyä sosiaalijohtajalta, jossa hän epuutteli niin nuorilla tettämästä raskasta ruumillista töitä. Kirjeessä puhuttiin lastensuojelusta. Vastasin sosiaalijohtajalle ja kysäisin: "Mitähän se 'vanhusten suojelu' sitten mahtoi tarkoittaa?" Siihen kysymykseen en ole vastausta saanut koskaan.

Isä Oskari piti pikakurssin vanhimmalle tyttärelleen karjanhoidossa. Tämän jälkeen hoidin karjan vain pikkusiskon avustaessa lypsytyötä. Hevoset (2 kpl) hoiti Oskari. Ensimmäisenä syksynä navetan vesijohto jäätyi, kun sianteurastaja piti karjakeittiön ulko-ovea auki. Sen jälkeen jouduin vielä kuljettamaan karjalle vedenkin vinttikaivosta.

Mikko Maurinpoika Nupponen (1963-1992) ja Nalle-koira.


Uusi talo, uusi aika

Kesä 1962 oli vuosisadan sateisin ja kylmin. Juvolassa ruvettiin rakentamaan uutta asuinrakennusta, koska entinen oli läpilahonnut. Kovilla pakkasilla lämmitettiin suuri tuvan kiviuuni tulikuumaksi, mutta aamulla se oli niin kylmä, että henki huurusi ja tiskivesi oli lattialla korvossa jääriitteessä. Uusi talo tehtiin laudasta sahanpurueristein ja sitä oli rakentamassa kaksi kirvesmiestä. Talossa on kolme huonetta, iso tupakeittiö ja taloustilat.

Miinalle ja Oskarille muutto entisestä kodista oli vaikeaa. Vihdoin syksyllä pakkasten tultua vanhukset pakotettuina muuttivat uuteen asuntoon. Siinä oli keskuslämmitys, viemäri ja sisävessa ja tietenkin sähköt. Muutenkin siirryttiin uuteen aikaan, kun kotiin saatiin jääkaappi, pakastin ja mustavalkotelevisio. Oskari oli kovasti iloinen  televisiosta, hän katsoi lähetystä niin kauan kuin sitä riitti.

Keväällä 1963 Matti Punttila kävi Helsingin Yliopiston suomenkielenlaitokselta haastattelemassa isää. Nauhoitausta kertyi yli kuusi tuntia, sitten isä väsyi ja lopetti. Olihan mies jo lähes 80v. Näista haastatteluista voi todeta, että Oskarilla oli tarkka näkömuisti. Osa näistä haastatteluista on julkaistu Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön julkaisemassa kirjassa, jonka on koonnut Hannele Forsberg; kirjan nimi on Pohjois-karjalaisia murrenäytteitä. MInulle itselleni ja koko kylälle näistä nauhoituksista  oli  hyötyä kylähistoriikkia Tikkalan neljä vuosisataa (1993) ja perinnekirjaani, Havutar, hyvä emäntä (2004), tehtäessä. Havuttaressa on lähes kaikki nauhoitukset tekstinä Oskarin haastateluista.

Miina Juvonen (1880-1967) joskus 1900-luvun alussa.

1963 oli merkkivuosi monessa suhteessa. Avioiduin helmikuussa naapurin pojan, Mauri Nupposen kanssa. Poikamme Mikko syntyi jo saman keväänä. Veljeni oli mennyt jo 17v. armeijaan syksyllä 1962. Karjakoksi oli siirtynyt nuorempi sisareni. Minä muutin Nuppolaan juhannuksena -63, mutta palasin Juvolaan sisareni lähdettyä opiskelemaan.

Sukupolvi vaihtuu

Huhtikuussa 1967 pidettiin Juvolassa kaksoishäät, kun sisareni ja veljeni vihittiin Lankisen sisarusten kanssa. Hääjuhlat tanssiaisineen pidettiin Tikkalan Kassantalolla, missä sain kunnian olla emäntä yhdessä Anja Nupposen kanssa.

Juvolaan jäivät asumaan uusi emäntä Eeva miehensä Mikon kanssa, sekä vanhaisäntä Oskari. Itse olin hakeutunut töihin Pielisjärvelle kesällä 1966, josta seuraavana kesänä palasin Nuppolaan vanhan Janne-isännän kuoltua. Miina-täti oli jo viety useiden halvauksien ja muiden sairauksien pahennuttua Pyhäselän Iltarauhaan, missä hän marraskuussa 1967 kuoli 87-vuotiaana. Vastuu Juvolan hoidosta oli jäänyt  perillisille lähes vuosikymmentä aikaisemmin.

