tiistai 29. marraskuuta 2011

Nupposten elämä jatkuu Riihiahonmaalla III.



Mikko Nupposen lahjakirja Nuppolasta veljelleen Pekalle.
Nupposten sukutarina jatkuu...

Mikko Nupponen ja veljensä Pekka Nupponen asuivat yhdessä samassa taloudessa, missä Pekka oli voimiensa mukaan tehnyt työtä yhteisen tilan hyväksi. Heidän sisarensa Riitta Nupponen (1821-85) asui heidän kanssaan, kunnes avioitui Aholan ja myöhemmin Aholammin Juho Simosen kanssa. Mikko Nupponen oli anonut Kuopion lääninhallitukselta lupaa lunastaa tila itselleen 1845. Lupa saatiin 1846, jolloin tilan sai maksamalla kuuden vuoden verot.

Vuonna 1849 Mikko Heikinpoika Nupponen lahjoitti puolet omistamastaan tilasta pikkuveljelleen Pekalle (1819-1898). Vanhimmat Nuppolan tilan asiakirjat ovat ruotsinkielisiä. Nuppolan tilaa 54:2 ei jaettu enää eri tiloiksi veljesten Mikon ja Pekan kesken eikä myöhemminkään Halosten aikana. Mikko Nupposen lahjakirja veljelleen Pekka Nupposelle kuuluu seuraavasti (Martti Nupposen suomennos):

"Kun veljeni Pekka Nupponen on aina osittanut erityistä veljellistä rakkautta ja ollut minulle alati uskollinen, niin tahdon minä täten ja tämän avoimen kirjeen voimalla antaa lahjana puolet omistamastani puolikkaasta Nuppolaksi kutsutusta perintötilasta N:o 54, tämän pitäjän Onkamon kylässä, ja omaa hän luvan asianomaisessa tuomioistuimessa hakea kiinnitys hänelle nyt annettuun tilan neljännekseen. Kuitenkin pitää mainitun veljeni tehdä muutto Riihilahdenmaaksi kutsutulle paikalle ja minä sitoudun auttamaan häntä tuvan, navetan tai sen asemasta riihen pystytyksessä mainitulle paikalle. Vahvistetaan minun omakätisesti allepiirreetyllä puumerkilläni ja kutsuttujen todistajain läsnäollessa.
Tohmajärvi 19. päivänä Syyskuuta 1949.
                                                                           Mikko Nupponen
                                                                           MN (puumerkki)
Todistavat:     Antti Toropainen   Olli Halonen  Juho Lintunen
                                 AT                             OH                  I:L
                          Yrjö Juhonpoika Halonen                    

                                     IoH
Puolesta:        A.J.Nyberg
käännä

sivu 2.
Toisella sivulla (olevaan) mieheni veljensä eduksi antamaan lahjakirjaan annan minä mielihyvin suostumukseni.
Vahvistetaan OnkamossA 4. päivänä Joulukuuta 1849.
                                             Anna Ikonen
                                             Mikko Nupposen vaimo
                                              AI.
Todistavat:
                     Johan Bergqvist             Olli Yrjönpoika Halonen
                          i B                                               OIH
                      Heikki Heikinpoika Soininen
                                   HHS
Kta                A.J. Nyberg"

Tällä samalla asiakirjalla oli haettu myös kolme lainhuutoa. Vaikka tarkoituksena oli, että Pekka perheineen siirtyy asumaan uudistilalle, sitä ei tapahtunut, vaan veljekset asuivat samassa talossa, mutta eri tuvissa. Jo seuraavana keväänä Mikko muutti vaimonsa kotitilalle Koirivaaraan, vanha numero 2 (Martti Nupponen). Tila oli sama, jolla myöhemmin asuivat Juho ja Anna Riitta Kuronen. Mikon vaimon, Annan isä, Jaakko Ikonen kuoli  1849.

Nuppola 54:1 on säilynyt Simosen suvulla ainakin siihen saakka, kun Simo Simonpoika Simonen oli kuollut 1897. Uudeksi omistajaksi oli tullut metsäyhtiö Salvesén. Vuonna 1915 metsäyhtiö oli lohkonut Kostamossa sijainneen Nuppolanniemen Hirvosille numerolla 54:3 ja Riihiahossa sijainnut Nuppolan kantatila jäi puutavarayhtiön omistukseen. Nykyään Simo Simosen metsäalueet salolta ja Kannukselta omistaa UPM-Kymmene. Kaikki yksityisiltä hankkimansa metsät metsäyhtiö on pannut maarekisteriin numerolle Onkamo 88:1 ja se käsittää kaikkiaan noin 3000 hehtaaria metsää.

