sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Tapahtui Kauppisen talossa Onkamolla

Onkamon rantaa kesällä 2010.




"Kauppisen veljekset, Matti ja Pekka, lähtivät kevätkalaan Onkamolle 25. päivä toukokuuta 1864. Saalista tulikin runsaasti, sitä kannettiin korennolla olkapäällä pärekorissa, joka oli painava. Äkkiä toinen korva korista katkesi, ja vasu repsahti yhden korvan varaan. Edellä kävellyt Matti käännähti äkisti katsomaan taakseen nähdäkseen mitä tapahtui, jolloin korento iski voimakkaasti takaa kävellyttä Pekkaa päähän. Iskun voimasta Pekka Kauppinen (1823-64) tuupertui maahan ja tajuihinsa tulematta kuoli".


Tähän tapaan kertoi emäntä Aini Hirvonen Kilomäen Iitalta eli Iida Simoselta (o.s. Kauppinen) kuulemastaan perimätiedon tapauksesta. Kylillä liikkui myös toisenlaisia versioita siitä, että Kauppisen veljekset olivat tapelleet ja teloneet toisensa kuoliaaksi. Saattoi olla myös niin, että Matti oli lyönyt veljeään...


Tapausta käsiteltiin 1865 Viipurin hovioikeudessa, missä Matti Kauppinen (1814-1868) tuomittiin "mestattavaksi ja teilattavaksi", mutta Suomen Senaatin päätöksessä sanottiin - Martti Nupposen suomennoksen mukaan - että "Keisarillinen Majesteetti  oli suosiollisesti ja armollisesti  säästänyt Matti Kauppisen tästä rangaistuksesta ja sen sijaan määrännyt sovittamalla rikoksensa 28 päivää vedellä ja leivällä sekä määräämällä kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön julkisissa (valtiolle tehtävissä ) töissä Turussa." Tämä päätös oli annettu Helsingissä 30. päivä joulukuuta 1866.
"Mestaaminen ja teilaaminen" oli lisähäpeää tuottava rangaistus, joka määrättiin vain miehille. "Mestatun ruumis pujotettiin teilipyörään ja mestauksessa mahdollisesti irtihakattu pää kiinnitettiin siihen. Teilipyörä nostettiin sitten maahan lyödyn pylvään päähän kansan nähtäväksi ja pelotukseksi", kertoo Martti Nupposen selvitys asiasta. Tosiasiassa Matti Kauppisen rangaistus oli kuitenkin kuolemantuomio. Matti kuoli Turun vankilassa elokuussa 1868.


Kuolema niitti runsaasti satoa Kauppilassa (Onkamo uusi numero 26). Lokakuussa 1866 kuoli vasta avioon mennyt nuorimies Pekka Antinpoika Kauppinen (1840-66), kurkkumätään, ja seuravan vuoden tammikuussa Kauppilan silloinen isäntä ja talon ainoa mies, Juho Kauppinen, muuhun sairauteen. Taloon jäi vain vaimoja ja lapsia, joille määrättiin holhoojaksi Tohmajärven nimismies Axel Stenius. Stenius käytti tilaisuutta hyväkseen ja otti holhoussaatavistaan koko Kauppilan tilan nimiinsä 1968.  Tila oli ostettu Kauppisille perinnöksi 1863. Kesä 1867 oli ollut koko vuosisadan pahin katovuosi, jonka johdosta ihmisillä oli kova nälänhätä vielä 1868. Talonväki sai muuttokäskyn holhoojaksi määrätyltä uudelta isännältä. Rippikirjojen 1862-69 mukaan, oli Matti Kauppisen leski, Anna Simonen ja hänen tyttärensä Anna Stina Kauppinen, asuneet yhä Kauppilassa. Jo 1869 syksyllä Anna Stina Kauppinen (1848-1910) vihittiin riihiaholaisen Mikko Pekanpoika Nupposen (1846-1936) puolisoksi. Pekka Kauppisen leski, Anna Stina Simontytär Simonen (s.1846) pelastautui palaamalla lapsuuskotiinsa Riihiahon Hästilään. Hänellä oli varmaankin ollut tyttärensä Anna Maria Kauppinen (1866-1947) mukanaan. Kauppisen naiset onnistuivat selviämään hengissä nälänhädästä huolimatta, he turvautivat sukulaisiinsa ja pääsivät taloihin piioiksi, jotkut heistä "ylennettiin" emänniksi asti.