Oskari pääsi isoisäksi lähes 80-vuotiaana. Hän näki vielä poikani Petrin syntymän marraskuussa -67. Poikamme oli ukin kuollessa vasta 1v 3kk vanha, joten hänellä ei ole muistoja ukista. Poikamme muistuttaa ulkonäöltään ukkiaan Oskaria...

Oskari kuoli lyhyen aikaa sairastettuaan leukemiaan 1.3.1969 Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Ikää hänellä oli 85½ vuotta, isä ja täti olivat sisarussarjansa vanhimmat henkilöt.

Oskarin kävi siunaamassa haudan lepoon Anna-sisaren tyttärenpoika, Risto Jääskeläinen, jonka tunnemme metropoliitta Ambrosiuksena. Tuolloin hän oli luterilainen nuori teologian maisteri, joka oli saanut pappisvihkimyksen. 

Maanviljelys loppui Juvolasta 1970-luvun alussa, jolloin peltoja ahkerasti paketoitiin.  Mikko siirtyi urakoimaan hirsirakennuksia, pääasiassa kesämökkejä ja hirsitaloja höylähirrestä. Hän teki tätä työtä pitkälle 1990-luvulle yhdessä vaimonsa kanssa. Silloin hän joutui luopumaan työstään selkäsairauden takia. 

Lähteet: Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002), toim. Aili Nupponen
Havutar, hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen (2004)

Teksti: Aili Nupponen
~~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta viikkoa!
                         Aili-Mummo

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Onkamon ja Kiihtelysvaaraan Juvoset III.

Murtoin Riitta Hirvonen perheineen ennen sotia. Vasemmalla Tauno Hirvonen.

Jatkuu...

Nuorin Pekka Juvosen ja Kaarina Simosen lapsista oli poika, Tahvo, joka syntyi marraskuussa 1851. Tahvo asui perheineen Juvosten toisella asuinpaikalla, nykyisellä Perivaaran Pihalan tilalla, joka on Erkki Simosn omistuksessa. Juvolan kantatila lohkottiin vuonna 1896 kahteen osaan, numero 4:1, omistaja Mikko Juvonen ja numero 4:2, omistajana Tahvo Juvonen. Raja oli vedetty keskeltä talojen yhteistä kaivoa.

Tahvolla ja hänen puolisollaan Anna os. Törrösellä, oli yhdeksän lasta. Tytär Ida (s.1883) avioitui Liipin Heikki Kinnusen kanssa, he saivat lapsia täyden tusinan. Iidan ja Heikin pojista kaatui neljä talvi- ja jatkosodissa. Tahvon ja Annan vanhin tytär, Kaisa (s.1877), avioitui Vatalan Heikki Puustisen kanssa. Pari sai kuusi lasta: Roosa Maria (1881-1903) meni naimisiin Juhana Nupposen kanssa. He ehtivät saada kaksi lasta, jotka molemmat kuolivat pieninä. Tahvo Juvosen tytär, Eeva Stiina sai aviottoman pojan, Eero Nestorin. Hilma  (s.1887), vihittiin kiihtelysvaaralaisen Jouko Mielosen kanssa; Anna Riitta (s.1891) vihittiin tohmajärveläisen Juho Kämäräisen kanssa, ja Hilja tytär (s.1897) meni avioon  August Timosen kanssa. Tauno Tahvonpoika Juvonen (s.1894) vihittiin Anna Loviisa Hirvosen kanssa. Vain Oskari (1888-1921) kuoli naimattomana.

Isäni Oskari Mikonpoika Juvonen (1883-1969) kertoi, että Tahvo Juvonen oli taannut jotakin henkilöä ja joutunut maksamaan takuuvelkoja; tästä syystä hän joutui myymään isältään Pekka Juvoselta perimänsä tilan. Myynnin jälkeen tilasta oli muodostettu kolme eri tilaa: Pihalan osti Elias Eronen, Juvolan salopalstat puutavarayhtiö Emil Salvesén ja Lampelan Pöllästä (numero 4:5) Riihiahon Takkulan Simo Simonen ja Kalle Korhonen.