Mikko Nupposen torpanosan vuokralaiseksi tuli Antti Pietarinen ja hänen vaimonsa Eva Brita Muje. Mikko Nupponen myi tilaosuutensa eli neljänneksen koko kantatilasta numero 54 Olli Haloselle vuonna 1856. "Mikon vanhin poika, Heikki Nupponen, oli aluksi  vastustanut kauppaa, josta syystä Halosella oli vaikeuksia saada saada lainhuudatus. Se onnistui vasta sitten, kun Mikko oli päässyt sopimukseen poikansa kanssa".  Olli Halonen ei kuitenkaan itse asunut Nuppolan tilalla, vuonna 1868 Olli Halonen lahjoitti tilaosuutensa pojalleen Niilo Haloselle (Martti Nupponen).

Mikko Heikinpoika Nupposen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa ovat Laihalammin Mikko Nupposen (1873-1937) ja Iida Halttusen (1891-1994) jälkeläiset. He asuvat nykyään helsingin seudulla.

Jatkuu...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Nuppolanniemestä Riihiahoon II

Nuppolan tilan perinnöksiostoasiakirja, sivu 1.
Perinnöksioston asiakirjan sivu 2.
Nupposten tarina Konttilansalmesta Onkamolle jatkuu tässä. Lue edellinen kirjoitus.


Tämän pyydetyn talon tarkastuksen suoritti 11.10.1833 nimismies Gabriel Stenius uskottuina miehinään neljännesmies Johan Henrik Gröhn ja kestikievari Juho Riikonen. Nupposten asuinpaikan rakennukset nykyisellä Riihiahon tilalla olivat seuraavanlaiset:


"Tupa kooltaan noin 6,7 metriä pitkä ja 6,7 meträ leveä, hyvin sisutettu. Navetta 16 m x 4,9 m koostuen kahdesta eläinsuojasta ja vajasta niiden välissä. Talli 5,2 m x 4,6 m. Uusi sauna 4,8 m sivultaan keittotilan kanssa. Riihi 5,5 m sivultaan lämmitystiloineen. Vanha lato 3 sivultaan. Aitta 3,9 sivultaan ja toinen aitta 2,7 sivultaan. Tuvan ja eteisen salvos, toiselta sivulta 5 ja toiselta 4 varvia. Säilytyshuoneen ja eteisen pohja sekä kivillä vuorattu kaivo. Rakennusten yhteinen arvo 114:50 hopearuplaa. Pelto oli kivistä multamaata suonotkelmien ympärillä, kelvollisesti viljelty ja aidattu, on 5½ tynnyrin suuruinen ohraa kylväessä. Samanlaista maata voidaan raivata lisää 1 tynnyrinalan verran. Nupposten torpan muut niityt tuottivat Kostamossa  13 ja Mummonniemessä 12 kuormaa  nurmiheinää ja lisäksi Kannuksenpohjan vesijättömaalta ja alavalta suolta 20 kuormaa karkeaa saraheinää. Niittyä katsottiin voitavan raivata kuuden kuormanalan verran. Metsät tuottivat kaiken tarpeellisen, mutta eivät olleet heikkomultaisina kaskimaiksi sopivia. Särki- ja Onkamojärvistä saatiin kalaa kotitarpeiksi, humalaa ei viljelty. Perunaa oli istutettu 7½ kappaa, mutta humalatarhaa ei ollut perustettu" (suomennos Martti Nupposen. Mitat muutettu metreiksi).


Katselmuspöytäkirja oli lähetetty maaherran konttoriin, samoin kuin Simo Simosen tilaltakin, jolla rakennukset olivat paljon vaatimattomammat. Takuutodistuksen olivat allekirjoittaneet Juho Toljander ja Jaakko Ikonen Kemien kylästä. Kruununvoudin ja pastori Petrus Walleniuksen oma vahvistus ja todistus oli liitetty katselmuspöytäkirjaan samoin kuin Simoselta vuonna 1835.


