perjantai 16. joulukuuta 2011

Iida ja Janne Nupposen aika VI

Janne (Juho) Nupponen (1888-1967)
Nupposten tarina jatkuu...

Maarekisteriotteen mukaan vuonna 1915 Nuppolassa oli peltoa Salosuon palstalla Kostamossa 10,7 hehtaaria, ja Nuppolan tilalla Riihiahossa (tilan nimi muuttui Riihiahoksi) 9,33 hehtaaria. Nupposen metsät olivat palaneet ja loput kaskettu 1800-luvulla. Puolet maista oli merkitty maarekisteriin joutomaaksi.

Janne Mikonpoika Nupponen osti tilaosuuden veljeltään Eetulta ja isältään Mikolta. Salosuon palsta lohkottiin eri tilaksi , Onkamo numero 54:5, Rauhala. Sen osti Nupposilta Kostamon Simo Simonen. Myöhemmin tilalla asuivat mm. Heikki ja Iida Lappalainen sekä heidän poikansa Matti Lappalainen perheensä kanssa. 1955 Rauhalasta lohkottiin vielä Rinteelä (54:11) eli Toivo Rupposen paikka, Rauhalan 
(54:12) jäädessä Matti ja Saimi Lappalaiselle.

Vuonna 1921 puutavarayhtiö Aktiebolaget Salvesén lohkoi Kilomäen tilan (54:7) ja Nuppolan (54:8). Kilomäen osti Vilho Niemeläinen, joka taas lohkoi 1936 Kilomäestä Veikkolan tilan (54:9), Veikko ja Hilja Kuroselle. Hilja oli Vilho Niemeläisen sisar.
Nuppolan vanhat aitat ja liiterit, jotka 1960-luvun alussa purettiin pois.
Mikko Pekanpoika Nupposen vaimo, Anna Kauppinen, kuoli 1910. Talo jäi ilman emäntää, mutta vielä saman vuoden syksyllä taloon saatiin uusi emäntä. Janne Nupponen avioitui lokakuussa 1910 kauppakoulun käyneen naisen, Iida Heikintytär Paajasen (1891-1962) kanssa. Hän oli kotoisin Parikkalasta. Iida oli tullut myyjäksi Tikkalan pysäkillä olleeseen Laitisen kauppaan. Iida oli sivistynyt ihminen, joka puhui aina kirjakieltä. Hän oli niitä harvoja kylämme naisia, joita sanottiin emännäksi. Hän laittoi suuren puutarhan kuntoon, ja istutti runsaasti omenapuita ja marjapensaita. Puutarhaa kiersi sireeniaita, joka varjeli omenapuita paleltumiselta.

1900-luvun alkupuolella purettiin talon vasemmasta päädystä pois talon toinen tupa. Alunperin talo oli ollut kaksitupainen, porstua välissä. Asuinkäyttöön jäänyt tupa ei ole ollut savutupana, sen todisti Martti Nupponen omalla mielipiteellään. Murtoin Iida Kuronen, isänisisar, kertoi minulle, että hän vielä muisti milloin tupaan oli tehty uusi uloslämpiävä kiviuuni. Tätini oli tuolloin ollut 8-vuotias, joten rakennusvuosi uunille oli 1899.

Taloon rakennettiin puretun osan tilalle kaksi kammaria, ruokahuone ja tampuuri, josta talon vinttiin veivät jyrkät kierreportaat.  Talon eteen tehtiin pitkä lasi-ikkunainen kuisti.

Nuppolan talonväkeä 1930-luvun puolivälissä. Edessä vanha Mikko-isäntä (1846-1936).
Vasemmalla Impi-tytär (1912-1966) miehensä Eero Mannisen kanssa, takana keskellä poika Einari  Nupponen (1918-1946),
oikealla isäntäpari, Janne ja Iida Nupponen.
Nuppolassa pidettiin aina varastossa yhden vuoden siemen- ja leipävilja. Kovat nälkävuodet olivat sen viisauden talonväelle opettaneet. Onkamon Lainajyvästön papereissa ei Janne Nupposen nimeä näy lainaajana, vaikka hän muuten oli jyvästön osakas.