Tahvo Juvonen muutti perheensä kanssa asumaan Murtoille Jylmän korpeen, missä Tauno oli saanut paikan metsäyhtiön tilan metsänvartijana. Tauno Juvonen tunnettiin kotikylälläni hanuristina. Taunolla ja hänen vaimollaan oli yksi tytär, Ebba Heiskanen (1921-2002).
Härkäahon Ida ja Elias Kuronen perheineen. 
Anna (os. Juvonen) ja miehensä Iisakki Rautianen perheineenv. 1912.
Kaisa ja Mikko Juvosen perhe

Mikko Juvosen aikana Juvolassa elettiin kurissa ja Herran nuhteessa. Mikko piti lapsilleen sunnuntaisin pyhäkoulua ja luki perheelleen Lutherin postillaa, virsiä myös veisattiin. Kirkk'aikaan ei lapset saaneet telmiä eikä kisailla. Lapsilla oli ankara kotikasvatus johon kuului ehdoton rehellisyysvaatimus. Mikolla oli  erinomainen päässälaskupää, vaikka hän ei ollut kouluja käynytkään, eivät myöskään hänen vanhemmat lapsensa, Anna, Pekka, Miina ja Oskari. Nuoremmat lapset, Maria, Hilda, Iida ja Hanna, kävivät Onkamon, nykyisen Tikkalan neliluokkaisen kansakoulun, ja heillä oli hyvän muistin lisäksi terävä ajatuksenjuoksu.

Mikko Juvosen eläessä harrastettiin vielä kaskitaloutta, peltoa oli vain 1-1½ hehtaaria talon läheisyydessä. Oskari oli ollut poikasena kaskeamassa Juvolan metsiä, jossa kantatilan jaon aikaan kasvoi vain "huttuhierinpuita" eli taimistometsää. Myöhemmin Oskarin isännyyden aikana raivattiin lisää peltoa kuokalla ja hevosella 13 hehtaaria. Työmieheinä olivat olleet mm. Laihalammin Mikko Nupponen ja lankomies Otto Karjunen. Myöhemmin 1960-luvulla pintakivet poistettiin puskutraktorilla.

Vuoteen 1880 saakka asui Mikon ja kaisan perheessä myös talon vanha emäntä, Kaarina. Lastenhoitajana toimi Kaisan sisar, Susanna Kauppinen, Kuolema kävi vierailulla usein Juvolassa vuosina 1897-1901 vieden mukanaan kaksi lasta, Pekka pojan ja Maaria tyttären sekä talon isännän. Mikko Juvonen oli loukkaantunut tapaturmassa, puureki oli kaatunut hänen päälleen; hän oli joutunut olemaan puristuksessa kauan aikaa. Mikko Juvonen oli leikattu Sortavalan sairaalassa, mutta siitäkään ei ollut apua.

Hilda (os. Juvonen) ja Elias Rautiainen kolmen vanhimman lapsensa kanssa.

Ketteräjalkainen Kaisa-emäntä piti joukkonsa perää, oliha hänellä apuna aikuistuva poikansa Oskari ja tytär Miina, pieni mutta pippurinen nainen, joka oli sairastanut 2 kuukautta vanhana isonrokon.

Vanhin tytär, Anna Kaisa (1873-1943), vihittiin 1896 Vatalan Iisakki Rautiaisen kanssa. Annan tytär, Henni Rautiainen (1907-1986), on metropoliita Anbrosiuksen äiti.

Oskari  Juvonen (1883-1969) kasvoi naisväen hemmottelemana. Sukat ja kengät piti naisväen tuoda isännälle jalkaan, töistä tultua riisua ne ja viedä kuivumaan uunin reunalle. Ja joka lauantai piti paistaa karjalanpiirakat ja karjalanpaisti.

Hilda Juvonen (1888-1967) avioitui Iisakki Rautiaisen veljen pojan, Eljas Rautiaisen (1887-1931) kanssa joulukuussa 1907. Heillä oli maatila Vatalan Petäiköllä. Parille ehti syntyä kahdeksan lasta. Petäikön metsätila on yhä suvun hallussa.

