torstai 29. joulukuuta 2011

Nupposten tarina jatkuu VIII

Nuppolan talon pihapiiri kesällä 1990. Ilmavalokuva Aero-kuva Oy.

Kolmen vainajan kuoltua Nuppolassa oli kolme isäntää, Impin pojat Mauri ja Arvo sekä aviomies Eero Manninen. Edessä oli hankalat tilan selvittelyt, mutta vihdoin vuonna 1969, Mauri Nupponen pääsi ostojen ja lohkomisen jälkeen talon isännäksi.

Minä olin muuttanut kesällä 1967 Mikko-poikani kanssa Kolilta Nuppolaan, jossa kesä kului heinää tehden ja toista lasta odottaen. Heinämaata oli kylliksi seivästää, kaikiaan kahdeksan hehtaaria. Apuna oli tosin entinen naisapulainen, joka käytti nimeä Marja, mutta joka lähdettyään talosta syksyllä muuttuikin yhtäkkiä Lempiksi.

Eero Manninen muutti uuden puolisonsa kanssa asumaan Laihalammille ostamalleen tilalle, jossa nykyisin asuvat Forsblomit. 

Nuppolan karjan kesän ajan hoiti naisapulainen. Karja oli kyyttöjä eli Itä-Suomen karjaa, ja ne olivat helppolypsyisiä: maitoa saatiin vain 1000 litraa kuukaudessa. Elo-syyskuussa naisapulainen hävisi vähin äänin.

Poikamme Petri syntyi marraskuussa 1967. Talossa oli savusauna eikä muita peseytymispaikkoja. Syksyn aikana tehtiin vanhaan taloon remonttia tuvan puolelle sekä kamariin. Saatiin myös lämmin vesi ja kaasuliesi, televisio ja automaattipyykkikone, se oli lapsen synnyttyä joka päiväisessä käytössä. Karjatyöt teimme vuorottain, joten toinen oli aina lasten luona. 

Päätimme vaihtaa karjarotua, koska maitoa tuli niin vähän. Tilalle ostettiin ay-hiehoja ja lehmiä, joiden tuotosmäärä oli viisinkertainen ISK- karjaan verrattuna. Karjantarkkailuun liityttiin vuonna 1969, jolloin ostettiin karjahuutokaupasta Mela-niminen lehmä. Se kävi kesällä 1973 Joensuun maatalousnäyttelyssä.  Samassa näyttelyssä saatiin myös sukutilaviiri ja kunniakirja. Melaa lypsin 11 tuotoskautta Nuppolassa, se oli jo neljännen kerran poikinut ostettaessa. Melan sonnipojista kaksi myytiin Neuvostoliittoon.

Juhannus 1968. Petri oli noin ½-vuotias, Mikko 5v.
Navettaremontteja tehtiin useaan kertaan karjamäärän kasvaessa. Runsaimmillaan se oli 1981, keskilehmäluku oli 13. Tuotosmäärien lisääntyessä tulivat maitokiintiöt ja lehmäluvun lasku. Kesällä työaika oli 16-17 tuntia päivässä, talvella selvisi pari tuntia vähemmällä; myös lapset olivat työmailla mukana. Pelto- ja metsätöissä kävivät naapurin pojat Haukilammilta auttamassa kiireaikoina.

1975 ostettiin taloon toinen traktori, ja lisäksi perustettiin puimuriyhtymä. Tällä puimurilla puitiin 1970-luvulla suurin osa Tikkalan kylän viljoista. 1978 rakennettiin uusi asuinrakennus. Vuosina 1985-86 tehtiin viimeisin remontti ja laajennus navetassa, ja työt koneistettiin mahdollisimman paljon. Maurin terveys oli jo alkanut reistailla 1976, jolloin hän sairastui homepölykeuhkoon, muitakin sairauksia alkoi ilmaantua.

