torstai 29. joulukuuta 2011

Nupposten tarina jatkuu VIII

Nuppolan talon pihapiiri kesällä 1990. Ilmavalokuva Aero-kuva Oy.

Kolmen vainajan kuoltua Nuppolassa oli kolme isäntää, Impin pojat Mauri ja Arvo sekä aviomies Eero Manninen. Edessä oli hankalat tilan selvittelyt, mutta vihdoin vuonna 1969, Mauri Nupponen pääsi ostojen ja lohkomisen jälkeen talon isännäksi.

Minä olin muuttanut kesällä 1967 Mikko-poikani kanssa Kolilta Nuppolaan, jossa kesä kului heinää tehden ja toista lasta odottaen. Heinämaata oli kylliksi seivästää, kaikiaan kahdeksan hehtaaria. Apuna oli tosin entinen naisapulainen, joka käytti nimeä Marja, mutta joka lähdettyään talosta syksyllä muuttuikin yhtäkkiä Lempiksi.

Eero Manninen muutti uuden puolisonsa kanssa asumaan Laihalammille ostamalleen tilalle, jossa nykyisin asuvat Forsblomit. 

Nuppolan karjan kesän ajan hoiti naisapulainen. Karja oli kyyttöjä eli Itä-Suomen karjaa, ja ne olivat helppolypsyisiä: maitoa saatiin vain 1000 litraa kuukaudessa. Elo-syyskuussa naisapulainen hävisi vähin äänin.

Poikamme Petri syntyi marraskuussa 1967. Talossa oli savusauna eikä muita peseytymispaikkoja. Syksyn aikana tehtiin vanhaan taloon remonttia tuvan puolelle sekä kamariin. Saatiin myös lämmin vesi ja kaasuliesi, televisio ja automaattipyykkikone, se oli lapsen synnyttyä joka päiväisessä käytössä. Karjatyöt teimme vuorottain, joten toinen oli aina lasten luona. 

Päätimme vaihtaa karjarotua, koska maitoa tuli niin vähän. Tilalle ostettiin ay-hiehoja ja lehmiä, joiden tuotosmäärä oli viisinkertainen ISK- karjaan verrattuna. Karjantarkkailuun liityttiin vuonna 1969, jolloin ostettiin karjahuutokaupasta Mela-niminen lehmä. Se kävi kesällä 1973 Joensuun maatalousnäyttelyssä.  Samassa näyttelyssä saatiin myös sukutilaviiri ja kunniakirja. Melaa lypsin 11 tuotoskautta Nuppolassa, se oli jo neljännen kerran poikinut ostettaessa. Melan sonnipojista kaksi myytiin Neuvostoliittoon.

Juhannus 1968. Petri oli noin ½-vuotias, Mikko 5v.
Navettaremontteja tehtiin useaan kertaan karjamäärän kasvaessa. Runsaimmillaan se oli 1981, keskilehmäluku oli 13. Tuotosmäärien lisääntyessä tulivat maitokiintiöt ja lehmäluvun lasku. Kesällä työaika oli 16-17 tuntia päivässä, talvella selvisi pari tuntia vähemmällä; myös lapset olivat työmailla mukana. Pelto- ja metsätöissä kävivät naapurin pojat Haukilammilta auttamassa kiireaikoina.

1975 ostettiin taloon toinen traktori, ja lisäksi perustettiin puimuriyhtymä. Tällä puimurilla puitiin 1970-luvulla suurin osa Tikkalan kylän viljoista. 1978 rakennettiin uusi asuinrakennus. Vuosina 1985-86 tehtiin viimeisin remontti ja laajennus navetassa, ja työt koneistettiin mahdollisimman paljon. Maurin terveys oli jo alkanut reistailla 1976, jolloin hän sairastui homepölykeuhkoon, muitakin sairauksia alkoi ilmaantua.