Riita koski kruununtorppien 4 ja 5 hallintaa, joista isojaossa muodostettiin verotalo numero 54. Nupposet olisivat halunneet pitää koko tilan jakamattomana yhtenä tilana, samaa halusi myös Simonen. Nupposilla oli asiamiehenä J. P. Hultin, Simosen asiamies oli O. E. Oppman, joka hallitsi hyvin asiakirjojen kirjoittamisen taidon, tyylin ja kielen. Hän oli auttanut Simosta myös vastaväitteiden muotoilussa. Maaherra määräsi välipäätöksellä Nupposet esittämään asiansa Tohmajärven käräjillä ja pyytämään oikeuden päätöstä, onko Nuppola säilytettävä kokonaisena vai onko se jaettavissa kahteen osaan menettämättä elinkepoisuuttaan. Mikko Nupponen oli vaihtanut asiamiestä ja ottanut avustajakseen maaviskaali Jacob Falckin Ilomantsista, joka toimi hovioikeuden asianajajana. Martti Nupponen kertoo edelleen:


" Lakisääteiset välikäräjät pidettiin Kemien käräjätalossa 1836. Mikko Nupponen pyytää omasta ja veljensä Heikin puolesta määräämään lausuntoa Simo Simosen läsnäollessa. Päätös merkitsi voittoa Simoselle, sen mukaan tila voitiin jakaa kahteen yhtä suureen osaan. Sitten tuli vuoden katkos. Nupposen veljekset eivät  lähettäneet maherralle pöytäkirjaa, vaikka niin olisi pitänyt tehdä jo 2 kuukauden kuluessa. Simonen valitti maaherran konttoriin 1837 laiminlyönnistä liittäen mukaan tehdyn oikeuden päätöksen pöytäkirjasta. Maaherralta tuli nopeasti uusi välipäätös, jonka Nupposille toivat rokottaja C. P. Sirelius ja talonpoika Juho Asikainen. Nupposen veljekset määrättiin toimittamaan oikeuden asiapaperit maaherralle kuukauden kuluessa ja maksamaan laiminlyönnistä 2 ruplan ja 40 kopeekan sakon. Asia toistui vielä uudelleen ja sakot tuplaantuivat. Vihdoin elokuun alussa samana vuotena tuli Gustav Gillbergin Mikko Nupposen nimissä kirjoittama kirje, jonka mukana olivat vaaditut asiapaperit. Nupponen pyysi mitä nöyrimmin anteeksi laiminlyöntiään; perusteluna oli se, että hän huonekuntineen oli ollut sairaana ja kolme perheenjäsentä oli kuollut sairauteen: Mikon vaimo Maria Vartiainen (1812-37), sekä veljet, Heikki Ja Matti".


Näin siis Simo Simonen sai taistelun jälkeen Nuppolan tilasta puolet (54:1) ja Mikko Nupposelle jäi toinen puolikas Nuppolasta eli 54:2. Isonjaon ajalta oleva tiluskartta on kunnostettuna Nuppolan tuvan seinällä. Karttaan on merkitty asumuksia Simosen saamalle puolikkaalle, Nupposten puolella ei ole ollut ennen Nupposten muuttoa rakennuksia. Kuitenkin 1833, katselmuksen tekoaikana tilalle oli jo tehty kaikki tarvittavat rakennukset.


Perinnöksiostoasiakirjan 3. sivu.
Tarina jatkuu...
Lähde: Havutar, hyvä emäntä, koonnut Aili Nupponen (2004,2006)

perjantai 11. marraskuuta 2011

Konttilansalmesta Onkamoon I

Henriki Nupposen imissiokirja vuodelta1767. Sivu 1.
Sama asiakirja, sivu 2.
Nupposia on asunut Onkamossa jo 1600-luvulla. He olivat kuitenkin Nupposen suvun eri sukuhaaraa kuin Kostamoon muuttaneet Nupposet, jotka asuivat Särkijärven länsirannalla Nuppolanniemessä. Isojaon aikana suku muutti sieltä Riihiahoon.