Vanhin poikamme, Mikko, kävi Onkamon metsäkoulun ja Ilomantsin maatalousoppilaitoksen maatalouskonelinjan. Tarkoituksena oli että hän voisi jatkaa isänsä työtä viljelemällä tilaa. Mutta noista ajoista 1980-luvun alusta EY-Suomeen oli muuttunut liian paljon. Vanhempien sairauksien takia joulukuussa 1991 Mikko joutui vastuuseen talon karjasta, sairastui skitsofreniaan ja teki itsemurhan maaliskuussa 1992.
Nupposen perhettä Aarne Nupposen 80v. syntymäpäivillä kesällä 1968. Keskellä päivänsankari.
Nuorempi poikamme oli töissä Kalustetalo Surakassa. 1993 hän jäi työttömäksi, ja muutti asumaan kotitilalle. Suunnittelimme sukupolvenvaihdosta, mutta olisin päässyt vasta "uinuvalle eläkkeelle" eli odottamaan neljä vuotta eläkettä. Vanhemman pojan itsemurhan jälkeen elämä Nuppolassa tuntui minusta mahdottoman raskaalta. Halusimme rakentaa eläkeasunnon puolen kilometrin päähän. Suunnitelma toteutuikin vähitellen. Urakoitsija Mikko Juvonen pystytti vaimonsa Eevan kanssa höylähirsitalon Ailinkallion tontille. Uuteen kotiin muutimme kesäkuussa 1996. Tonttimme lohkottiin päätilasta.


Karjanjalostus oli tuottanut mahtavia tuloksia: Nuppolassa oli Pohjois-Karjalan ja yksi koko Suomenkin parhaista lehmistä, friisiläisrotuinen (nyk. holstainilainen) Ulpukka, jolla oli karjassa kaksi tytärtä. Ulpukkaan sukulinja oli kotona risteytetty ay:stä ja friisiläisestä. Koko karjamme keskituotos oli viimeisenä vuotena (1997) 9750 maitokiloa, 314 valkaiskiloa ja 392 rasvakiloa. Friisiläisten tuotos oli yli 3000 maitokiloa parempi kuin ay-lehmien. Entiseen karjaan verrattuna keskituotos oli yhdeksänkertainen.


Saimme luopumistukipäätöksen kolmen EU-vuoden jälkeen, ja teimme viljelemättömyyssopimuksen. Karja myytiin maaliskuusa 1998. Haiku, Ulpukan tytär, pääsi jatkamaan lypsyään ja elämäänsä Etelä-Karjalaan hyvään karjataloon, jossa se synnytti kuusi tytärtä.


Karjanmyynnin jälkeen Nuppolan pellot suurimmaksi osaksi metsitettiin.


Nuppolaan jäi asumaan poikamme Petri, joka avioitui joulukuussa 2001. Parille syntyi ensimmäinen lapsi, joka kastettiin vihkiäistilaisuudessa. Tämän jälkeen lapsia on syntynyt melko tasaiseen tahtiin vielä neljä lisää, joista yhdet kaksoset. Lasten vanhemmat opiskelevat parhaillaan uutta ammattia. 


Toivottavasti tämän parin elämä ja Nuppolan tulevaisuus ovat turvattuja vielä tämänkin jälkeen.


Tarina päättyy tähän.


Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)

10 kommenttia:

  1. Kovaa työtä, suurta murhetta, mutta myös onnen pipanoita on elämä teille antanut Kiitos Aili elämäntarinasta.
    Oikein hyvää Uutta Vuotta toivottelen teille kaikille!

    VastaaPoista
  2. Minttuli!

    Totta on, mutta elämältä se maistui!<3

    Oikein hyvää ja toivorikasta Uutta Vuotta toivotan sinulle ja perheellesi, Minttuli.<3

    VastaaPoista
  3. Minua niin kiinnostaisi myös sukuhistoria. Äiti on omaa sukua Kauppinen, Iisalmen mlk:sta ja jotenkin muistan, että äidin albumissa on joku hääkuva Irja Nupposesta. En ole varma muistaako äiti enää nimiä, kun hänellä välillä pätkii. Isäni suku on Sonkajärveltä maatalon poika.

    VastaaPoista
  4. Ihmiselo on surua täynnä jos iloakin, toivotaan että tämä uusi jakso on entistä valoisampi Teille kaikille

    VastaaPoista
  5. Tässä aamulla istuksin ja luen taas kertomuksiasi joskus on ihan mukavaa herätä aikaisin.