Vanhin poikamme, Mikko, kävi Onkamon metsäkoulun ja Ilomantsin maatalousoppilaitoksen maatalouskonelinjan. Tarkoituksena oli että hän voisi jatkaa isänsä työtä viljelemällä tilaa. Mutta noista ajoista 1980-luvun alusta EY-Suomeen oli muuttunut liian paljon. Vanhempien sairauksien takia joulukuussa 1991 Mikko joutui vastuuseen talon karjasta, sairastui skitsofreniaan ja teki itsemurhan maaliskuussa 1992.
Nupposen perhettä Aarne Nupposen 80v. syntymäpäivillä kesällä 1968. Keskellä päivänsankari.
Nuorempi poikamme oli töissä Kalustetalo Surakassa. 1993 hän jäi työttömäksi, ja muutti asumaan kotitilalle. Suunnittelimme sukupolvenvaihdosta, mutta olisin päässyt vasta "uinuvalle eläkkeelle" eli odottamaan neljä vuotta eläkettä. Vanhemman pojan itsemurhan jälkeen elämä Nuppolassa tuntui minusta mahdottoman raskaalta. Halusimme rakentaa eläkeasunnon puolen kilometrin päähän. Suunnitelma toteutuikin vähitellen. Urakoitsija Mikko Juvonen pystytti vaimonsa Eevan kanssa höylähirsitalon Ailinkallion tontille. Uuteen kotiin muutimme kesäkuussa 1996. Tonttimme lohkottiin päätilasta.


Karjanjalostus oli tuottanut mahtavia tuloksia: Nuppolassa oli Pohjois-Karjalan ja yksi koko Suomenkin parhaista lehmistä, friisiläisrotuinen (nyk. holstainilainen) Ulpukka, jolla oli karjassa kaksi tytärtä. Ulpukkaan sukulinja oli kotona risteytetty ay:stä ja friisiläisestä. Koko karjamme keskituotos oli viimeisenä vuotena (1997) 9750 maitokiloa, 314 valkaiskiloa ja 392 rasvakiloa. Friisiläisten tuotos oli yli 3000 maitokiloa parempi kuin ay-lehmien. Entiseen karjaan verrattuna keskituotos oli yhdeksänkertainen.


Saimme luopumistukipäätöksen kolmen EU-vuoden jälkeen, ja teimme viljelemättömyyssopimuksen. Karja myytiin maaliskuusa 1998. Haiku, Ulpukan tytär, pääsi jatkamaan lypsyään ja elämäänsä Etelä-Karjalaan hyvään karjataloon, jossa se synnytti kuusi tytärtä.


Karjanmyynnin jälkeen Nuppolan pellot suurimmaksi osaksi metsitettiin.


Nuppolaan jäi asumaan poikamme Petri, joka avioitui joulukuussa 2001. Parille syntyi ensimmäinen lapsi, joka kastettiin vihkiäistilaisuudessa. Tämän jälkeen lapsia on syntynyt melko tasaiseen tahtiin vielä neljä lisää, joista yhdet kaksoset. Lasten vanhemmat opiskelevat parhaillaan uutta ammattia. 


Toivottavasti tämän parin elämä ja Nuppolan tulevaisuus ovat turvattuja vielä tämänkin jälkeen.


Tarina päättyy tähän.


Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)

torstai 22. joulukuuta 2011

Nupposten tarina jatkuu VII

Nuppolan väkeä ja vieraita kesällä 1946. Oikealla Einari Nupponen.



Iida Nupposelta jäi perinnöksi muistivihkoja, joihin hän oli merkinnyt talon tulot ja menot. Niistä kävi selville tilan työväki ja vuokrasuhteet. Tyyne Muhonen tuli taloon apulaiseksi marraskuussa 1945 ja viipyi talossa reilun vuoden. Hänen tilalleen tuli Saimi Pesonen, joka oli talossa vain lyhyen aikaa. Kesäkuussa 1947 Nuppolaan tuli vihdoin pitkäaikainen apulainen, Tyyne Pitkänen. Talon poika, Einari, kuoli syksyllä 1946 epilepsiakohtaukseen. Hänen tilalleen oli taloon otettava työmieheksi Simo Varonen. Eino Hakkarainen tuli Simon jälkeen työmieheksi tammikuussa 1949; muita työmiehiä olivat Matti Kakkonen ja Yrjö Laasonen. Yrjö kävi myös Perivaarassa sahaamassa ja pilkkomassa polttopuita.