Iida Juvonen (1891-1969) vihittiin avioliittoon naapurin pojan, Uuno Tahvonpoika Kurosen ( 1889-1972) kanssa . He asuivat avioliittonsa alkuajan Perivaaran Kurolassa, jossa heidän vanhimmat lapsensa, Aimo ja Helli, syntyivät. Iida ja Uuno olivat kasvinkumppaneita, jo lapsesta lähtien erottamattomia. 1914 he ostivat Tohmajärven Murtoilta maatilan Kämäräisiltä, jonka hankkimisessa Oskari oli avustanut sisarensa perhettä lainaamalla rahaa. Myöhemmin Uuno Kuronen osti toisen maatilan, Satulanotkon, jossa heidän nuorin lapsensa, Veijo Kuronen vaimoineen yhä edelleen asuu.

Helli Kuronen (s.1913) avioitui Murtoin Uuno Varosen kanssa. Heillä oli maatila naapurissa, jota heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat jatkaneet.

Kaisa Juvonen hääri Juvolassa emäntänä kuolemaansa, vuoteen 1936 asti. Eläessään hän harrasti mm. karjataikoja, myös ruusun ja "ruanin" kääreet olivat hänellä, joten ihmisiäkin on parannettu. Kaisa oli sopottanut myös loitsuja.

Nuorin Mikon ja Kaisan lapsista oli Hanna (1895-1970). Hän oli mennyt naimisiin 1928 työmies Otto Karjusen kanssa. Juvolan tilan töitä hän oli tehnyt yhdessä sisarensa Miinan ja naisapulaisen kanssa. Oskari osti sisarelleen pikkutilan Hernevaaralta.

Miina-täti kertoi, että hän oli kulkenut salolla lehmiä hakiessaan aina paljain jaloin siihen asti, kunnes käärme puri häntä jalkaan. Siitä pitäen Miina-täti piti kenkiä metsässä kulkiessaan. Sukankudin oli hänellä karjanhakureissulla mukana, pussukka käsivarellaan. Miina- täti oli hyvin taikauskoinen.

67 vuotiaana Miina-täti (1880-1967) sairastui silmänpainetautiin, jota sanottiin viherkaihiksi. Hänellä oli ollut myös harmaakaihi, joka leikattiin pois. Täti sokeutui minun ollessani kuusivuotias 1948. Toinen silmä poistettiin häneltä pahojen särkyjen vuoksi, mutta näköä ei saanut palautettua. Nykyisin sairautta sanotaan klaukoomaksi.

Täti eli veljensä perheen jäsenenä kuolemaansa asti. 
Murtoin Ida (os. Juvonen) ja Uuno Kuronen perheineen juhannuksena 1937.

Vanhapoika Oskari Juvonen

Isä kertoi nuorena ajaneensa rahtia metsätöissä hevosella. Rahaa oli jostakin hankittava, sillä kasketuista metsistä ei ollut paljon apua. Juvolan metsät, joita oli toista sataa hehtaaria, eivät paljon tuottaneet, ennen kuin puut olivat hakkuuikäisiä. Lähiympäristölle ne olivat myöhemmin ehtymätön kateuden aihe. Juvolan tilaa oli jaettu isojaon jälkeen vain kerran ukki-Mikon eläessä.

Isä kertoi kunnioittaneensa äitiään niin paljon, ettei hän tuonut taloonsa emäntää ennen äitinsä kuolemaa. En tiedä, onko totta tuo tarina, sillä olen kuullut nyt muutaman naapurini kertomana, että isä olisi kosiskellut erästä riihiaholaista talon tytärtä, joka antoi hänelle rukkaset...

Oskari lainasi rahaa mielellään, kun naapurit kävivät sitä pyytämässä. Jotkut naapurit "unohtivat" maksaa lainansa takaisin. Ylpeänä miehenä Oskari ei mennyt koskaan tinkimään saataviaan, vaan velka jäi velanantajan vahingoksi. Uskoisin ettei näitä ollut kuitenkaan monta tapausta. Joistakin velallisista isä sai ikuisia vihamiehiä, jotka kaikin keinoin tekivät kiusaa ja vahinkoa...

Muutoin Juvolassa vietetttiin hyvin vaatimatonta elämää. Rahaa ei kulutettu turhuuksiin. Talo happani alla ja isäntää haukuttiin "rikkaaksi", mutta moniko sanojista  eli niin vähällä kuin Juvolassa oli opittu tekemään? Isäntä kulki risaisissa sarkavaatteissa ja neljäkymmentä vanhassa "puvussa".