Tämän jälkeen Kauppilan tilaa asuivat lampuodit eli vuokraviljelijät. Eräs niistä oli Kustaa Mannisen perhe. Sukutarina kertoo vielä, että nimismies Stenius menetti myöhemmin Kauppilan peliveloistaan. Vuonna 1901 Anna Maria Kauppisen appi, Perivaaran Mikko Kuronen, osti tilan ja muutti tialle asumaan. Nykyisin tila on Martti Kurosen omistuksessa.
~~~
 Tämä kirjoittamani kertomus on julkaistu  teoksessani Havutar, hyvä emäntä (2004, 2006). Lähteenä olen käyttänyt Tohmajärven evl-seurakunan rippikirjoja ja Joensuun Maakunta-arkistossa säilytettävää Tohmajärven seurakunnan rikollisten luetteloa v. 1865. Minulla olisi ollut mahdollisuus tutkia myös käräjäpöytäkirjoja, mutta kehnon ruotsinkielentaitoni vuoksi en voinut sitä tehdä. Matti Kauppisesta oli runsaasti merkintöjä käräjäkirjoissa, mutta varsinaisesti hänen asiansa oli käsitelty Viipurin hovioikeudessa, josta Suomen Senaatti antoi oman päätöksensä. 


Mainitsen vielä, että Matti Kauppisella ja hänen vaimollaan Anna Simosella oli yhdeksän lasta, joista kahdeksan tytärtä. Osa lapsista kuoli pienenä. Kauppisten jälkeläismäärä on kuitenkin suuri, satoja ellei tuhansia.

21 kommenttia:

  1. Ompa miellenkiitoinen tarina:))

    VastaaPoista
  2. Hei Anna!

    Ihan totta, onhan se sitä!

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle, Anna<3

    VastaaPoista
  3. Ankara on laki ollut tämänkin tapauksen kohdalla. Mielenkiintoista historiaa. Iso, mutta kiintoisa on ollut tutkimuksesi kirjaasi varten. Ei voi kun nostaa hattua jälleen kerran.
    Hyvää sunnunti-illan jatkoa.

    VastaaPoista
  4. Kuulin 1980-luvulla sattumalta eräästä nauhoituksesta, että tällaisesta tapauksesta puhuttiin, mistä minulla ei ollut ennen mitään tietoa. Kirkon rippikirjat olivat helpot selvittää, mutta tuon muun ruosinkielisen aineiston kanssa oli vaikeaa, siksipä se jäi osittain selvittämättä. En ole käynyt oppikoulua päivääkään, vaan kaikki on itse opittua. Parhaiten pärjään englannilla...

    Nuo tekstit ovat ns. vanhaa ruotsia, jota on erikseen opiskeltava.

    Tuomiot olivat 1800-luvulla kaavamaisia, kihlakunnan oikeudessa tälläisia tapauksia ei käsitelty, vaan ne menivät suoraan hoviin.

    Oikein mukavaa viikon alkua sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  5. No huh. Olihan siinä tarinaa kerrakseen.
    Mielenkiintoista luettavaa.

    Kiitos Aili-mummo.

    Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinne Tohmajärvelle.

    VastaaPoista
  6. Ihan karmea juttu, oikeastaan...
    En viitsinyt laittaa mummon blogiin, kun on tällainen asia kysymyksessä. Kaikkea sitä arkistoista löytyy, näitä ikäviäkin juttuja.

    Kiitos kommentista, Eila!

    Oikein mukavaa viikkoa sinullekin sinne Kumpuun<3

    VastaaPoista
  7. Aili jaksaa tehdä tutkimustyötä ja tulos on loistavaa.. Hyvin monen sukujuuret ovat satoja vuosia sitten kohdanneet ihan hirveitä kohtaloita, oli nälänhätä, eilaisia sotavaiheita, ero köyhien ja rikkaiden välillä, todella suuri. Ihmiselämän arvo varsinkin köyhillä oli olematon. Tunnen Yhden Aimo Kauppisen, joka asuu Ruotsissa, hänen isänsä nimeä en nyt juuri muista, mutta siltä seudulta on kyllä kotoisin..Suomi on niin pieni maa,m että kun mennään satojen vuosien päähän sukututkimuksiissa, huomataan että ollaan todella melkein kaikki ihan muutaman alkuasukkaan jälkeläisiä. Minä selvitin äidin puolen 1740 luvulle, isän puoli on selvittämättä, ja luulen että sieltä löytyisi kyllä melkoista joukkoa. Kirjallisuus on ainakin sieltä perua minulle..yksi juttu sinulle ystäväni, vilkaise kun ehdit musiikki kansiotani, siellä on nyt ensimmäisenä lataamani poikani tyttären fideo. LAURA... Katso fideo. Laura esittää siinä telinevoimistelua, HÄN VOITTI KULTAMITALIN! Katso Lauran kasvoja silmiä ja hymyä, sekä upeaa voittajan asentoa lopussa. Fideo ei ole pitkä.
    Minun lapsenlapset ovat menestyneet nyt urheilussa hyvin, myös tyttären tytär on saanut mitaleja jo 18 kpl. jalkapallosta! siitä ei ole fideota.. Laura asuu Brasiliassa Venhedon kaupungissa, poikani muutti sinne yli vuosi sitten..vei koko perheen, vaimo on sieltä. syntyisin.

    VastaaPoista