Ilmari Tikan siirtolaisperhe tuli alivuokralaiseksi toukokuussa 1948. He asuivat koko viiden hengen perhe talon pienessä peräkamarissa. Perheelle oli vuokrattu myös viljelys- ja heinämaata. Perhe oli tehnyt talon töitä, mutta muutti pois syksyllä 1948.

Päiväläisinä olivat samana syksynä mm. Arvi Simonen, Martta Simonen, Laihalammin Eerikäiset, Eetu Simonen, Laihalammin Iida ja Lassi Simonen sekä Veikko ja Impi Simonen.

Sota-aikan määrättiin taloille ns. pakkoluovutukset. Jokainen tila sai oman kiintiönsä, jonka mukaan elintarvikkeita oli luovutettava yleiseen käyttöön. Sama koski myös heiniä. Joitakin suurempia talollisia oli sakotettu käräjillä siksi, että he olivat luovutaneet liian vähän yleiseen kulutukseen tulevia rehuja ja elintarvikkeita. Maito käytiin etukäteen mittaamssa taloissa paikanpäällä, jolloin nähtiin, paljonko tilan lehmät lypsivät. Mitatusta määrästä laskettiin sitten luovutusvelvollisuus. Nupposten kohdalla luovutusmäärä oli ollut liian suuri, josta syystä heinänluovuksista valitettiin; niinpä luovutusmäärä putosi 6030 kilosta 2500 kiloon. Myös sato on merkitty muistiin. Perunaa saatiin 233 vasua, josta Joensuun sukulaisille lähetettiin 20 vasua. Turnipsia tuli 268 vasua ja viljaa saatiin 122 säkkiä. Leipävilja yleensä riihitettiin ja rehuvilja puitiin puimakoneella.  Vuonna 1949 satomäärät olivat suuremmat: viljaa152 säkkiä, perunaa 250 vasua. Heinää luovutettiin 1945 marraskuulla 300 kiloa Juho Pehkoselle, 300 kiloa Väinö Lankiselle, 250 kiloa Pekka Kettuselle ja 150 kiloa Liipin Tauno Simoselle. 
Viljat puitiin puimaladossa. Sotien jälkeen kävi sukulaismies Joonas Kuronen polttomoottoreineen ja myöhemmin traktoreineen puimassa Nuppolan viljoja. 

Vas. Mauri Manninen ja veljensä Arvo Manninen (oik.). Kesä 1939.
Vainajien vuosikymmen

Iida-emäntä teki pitkän päivätyön Nuppolan emäntä, 52 vuotta. Tyyne Pitkänen toimi hänen apulaisenaan ainakin 1960-luvun alkuun asti. Ilman apulaista vanha ja sairaalloinen emäntä tuskin olisi selvinnyt urakastaan.

Tyttärenpoika Mauri Manninen adoptoitiin siis isovanhempiensa lapseksi 1952, ja samassa yhteydessä hänen sukunimensä muuttui Nupposeksi. Talossa remontoitiin vanha kivinavetta, toiseen päähän tehtiin talli hevosille ja lampaille. Naudoille tuli parsia yhteensä 10. Urakoitsijana oli Arvi Kolehmainen, työmiehinä Toivo Rupponen, Eetu Lappainen, Ville Karvinen ja Kostamon Sahlman. Vetosillat tehtiin navetan oikeapuoleiseen päätyyn, aikaisemmin ne olivat olleet pihan puoleisella pitkällä seinustalla.

Ennen emännän kuolemaa kesällä 1962 rakennettiin taloon uusi varasto- ja aittarakennus. Entiset aitat purettiin. Vesijohtotyö valmistui vasta kesällä 1963. Tuolloin vedettiin taloon vihdoin voimavirta.