    Raskaita aikoja on ollut sinun elämässäsi, mutta jotenkin tuolta kirjoituksen lomasta paistaa elämänhalu, ja meno eteenpäin.

    Taidan mennä kirjaston ovia kolisuttelemaan jospa sieltä saisi sinun muita kirjojasi luettavaksi.

    Luen myös meidän sukukirjoja niitä on ilmestynyt muutama, sukuhaaroista vielä omansa, tosi mielenkiintoista tietää taustansa.

    Oikein ihanaa vuoden vaihdetta, ja toivon sinulle terveyttää ja voimia, uudelle vuodelle :)) ja ILOA edes pikkuisen jokaiseen päivääsi.

    VastaaPoista
  6. Hei Beate56!

    Minunkin mummoni on Kauppisia, jospas sattui. Lieneekö kukaan tutkinut sukuhaaraasi? Tämä Nupposen sukuhaaramme (mieheni suku) on tullut Liperistä Onkamoon, mikäli olet lukenut tätä sukujuttua. Eihän sitä tiedä, vaikka jostain kaukaa olisimme sukuakin, kenties.

    Sukututkimus on antoisaa puuhaa, mutta siihen voi upota korviaan myöten, jos asialle antautuu tosissaan, ja oppimista riittää...

    Oikein Hyvää Uutta Vuotta sinulle, Beate, ja kiitos kommentistasi.<3

    VastaaPoista
  7. Hei Mustaleski!

    Sitä samaa toivokaamme kaikki.;)

    Onnea tulevalle Vuodelle 2012.<3

    VastaaPoista
  8. Hei Vaarinkukka=Pirkko!

    Jokaiselle meistä elämä on varannut omat raskaat aikamme, mutta ne on vain kestettävä...

    Ainakin saat kaukalainana niitä lainaksi täältä Joensuun Maakuntakirjastosta ellei muualta löydy. Hauskaa, että olet kiinnostunut niistä.;D

    Kiitos toivotuksista.<3

    Terveyttä, iloa ja voimia toivotan minäkin Sinulle, Pirkko, Uuden Vuoden 2012 jokaisena päivänä.<3

    VastaaPoista
  9. Täällä luin Sinun Elämäntarinaasi.
    Voi Aili-mummo, onneksi emme tiedä
    etukäteen, mitä osallemme suodaan,
    niistä raskaista taakoista, ja vieläkin
    raskaammista. Köyhäksi jää sanat,
    ymmärtämisessä ja yhtäläisissäkin
    taakoissa. Ei osaa edes ilmaista
    mitä haluaisi. Kirjaimet eivät riitä.

    Mutta matka jatkuu ja Elämäntiellä
    kelit vaihtelevat, ja kesä tulee
    joka vuosi, vaikka ei uskoisikaan,
    olen huomannut.

    Kiitos, että voit ja haluat
    kertoa Sinun Elämästäsi, joka
    nyt on Suureksi Lohduksi,
    enempikin, kuin osaan ilmaista.

    Toivon että eräänä päivänä
    kaikkiin kysymyksiimme on
    vastaukset, maassa, jossa
    ei enää ikävöidä eikä murhetta
    kanneta.

    VastaaPoista
  10. Herne-ystäväni!

    Siinä se elämä on lyhyesti ja pintaa raapaisten kerrottuna.Tosiaan on hyvä, ettei tiedä etukäteen, mitä meille on on varattu elomme päivinä...

    Ihmisen oma vahvuus riisutaan pois, ja luulot siinä samalla, ettei luule olevansa enempää kuin on.O_O

    Jokainen meistä kohtaa Kuoleman ennemmin tai myöhemmin. Ja siitä tapaamisesta jää sellainen muisto mieleen, joka säilyy!!

    Jos olet tuntenut saaneesi tästä apua, olen puolestasi hyvilläni. Tiedän etten ole ainoa äiti, joka kärsii oman lapsensa poismenosta...

    Toivon hartaasti, että sellainen päivä koittaisi, jolloin saa vastaukset elämän ikipolttaviin kysymyksiin. "On rauhan maa...", sanoo Saima Harmaja.

    Kiitos kommentistasi, Herne, ja oikein hyviä pyhiä sinulle sinne Ruotsiin.<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