Oskari ei ollut käräjänkävijä. Hän sanoi lapsilleen: "Eläkää sovussa naapurien kanssa".
Olosuhteiden pakosta hän joutui vanhoilla päivillään käymään avioerojuttua vuosikausia...

Jatkuu...
Lähteet: Havutar, hyvä emäntä (2004). Koonnut Aili Nupponen.
Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002). Toim. Aili Nupponen

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Onkamon ja Kiihtelysvaaran Juvoset II.

Mv. Oskari Mikonpoika Juvonen (1883-1969).

Pekka Juvonen tuli poikamiehenä Onkamoon, mutta jo vuonna 1798 hänet vihittiin onkamolaisen  Maria Nousiaisen (1777-1845) kanssa. Marian vanhemmat olivat Pekka Nousiainen ja Elisa Hämäläinen. Marialle ja Pekalle syntyi kesäkuussa 1813 poika, sai kasteessa nimen -kuinkas muuten - Pekka Juvonen. Hän jäikin perheen ainoaksi lapseksi. Tästä meni vain vain viisi vuotta, kun Pekka Juvonen (1768-1818) sai iäisyyskutsun, hän kuoli lyhytaikaiseen sairauteen vain 49-vuotiaana.

Maria tunsi olevansa liikaa miehensä sisaren talossa. Hän löysi Onkamosta 13 vuotta itseään nuoremman lesken, Heikki Martikaisen (1790-1850), jonka kanssa Maria meni naimisiin. He asettuivat asumaan 1822 tilalle Onkamo, vanha numero 2, joka oli Jaakkolan tilan mäkitupa. Ennen isojakoa tila sijaitsi Särkijärven rannalla, nykyisin Marko Mannisen omistamalla tilalla. Isojaossa tila siirtyi Koirivaaran Jaakkolaan (uusi numero 3),johon myöskin Perivaaran Juvolan tila, numero 4 kuului. Mukana oli myös vaimon poika, Pekka Juvonen, vaimon edellisestä avioliitosta, omia lapsia Maria ja Heikki eivät enää saaneet. 3.5.1840 oli Pekka pojan vuoro astua avoliiton satamaan naapurin tyttären, Heikki Simosen tyttären, Carin / Kaarina Simosen (1818-1880) kanssa. Heikki Simonen perheineen asui viereisellä, Ihalan, myöhemmin Aholan tilalla perheineen (uusi numero 10).

Heikki Martikainen osti perinnöksi 1845 hallitsemansa tilan, joka oli isojaossa Onkamo numero 4, Juvola, ja jätti sen perinnöksi poikapuolelleen Pekka Juvoselle. Kantatila Jaakkola oli lohkottu isojaossa kahdeksi eri tilaksi. Pekka Juvonen ja Kaarina Simonen saivat yhteensä kuusi lasta. Pekka kuoli nuorena, vain 43-vuotiaana 1855, jonka jälkeen leskiemäntä Kaarina hoiteli isännyyttä siihen saakka, kunnes pojat varttuivat aikuisiksi.
Kiihtelysvaaran Pekka Pekanpoika Juvonen  (1880-1952) perheineen.

Vanhassa Juvolan talossa oli parituvat molemmissa päissä taloa. Ajan tavan mukaan välissä oli läpiajettava porstua eli eteinen. Asuinrakennus oli isäni Oskarin mukaan jo siirretty kolmeen kertaan, eli talo oli koottu vanhoista rakennuksista. Talossa oli myöhemmin tupien lisäksi kaksi kammaria ja ruokahuone, jossa maidot separoitiin ja kirnuttiin voit. Talon etupuolella oli kaksi ulkoeteistä  talon molempien tupien kohdalla. 1900-luvun alussa Oskari kertoi vuorauttaneensa talon. Isompi tupa, jossa asuimme, oli kooltaan noin 7 x 7 metriä. Ovesta sisään tultaessa oikealla oli iso kiviuuni, joka piti tuvan lämmön jollain lailla siedettävänä asua. Lisäksi uunin edessä oli rinkihella. Pienessä tuvassa oli keittohahloilla varustettu "liesi" ja uloslämpiävä uuni, joka saattoi olla 1800-luvulta. Minun muistini ajan pienen tuvan uuni oli lämmityskiellossa. Tämä talo purettiin pois 1962-63 uuden talon valmistuttua.