Iida Nupponen menehtyi sydänkohtaukseen 22.11.1962. Hautajaiset olivat vanhan ajan ruokapidot, joissa emännöi Viehkanpään Iida Soininen.

Iidan kuoltua teki Janne Nupponen sopimuksen tyttärensä Impin, vävynsä Eero Mannisen ja tyttärenpoikansa Maurin kanssa: Janne saa olla isäntänä kuolemaansa asti. Impi ja Eero Manninen muuttivat Jouhkolasta Nuppolaan asumaan. Talon menoista yksin vastasi Janne Nupponen, mutta metsätulot jaettiin osakkaiden kesken. 

Ensimmäinen traktori ostettiin 1963, henkilöauton Mauri hankki kesällä 1965.
Mauri vihittiin Aili Juvosen kanssa helmikuussa, ja ensimmäinen lapsi, poika, syntyi 1963. Neljän sukupolven perhe asui asui yhdessä Nuppolassa juhannuksesta 1963 tammikuuhun 1964, sitten miniä muutti poikansa, Mikon, kanssa takaisin kotiinsa Juvolaan, hoitamaan karjaa ja talonväkeä , jossa oli kaksi vanhusta, toinen heistä sokea.

Keväällä 1965 huomattiin Impi Mannisen sairastavan pitkälle levinnyttä syöpäsairautta, johon hän menehtyi kesäkuussa 1966. Impin kuoltua Nuppolassa asuivat Janne  ja Mauri Nupponen ja Eero Manninen, lisäksi pidettiin naisapulaisia, joista eräs oli Toini Pitkänen. Eero Manninen ja Toini Pitkänen vihittiin avioliittoon kesäkuussa 1967.

Janne Nupposen hautajaiset olivat toukokuussa samana vuotena. Janne oli huhtikuun lopulla iskenyt päänsä talon rappusiin ja oli siitä lähtien ruvennut kaatuilemaan itsekseen. Janne-isäntä vietiin ambulanssilla keskussairaalaan, jossa hän muutamien päivien perästä kuoli.

Iida Nupposen arkku vanhan aitan edessä joulukuussa 1962.

Nupposten tarina jatkuu vielä...
Toivotan kaikille lukijoille Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Lähde: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)




Aili-mummon arkea: Joulurauhaa

Aili-mummon arkea: Joulurauhaa

perjantai 16. joulukuuta 2011

Iida ja Janne Nupposen aika VI

Janne (Juho) Nupponen (1888-1967)
Nupposten tarina jatkuu...

Maarekisteriotteen mukaan vuonna 1915 Nuppolassa oli peltoa Salosuon palstalla Kostamossa 10,7 hehtaaria, ja Nuppolan tilalla Riihiahossa (tilan nimi muuttui Riihiahoksi) 9,33 hehtaaria. Nupposen metsät olivat palaneet ja loput kaskettu 1800-luvulla. Puolet maista oli merkitty maarekisteriin joutomaaksi.

Janne Mikonpoika Nupponen osti tilaosuuden veljeltään Eetulta ja isältään Mikolta. Salosuon palsta lohkottiin eri tilaksi , Onkamo numero 54:5, Rauhala. Sen osti Nupposilta Kostamon Simo Simonen. Myöhemmin tilalla asuivat mm. Heikki ja Iida Lappalainen sekä heidän poikansa Matti Lappalainen perheensä kanssa. 1955 Rauhalasta lohkottiin vielä Rinteelä (54:11) eli Toivo Rupposen paikka, Rauhalan 
(54:12) jäädessä Matti ja Saimi Lappalaiselle.