Talollisen poika Heikki (Henrik) Nupponen (1738-95) oli riitaantunut Liperin Konttilansalmessa isänsä Mikko Nupposen (1713-72) kanssa. Hän saapui muuttokirjan mukaan Onkamoon 1767 puolisonsa, Kaisa Lavikaisen (1756-1786) ja kolmen lapsensa, Mikon, Christianin ja Helenan kanssa. Vaimo odotti jo neljättä pienokaista, Heikkiä, joka syntyi 25.08.1767. Muuttoaan Heikki Mikonpoika lienee valmistellut jo paria vuotta aikaisemmin. Liperissä he olivat kirjoilla vuoteen 1767 saakka.


Heikki Nupposen perhe asui Särkijärven länsirannalla, jossa on yhä paikka nimeltä Nuppolanniemi. Onkamon maarekisterikylään (johon Tikkalakin kuuluu) oli perustettu kruununtorppa  numero 5, joka oli jäänyt 1762 autioksi. Tähän tilaan sai torppari Heikki Nupponen talonhaltijakirjan (imissiokirja) muuttovuotenaan 1767.


Kruununvouti Gabriel Wallenius oli asunut Liperin Hurnilanrannassa vain  1,5 kilometrin päässä Konttilansalmen Nupposista. Itseltään Walleniukselta Heikki Nupponen oli saanut tiedon tästä autiosta kruununtorpasta, johon hän perheineen muutti asumaan. Nupposen torpan maat olivat hajallaan monissa eri paikoissa, etäisimmät tilukset olivat Sintsissä saakka (nykyistä Rääkkylää. Martti Nupposen tutkimus).


Kostamonlammen vieressä olevalla niityllä Heikki Nupponen tapasi naapurinsa Olli Mujeen, joka korjasi hänen niittynsä heiniä itselleen. Riidan jälkeen Muje oli lyönyt Nupposta päähän, joka sai iskusta avohaavan. Heinien korjuusta ja pahoinpitelystä suivaantuneena Heikki Nupponen haastoi Mujeen käräjille marraskuussa 1767. Muje kieltäytyi tekemästä puhdistusvalaa, niinpä hänelle määrättiin yhden hopeataalarin sakot  ja palauttamaan Nupposelle kuuluvat heinät (Martti Nupponen).


Kruununtorppa numero 5 säilyi Nupposten hallussa. Vuosina 1830-33 tilaa isännöi Heikki Heikinpoika Nupposen leski, Cesilia (Susanna) Hirvonen (1780-1839). Lokakuussa 1833 Susanna luovutti tilaosuutensa asumisoikeuden hallinnan pojilleen Mikko Nupposelle (1804-1862) ja Heikki Nupposelle (1812-1837).


Nupposen ja Simo Simosen torpat  (kruununtorpat 4 ja 5) oli päätetty siirtää isojaossa Riihiahonmaalle heille osoitetulle talonpaikalle. Kruununtorppien 4 ja 5 omistuksesta Nupposet kävivät Simolan (nyk. Ristolan) isännän, Simo Simosen  kanssa käräjiä, jotka kuitenkin Simo Simonen voitti ja sai numero 4 hallintaansa. Isojaon kiemurat kestivät kaikkiaan Martti Nupposen mukaan 28 vuotta. Mikko Nupposen kirje saapui lääninkansliaan 1833 (Martti Nupposen suomennos):


" Minun 11 vuotta sitten kuolleen isäni Heikki Nupposen jälkeen sain Tohmajärven pitäjän Onkamon kylässä sijaitsevan toisen kruununtorpan hallinnan, joka isonjaon aikana muodostettiin 4 äyrin taloksi numerolla 54 ja jonka muutin 3 vuotta sitten Perivaaran takamaille, mutta jotta sen tuleva hallinta olisi varmistettu, anon Teidän Korkealta Armolta kaikkein nöyrimmin, että herra kruununvouti Järnefelt korkea-armoisesti määrättäisiin toimittamaan laissa mainittu tilan katselmus.
                     Syvimmin kunnioittaen pysyn Korkeasti kunnioitetun Herra maaherran ja Ritarin kaikkein nöyrimpänä palvelijana
                                                   Mikko Nuppoin
                                                   Onkamon kylästä
C.J. Gråsten*" (*Tohmajärven varanimismies) 


Tarina jatkuu...


Lähde:  Havutar, hyvä emäntä. Koonnut Aili Nupponen (2004, 2006)