Tässä talossa asui kaksikin perhettä tarpeen niin vaatiessa.

Vanhin Pekan ja Kaarinan laapsista oli Maria-tytär (s.1841), joka aikuisena avioitui kiihtelysvaaralaisen Mooses Holopaisen kanssa. Avioliittonsa alussa he asuivat pari vuotta Perivaarassa, jossa heille syntyi Tahvo-poika 1874 ennen muuttoa Kiihtelysvaaraan tilalle numero 7. Aikaisemmin siinä oli asunut lukkarisuku Tujuliinit.

Isänsä kaima, Pekka, syntyi 1843. Hän avioitui lähinaapurinsa ja sukulaisensa Maria Tahvontytär Simosen kanssa 1869. Maria ja Pekka olivat serkkuksia eli sisarusten lapsia. Myös Maria ja Pekka Juvonen asuivat Juvolassa, mutta kahden vanhimman lapsen synnyttyä hekin muuttivat Kiihtelysvaaraan 1876. Kerrotaan, että Pekalla oli ollut kovaikävä sisartaan Mariaa, jonka vuoksi heidän muuttonsa suuntautui Kiihtelyksen kirkolle. Juvoset saivatkin ostettua kirkonkylästä suurehkon maatilan, joka on yhä suvun hallussa.

Vanha Juvolan talo Perivaarassa 1960-luvun alussa. Uusi tie oli vastarakennettu.

Kolmas Pekka Juvosen ja Kaarina Simosen lapsista oli Anna (s.1845). Hän avioitui ensimmäisen kerran Juho Hukan ( 1840-79) kanssa 1865. Heille syntyi viisi lasta: Anna Kaisa (s.1867), Vilhelmiina (s.1869), Tahvo (s.1872), Antti (s.1875) ja Iida (s.1978). Näistä tyttäristä Anna Kaisa ja Miina tunnetaan Tikkalassa kansanparantajina ja lapsenpäästäjinä. Heidän aviomiehensä olivat myös veljeksiä, Anna Kaisan mies oli Juho Simonen (1864-1908) ja Vilhelmiinan mies oli Mikko Simonen (1861-1915).

Anna Juvonen avioitui vielä leskeksi jäätyään Juho Riikosen kanssa 1888. He saivat yhden tyttären, Hilma Riikosen.

1847 syntynyt Mikko Pekanpoika Juvonen oli neljäs Juvosten lapsista. Hän avioitui  1872 onkamolaisen Kaisa Liisa Kauppisen ( 1850-1936) kanssa. Parille syntyi kahdeksan lasta, joista kerrotaan myöhemmin. 

Heikki Pekanpoika Juvonen syntyi 1849, joka sai puolisokseen Kaisa Liisa Lintusen (s.1850). Avioliittonsa alkuajan hekin asuivat Juvolassa, ja myös heidän viisi lastaan syntyi siellä: Riitta Maria (s. 1876), Iida (1879-1963), kaksoset Tahvo ja Anna (s. 1883) ja Hilma (s.1886). Riitta meni avioliittoon 1903 Murtoin Juho Hirvosen (k.1923). Juho Hirvonen oli Rääkkylän Voiniemen Hirvosia.

Iida Juvonen avioitui puolestaan naapurin, Elias Mikonpoika Kurosen (1875-1945) kanssa 1900. Avioliitto tuotti kahdeksan lasta. Tahvo ja Anna (Anni) jäivät naimattomiksi. Anni tunnettiin sarkakankurina Tikkalassa, hän asui Laihalammilla nykyisellä Makkosen paikalla.

Heikki Juvonen ostitilan Koirivaarasta 1888, Onkamo numero 1, Halola. Nykyisin tila kuuluu Kaija ja Jussi Raatikaiselle. Heikki asui tilalla kuolemaansa 1933 sakka. Tahvo Heikinpoika kuoli isäänsä myöhemmin, jolloin sisaret myivät tilan Värtsilästä muuttaneelle siirtolaiselle Väinö Lötjöselle 1940-luvun alussa.

Jatkuu...