Vuonna 1921 puutavarayhtiö Aktiebolaget Salvesén lohkoi Kilomäen tilan (54:7) ja Nuppolan (54:8). Kilomäen osti Vilho Niemeläinen, joka taas lohkoi 1936 Kilomäestä Veikkolan tilan (54:9), Veikko ja Hilja Kuroselle. Hilja oli Vilho Niemeläisen sisar.
Nuppolan vanhat aitat ja liiterit, jotka 1960-luvun alussa purettiin pois.
Mikko Pekanpoika Nupposen vaimo, Anna Kauppinen, kuoli 1910. Talo jäi ilman emäntää, mutta vielä saman vuoden syksyllä taloon saatiin uusi emäntä. Janne Nupponen avioitui lokakuussa 1910 kauppakoulun käyneen naisen, Iida Heikintytär Paajasen (1891-1962) kanssa. Hän oli kotoisin Parikkalasta. Iida oli tullut myyjäksi Tikkalan pysäkillä olleeseen Laitisen kauppaan. Iida oli sivistynyt ihminen, joka puhui aina kirjakieltä. Hän oli niitä harvoja kylämme naisia, joita sanottiin emännäksi. Hän laittoi suuren puutarhan kuntoon, ja istutti runsaasti omenapuita ja marjapensaita. Puutarhaa kiersi sireeniaita, joka varjeli omenapuita paleltumiselta.

1900-luvun alkupuolella purettiin talon vasemmasta päädystä pois talon toinen tupa. Alunperin talo oli ollut kaksitupainen, porstua välissä. Asuinkäyttöön jäänyt tupa ei ole ollut savutupana, sen todisti Martti Nupponen omalla mielipiteellään. Murtoin Iida Kuronen, isänisisar, kertoi minulle, että hän vielä muisti milloin tupaan oli tehty uusi uloslämpiävä kiviuuni. Tätini oli tuolloin ollut 8-vuotias, joten rakennusvuosi uunille oli 1899.

Taloon rakennettiin puretun osan tilalle kaksi kammaria, ruokahuone ja tampuuri, josta talon vinttiin veivät jyrkät kierreportaat.  Talon eteen tehtiin pitkä lasi-ikkunainen kuisti.

Nuppolan talonväkeä 1930-luvun puolivälissä. Edessä vanha Mikko-isäntä (1846-1936).
Vasemmalla Impi-tytär (1912-1966) miehensä Eero Mannisen kanssa, takana keskellä poika Einari  Nupponen (1918-1946),
oikealla isäntäpari, Janne ja Iida Nupponen.
Nuppolassa pidettiin aina varastossa yhden vuoden siemen- ja leipävilja. Kovat nälkävuodet olivat sen viisauden talonväelle opettaneet. Onkamon Lainajyvästön papereissa ei Janne Nupposen nimeä näy lainaajana, vaikka hän muuten oli jyvästön osakas.


Huhtikuussa 1912 taloon syntyi nuorelle parille tytär, joka sai kasteessa nimekseen Impi Ihaelma (1912-66). Hänet vihittiin 1934 avioliittoon Eero Antinpoika Mannisen (1908-83) kanssa. Pariskunta muutti asumaan ostamalleen tilalle Jouhkolaan, jossa heille syntyi kaksi poikaa, Mauri Ensio Manninen (s.1936-) ja Arvo Aulis Manninen (s. 1938-).


Iidan ja Janne poika, Einari Nupponen ( 1918-46) oli lahjakas lapsi, mutta loukkasi päänsä koulumatkalla hiihtäessään, ja sai pysyvän vamman, epilepsian. Einari menehtyi kotonaan 1946 vaikeaan sairaskohtaukseen.


Iidalla ja Jannella alkoi perillisen etsiskely. Asia ratkaistiin siten, että Einarin paikan sai Impi ja Eero Mannisen vanhin poika, Mauri Manninen, joka adoptiossa 1952 muutti nimensä Nupposeksi. 


Jatkuu...


Lähdeteos: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006).

perjantai 9. joulukuuta 2011

Mikko Nupposen ja Anna Stina o.s. Kauppisen jälkeläiset V.

Eetu ja Hilja Nupposen kauppa Helylässä ennen sotia.