Huhtikuussa 1912 taloon syntyi nuorelle parille tytär, joka sai kasteessa nimekseen Impi Ihaelma (1912-66). Hänet vihittiin 1934 avioliittoon Eero Antinpoika Mannisen (1908-83) kanssa. Pariskunta muutti asumaan ostamalleen tilalle Jouhkolaan, jossa heille syntyi kaksi poikaa, Mauri Ensio Manninen (s.1936-) ja Arvo Aulis Manninen (s. 1938-).


Iidan ja Janne poika, Einari Nupponen ( 1918-46) oli lahjakas lapsi, mutta loukkasi päänsä koulumatkalla hiihtäessään, ja sai pysyvän vamman, epilepsian. Einari menehtyi kotonaan 1946 vaikeaan sairaskohtaukseen.


Iidalla ja Jannella alkoi perillisen etsiskely. Asia ratkaistiin siten, että Einarin paikan sai Impi ja Eero Mannisen vanhin poika, Mauri Manninen, joka adoptiossa 1952 muutti nimensä Nupposeksi. 


Jatkuu...


Lähdeteos: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006).

10 kommenttia:

  1. elämän makuinen kertomus jälleen . osaat luoda ihmisistä muutamin sanoin taidoiltaan hyvin kertovia .

    VastaaPoista
  2. Odotan jatkoa, tähän mielenkiintoiseen
    sukukertomukseen!

    VastaaPoista
  3. Hei Aikatherine!

    Olen kertonut vain ihan pelkistetysti tätä Nupposten tarinaa, vaikka olisi ollut paljon enemmän kerrottavaa. Tiedän kuitenkin oleellisten asioiden kiinnostavan, teitä lukijoita, enemmän.

    Tuossa alimmassa kuvassa on mieheni vanhempia kolmessa polvessa hänestä taaksepäin.

    Mutta vinhasti ne sukupolvet vaipuvat unholaan...

    Oikein mukavaa neljättä adventtia sinulle, Aikatherine.<3

    VastaaPoista
  4. Moi Herne!

    Ei tarina vielä ihan tähän pääty...

    Oikein hyvää 4.adventtia sinulle, Herne, ja siunattua joulun odotusta.<3<3

    VastaaPoista
  5. Sukunne vaiheet ovat kiinnostavaa luettavaa. On niin paljon samankaltaista kuin oman savolaisen sukuni juuret.Pohjalaisista juuristani saisi aivan toisenlaisen tarinan ja kaikkea en tiedäkään.
    Kiitos taas Aili ja hyvää neljättä adventtia!

    VastaaPoista
  6. Minttuli!

    Ajattelin jo, ettei tämä tarina kiinnosta ketään; kiitos Minttuli.<3

    Saan tarinasta kiittää paljosta sukulaistamme Martti Nupposta, joka on vuosia tutkinut sukuamme. Nupposet ovat olleet sitkeitä ja lannistumattomia, se on minusta hienoa.

    Pohjalaiset suvut ovat luultavasti ihan erilaisia, mutta on heillä upeita ominaisuuksia.

    Oikein hyvää neljättä adventtia myös sinulle, Minttuli, ja kiitokset kommentistasi.<3

    VastaaPoista
  7. Mielenkiitoista lukea sukunne tarinaa,kyllä sinä osaat niin hyvin ilmaista.Hyvää 4 adventia:))

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Ritva!

    Oikein hyvää neljännen adventin iltaa sinulle, ja perheellesi.<3

    VastaaPoista
  9. Hannele!

    Katsoin kirjasta, heh-heh.;)

    Ja sitten tuo sukulainen...

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