Lähteet: Havutar, hyvä emäntä (2004), koonnut Aili Nupponen
                Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002)

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää uuden viikon alkua!
                             Aili-Mummo

lauantai 27. lokakuuta 2012

Onkamon ja Kiihtelysvaaran Juvoset I.

Kuva Suur-Onkamolta.
Sukutarina

Isäni, Oskari Juvonen (1883-1969) kertoo Matti Punttilan 1963 tekemässä haastattelussa, että hänen isoisänsä, Pekka Juvonen oli tullut Tohmajäven kunnan Onkamon kylän Perivaaraan vanhasta Liperin suurpitäjästä. Myös tätini, Miina Juvonen (1880-1967) väitti heidän sukunsa tulleen Kuusjärveltä, joka entisaikaan kului Suur-Liperiin. Tämän tarinan takia jouduin tekemään paljon turhaa työtä etsiessäni Joensuun Maakunta-arkistosta Pekka Juvosta (s.1813) oletetusta lähtöpitäjästä, Liperistä. Saattaahan tarinassa ehkä olla tottakin, että ensimmäinen sukuhaaramme kantaisä, joksi paljastui Jöran / Yrjö Juvonen (1686-1754), olisi tullut asuinpaikalleen Kiteelle kulkien Liperin kautta. Valitettavasti virallisista asiakirjoista tällaista tarinaa ei voida osoittaa todeksi. Matka Liperistä Haaponiemeen (nykyisen Rääkkylän Haapasalmelle) ei ollut pitkä vesiteitä pitkin. Tuolloinhan kulkuväylänä toimivat pääasiassa vesistöt, varsinkin kun rakennettua tieverkko ei ollut olemassa. Tosin jo 1700-luvulla rakennettiin jonkinlaista tietä , joka kulki Onkamon kannaksen kautta Nivaan ja Rääkkylään.  Sen myötä ilmestyi ensimmäinen majatalo Onkamon kannakselle vuonna 1773, jolloin Hukkalan tilalla, Tahvo Simosen ja myöhemmin Martti Simosen  siinä pitäessä taloa. 

Juvosilla oli ollut Liperin Suurpitäjän alueella takamaita, joilla he olivat käyneet hankkimassa elantoaan kotoaan Säämingin Juvolan kylästä käsin. Kiteellä on asunut Juvosia jo 1600-luvulta lähtien. Kiteen kaikilla kuudella talollisella, joiden mainitaan asettuneen tiloilleen ensimmäisinä maakirjoissa eli vuonna 1722 oli eri etunimi.

Juuret Kiteen Haaponiemessä

Kiteen ja Rääkkylän historia, Pitäjä Rajojen mailla, kertoo etä Pekka Pekanpoika Juvosen  (s.1768) isoisä, Yrjö Juvonen eli talollisena nykyisen Rääkkylän kunnan Haapasalmen (Haaponiemi) kylässä vuosina 1722 aina kuolemaansa asti 1754. Talon nykyinen nimi on Mäkelä, vanha numero 5. Hänen vaimonsa oli Maria Laasonen (1687-1740).Yrjöllä ja Marialla oli ainakin pojat Lauri (s.1712) ja Pekka (s.1728). Lauri oli tilan numero 5 isäntänä vuosina 1738-43 ja isä Yrjö uudelleen (1744-1756). Pekka Juvonen mainitaan tilan isäntänä vuodesta 1790-94, jonka jälkeen tila siirtyi Ilvosille ja muille suvuille.

Pekka Yrjönpoika Juvosen 20.12.1751 vihittynä vaimona oli Maria Laurintytär Hirvonen  (s. 1730) Heillä oli puolestaan seitsemän lasta, joista vanhin, Yrjö,  kuoli jo pikkulapsena, samoin kolmas lapsi, Peter. Vanhin eloonjäänyt lapsi oli Lauri (s. 1755), sitten tytär Maria (s.1760), Heikki (s. 1764) ja poika Petter eli Pekka (s.1768) sekä tytär Susanna (s.1775).