Mikko Pekanpoika Nupposelle (1846-1936) ja hänen vaimolleen Anna Stina o.s. Kauppiselle (1848-1910) syntyi yhteensä viisi lasta. Vanhin lapsista oli tytär, Anna Riitta Nupponen (1871-1944), joka vihittiin 1895 Perivaaran Juho Mikonpoika Kurosen kanssa. He muuttivat Kurosen ostamalle tilalle Koirivaaraan. Tila on yhä heidän sukunsa hallussa. Anna Riitalla ja Jussilla on runsaasti jälkeläisiä.

Toinen Mikon ja Annan tytär, Maria, kuoli pikkulapsena.

Juho-poika, jota sanottiin Janneksi (1888-1967), oli varsinainen suvun pellonraivaaja. Hänen aikaan saamiaan oli pääosa  Nuppolan tilan pelloista. Mikko Nupponen, Jannen isä, sai tilan haltuunsa vasta vanhana miehenä.

Mikko Mikonpoika Nupponen (1890-1943) kävi kauppakoulun ja muutti Sortavalaan 1913. Mikko oli toiminut kirjurina veljelleen Jannelle, koska tämä ei osannut kirjoittaa  kirjeitä morsiamelleen. Tilaosuutensa Mikko antoi veljelleen lahjaksi, koska kotitalo oli maksanut hänen koulutuksensa. Mikko toimi liikemiehenä, tukkukauppiaana ja pankinjohtajana. Mikko Nupponen avioitui 1917 Anna Krohnholmin (1894-1939) kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, vuonna 1926 Martti Nupponen, DI, ja 1932 syntynyt Olavi Nupponen, kauppaneuvos. Martti Nupponen on sukututkija. Toisesta avioliitosta Fanni Saikkosen kanssa ei ollut lapsia. Fanni rouva adoptoi miehensä pojat. Mikko Nupponen kuoli Salmissa Tuleman kylässä 1943.

Kauppias Mikko Nupponen 1. vaimonsa Anna o.s. Krohnholm.
Eetu Mikonpoika Nupponen (1893-1979) muutti samoin Sortavalaan. Hän oli toiminut puutavaraliikkeen ostoasiamiehenä, mutta myöhemmin avioiduttuaan 1921 hän ryhtyi Helylään kauppiaaksi (kts. ylempi kuva)! Hänen rouvansa Hilja Saikkonen (1902-1983), oli kouluja käynyt nainen. Sotien jälkeen he tulivat kauppiaiksi Joensuuhun. Pariskunnan ainoa lapsi, Mauno Nupponen (1926-63), perusti Joenkulta nimisen liikkeen yhdessä serkkunsa, Olavi Nupposen, kanssa.  Maunon kuoltua liikettä jatkoi hänen vaimonsa, Ritva Nupponen, sekä Olavi Nupponen perheineen. Kauppaneuvos Olavi Nupponen ja hänen vaimonsa, Annikki o.s. Saharinen, luovuttivat liikeen pojalleen, Jukka Nupposelle. Hän hoiti liikkeitä yhdessä serkkunsa Saharisen kanssa. Vuoden 2000 tienoilla Joenkulta ja muut sivuliikkeet myytiin. Parhaimmillaan Nupposilla oli viisi eri alojen liikettä Joensuussa. 

Tarina jatkuu...

Lähteet: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)
Esi-isien elämää etsimässä. Koonnut Martti Nupponen (2007)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pekka Nupposen sukuhaara IV.

Nupposten tarina jatkuu. Osa IV.

Tahvo ja Riitta Nupposen perhe Onkamon kannaksella.
Pekka Nupponen (1819-98) ja hänen jälkeläisensä jäivät elämään Riihiahoon. Tilan maaperä oli karu ja kivinen, mutta kaskiviljelyä jatkettiin, niittyä ja peltoakin oli olemassa. Lisäksi Nuppolan tilaan kuuluivat pellot Kostamonlammen ympärillä olevalla Salosuon palstalla. Isonjaon aikoihin Onkamon ja Tikkalan taloilla oli peltoa yhteensä 214 hehtaaria ja niittyä 250 hehtaaria (Saloheimo 1993).

Pekka Nupponen vihittiin 1846 Anna Jaakontytär Erosen kanssa (1821-90). Lapsia syntyi yhdeksän. Vanhin poika, Mikko (1846-1936), avioitui 1869 Anna Stina Kauppisen (1848-1910) kanssa. Pojat Juho, Matti ja kaksi Pekka nimistä poikaa, menehtyivät joko pikkulapsena tai aikuisiällä. Riitta-tytär (1854-81), vihittiin Simo Tanskasen kanssa. Simo Pekanpoika Nupponen (1862-1947) muutti poikamiehenä Joensuuhun. Hän kävi Pietarissa suutarinopin, ja ylentyi aikanaan suutarimestariksi. Hän sai vaimonsa Sigrid Kettusen (1871-1952) kanssa kahdeksan lasta. Vanhin lapsista kuoli alle vuoden ikäisenä, ja yksi tytär jäi naimattomaksi. Muut lapset avioituivat aikanaan ja jatkoivat sukua.

Tahvo Pekanpoika Nupponen (1865-1936) avioitui Perivaaran Kurolan apulaisen, Riitta Paasosen (1881-1951) kanssa . Mikko Pekanpoika Nupponen sai vanhemmiltaan vuonna 1882 lahjakirjalla neljänneksen koko Nuppolasta, jonka Pekka ja Anna olivat ostaneet takaisin Niilo Haloselta 1877.

Velvoitteena oli, että hän asuisi ja eläisi yhdessä vanhempiensa kanssa näiden elinajan, eli kyseessä oli oikeastaan syytinkieläke eikä lahjakirja.  Tahvo Nupponen sai puolestaan testamentilla v. 1889 vanhemmiltaan Pekalta ja Annalta neljänneksen Nuppolan kantatilasta. 1903 Tahvo myi 1000 markan arvoisen tilaosuutensa veljelleen Mikolle kolmellatuhannella markalla. Sisarelleen Iidalle ja veljelleen Simolle Tahvo määrättiin maksamaan  kummallekin sata markkaa; Riitta Tanskasen perilliset eivät saaneet mitään. Riitta itse oli jo kuollut. Testamentin oikeaksi todistivat Simo Simonen ja Juhana Simonen. 

Saamillaan varoilla Tahvo Nupponen osti tilan Onkamon kannakselta, Vannila, (uusi) nro 14. Nykyään tila on Heimo Nupposen hallussa, joka on Tahvo Nupposen tyttären Emma Nupposen (1907-2003) poika. Vanhempi tytär, Hanna (1904-69) avioitui naapurinsa Juho Blomqvistin kanssa . Hekin rakensivat talonsa vaimon kotitilan maalle, joka erotettiin eri tilaksi. Viljam ja Katri Nupponen asuivat Lapinahossa, lähellä Onkamon asemaa. Neljäs Tahvo ja Riitta Nupposen lapsista oli Otto Nupponen (1913-34).

Nuorin Anna ja Pekka Nupposen lapsista, tytär Ida Maria (1868-1914), avioitui kiihtelysvaaralaisen, Olli Siikasen (1856-1914), kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta, joista kolme jatkoi sukua.
Heimo Nupposen sukutalo Onkamon kannaksella. Pärevuoraus päädyssä.

Tämä vanha Nupposen talo sai palvella monta vuosikymmentä Heimo ja Anja Nupposen (o.s. Kurosen) perheen kesäasuntona. Perhe muutti 1960-luvun lopulla Hammaslahteen, jossa syntyivät myös perheen lapset. Suur-Onkamon rannalla heillä on kaunis huvila, jossa perhe viettää vapaa-aikaansa. Vanha Nupposen talo ilahduttaa ohikulkijoiden silmää omalla, historiallisella tavallaan. 


Nupposten tarina jatkuu...


Lähteet: Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)
Esi-isien elämää etsimässä. Koonnut Martti Nupponen (2007).


Oikein hyvää 2. adventin iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!