Muutto Haaponiemestä Onkamoon

Maria Juvonen (s.1760) Pekka Yrjönpoika Juvosen vanhempi tytär, oli avioitunut  Rääkkylässä Mikko Wannisen kanssa. He olivat muuttaneet asumaan Onkamoon tilalle vanha numero 10, joka sijaitsi ennen isojakoa Kuikkalammilla. Heidän poikansa Philip eli Ville Wanninen syntyi 2. päivä elokuuta 1783. Tytär Anna Wanninen syntyi  5. syyskuuta 1786. Poika oli vasta 13-vuotias, kun Mikko-isäntä kuoli 1796. Maria-emännälle tuli mieleen, ettei hän selviä ilman miespuolista apua, ja kutsui siksi veljensä Pekka Juvosen luokseen 14.10. 1797 työhön ja asumaan. Samalla kertaa tuli myös pikkusisko Susanna.  Vuonna 1800 Susanna Juvonen vihittiin hammaslahtelaisen talollisen poika Johannes Kurosen (s.1780) kanssa. 

Jatkuu...
Lähde: Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset. Kuopio (2002). Toim. Aili Nupponen.

~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua!
                                 Aili-Mummo


tiistai 28. elokuuta 2012

Yhä vielä käärme luikertee Paratiisiin


Leo Karppasen taulu: Paratiisissa.


Yhä vielä
       käärme luikertelee Paratiisiin
yhä vielä
       Eeva lankeaa houkutuksiin ja
       viettelee Aatamin
yhä vielä
        Aatamiparka on heikko
        naisiin ja omeniin
yhä vielä
        papit ja leviitat juoksevat
        kujilla, toreilla, kirkoissa ja kodeissa
tätä syntiinlankeemusta tiedoksi kuuluttamassa
yhä vielä
        Aatamin sormi syyttää Eevaa
yhä vielä
        he toteavat yhdessä
Eeva, käärme ja omena tiedon puussa ovat
Paholaisen keksintöjä.
Voi Eeva raukkaa -
milloin syntyy hänen Vapahtajansa?

- Aili Nupponen -   

torstai 23. elokuuta 2012

JUMALUUSTARU


Budapestin Taidemuseo. AN 2007.


Kreikassa yhä jumalat
harhailevat kaduilla.
Tapasin itse Zeuksen, Apollon ja Eroksen
mutta Dionysosta en tavannut.
Se suomalainen Dionysos on jo
ennestään tuttu
ajan saatossa vähän rähjääntynyt.
Hän ei tosin nauti viiniä.

- AILI NUPPONEN -

torstai 16. elokuuta 2012

SAISINPA NÄHDÄ VILLIÄ UNTA


Kuva: Google

Saisinpa nähdä villiä unta
viehkosta miehestä
silmät kuin revontulet
hiukset kuin Mooseksen palava pensas
parta kuin viettelvä poutapilvi

miten palavalla halulla
häntä harrastaisin auringon tulipallon
piiloutuessa horisontin taakse.
Alkuräjähdyksen voimaa ei vähäisempi!

- Aili Nupponen -

keskiviikko 8. elokuuta 2012

MUSTAPARTAISEN LAULU


Hieman on ikää tullut tuolle mustapartaiselle miehelle...

Unessaan oli nainen
tavannut mustan miehen,
vahvan, pitkän, rennon
partaisen mustan miehen.

Mies mieli naisen syliin
sen helmisimpukkaa etsimään
yksityistä ilojoen porttia
omaa paratiisisaartaan.

Mies meni portista sisälle
ratsasti vinhaa vauhtia
ratsu raskaasti vaahdoten.
Vaahtopisarat joella
onnen antoivat molemmille.

Nainen oli vauhkona ilosta
huutanut mustaa miestä!
Herännyt huutoonsa...

Joka päivä ei lintu laula,
ei mustapartainen mies.

- AILI NUPPONEN -

lauantai 4. elokuuta 2012

EI, EI KIITOS MINULLE!

KUVA: GOOGLE


Ei, ei kiitos minulle
     härkätaistelijoita
     viitanliehuttajia
     palopuhujia
eikä myöskään sovinistisikoja tai 
     machomiehiä!

Minä tarvitsen ainoastaan
      sylissäpitäjän lämpimän
      isähahmon
      ystävän, veljen puolustajana ja
maailman parhaan rakastajan.

Mikä lienee hänen nykyosoitteensa?
Tuntuu aina muuttavan asunnosta toiseen.
Koskaan milloinkaan en
häntä tavoita.
Aina hän vetää minua
katalasti huulesta!

- AILI NUPPONEN -