  8. Ei Venhendo , vaan VINHENDO, huomasin virheen.. se on lähellä SaoPaolo

    VastaaPoista
  9. Hei Aikatherine!

    Kiitos että kerroit tuosta pojan tyttärestäsi ja hänen urheiluharrastuksestaan<3 Käyn katsomassa kunhan ehdin, juuri nyt on muita kiireitä!

    Tällaisia uutisia kuin tämä minun kertomani, ei ole aina hauska löytää, enemmänkin päin vastoin; mutta minkäs sitä tosiasioille kukaan mahtaa...

    Varmaan noita Kauppisia on on moneen lähtöön, heillä tuskin lieneen edes sukuseuraakaan, joka tutkisi aktiivisesti sukua. Yksi ja ainoa Matti Kauppisen pojista on muuttanut muualle isona, ja hänenkin jälkeläisiään sattaa olla vaikkapa tämä mainitsemasi Aimo Kauppinen. Mielenkiintoisia tietysti nämä tutkimukset ovat, kun vain jaksaa paneutua niihin. Nyt on viime aikoina sukututkimusta vaikeutettu sillä tavoin, ettei seuraunta anna alle 100v. vanhoja tietoja; se yksityisyys, joka tunkee joka paikasta läpi!

    Jos kaikki suvut tutkii, jotka liittyvät omaan sukuhistoriaan, ei niiden selvittämiseen riitä ihmisikä...

    Kiitos kommentistasi Aikatheerine, ja oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  10. siis ei seitsemän veljestä

    Tuollai isoisäni isä vei talon äidiltäni ja tämän siskoilta, lapset joutuivat vieraitteen holtoon isä kuollessa.

    VastaaPoista
  11. Hei Hannele!

    Talon rosvoaminen oli helppo homma entisaikoina, kun naisilla ei ollut omaa päätäntävaltaa. Leskinainen tuskin kelpasi edes omien lastensa holhoojaksi, vaan siihen tehtävään määrättiin yleensä joku mies, sukulainen tai virkavallan edustaja. Nainen ei siis saanut hallita edes omaa omaisuuttaan, vaan joko isä, veli tai aviomies oli se, joka määräsi omaisuudesta, ja tietysti käytti myös tilaisuuden hyväkseen.

    Monenlaisia murhenäytelmiä on näissä perhetragedioissa näytelty, ja aina nainen ja lapset olivat niitä kärsijöitä.

    Ikävää että sinullakin, Hannele, on lähisuvussa ollut tällainen asia! Nyt niistä voidaan jo silti ääneen puhua tai kirjoittaa.:/

    Oikein hyvää torstaipäivää sinulle, Hannele<3

    VastaaPoista
  12. Mut et oma isoisä tollasta...!? (niin tai sen uusi vaimo)

    (Eikös sitä Kallen Kaviaaria saa Suamestakin)

    VastaaPoista
  13. Hannele!

    Juuri niin - se uusi vaimo!
    Meillä Nupposen suvussa on samantapainen tarina takana, se on Martti Nupposen tutkimuksia. Pitääpä joskus kirjoitella siitä; nähdään miten isä ja poika riitaantuvat pahemman kerran uuden "äidin" ansiosta.:/

    Kyllä ainakin Kallen mätitahnaa saa kaupasta, lieneekö se sitä kaviaaria? Minä en ole niitä paljon milloinkaan ostanut (joskus, hyvin harvoin).

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle, Hannele-mummu<3

    VastaaPoista
  14. (minä noista jutuista taisin eka kerran kuulla vasta viime vuonna, kun yli 80-vuotias setä kertoi, hän alaikäinen silloin, eikä voinuyt tehdä paljon mitään. Äitini sai nälkäisenä nukkua vieraitten keittiön tuoleissa, 5-vuotias)

    VastaaPoista
  15. Moi Hannele-mummu!

    Voi ihmettä; eikö äitisikään kertonut sinulle ja muille lapsilleen mitään tästä? Kyllä on ollut kipeä paikka hänelle, jos ei kertonut!

    Hyvää viikonloppua siulle, Hannele<3

    VastaaPoista
  16. Mielenkiintoinen kertomus ja surullinenkin, muutamia tarinoita olen kuullut mitäT-järvellä on aikoinaan tapahtunut, mutta ei kaikkea voi kirjoittaa, viimeisin surullinen tapaus toivottavasti selviää, esa turusen perhe asui ihan naapurissamme t-järven sörkässä aikoinaan.

    VastaaPoista
  17. Pike, sinä tunnet Esa Turusen lapsuusajoilta!

    Joitakin juttuja hänen avopuolisostaan olen kuullut, toisten mukaan hän on venäläinen, toisten suomalainen. Ja jos hän se henkilö, joksi väitetään, minä tunnenkin hänet (siis puolison)! Vaikea uskoa kaikkia tarinoita tosiksi...
    Toivottavasti jonain päivänä asia selviää ihan oikeasti!

    Leppoisaa viikkoa sinulle, Pike ♥

    VastaaPoista
  18. Olipa mielenkiintoista löytää tämä netin syövereistä - Kurosen Martin tytär täällä kirjoittelee :)
    Silloin pienenä kinusin aina Elna-tätiä kertomaan tarinoita. Yksi jutuista kertoi tilalla asuneista veljeksistä, joille tuli työn ohessa kova riita. Toinen veljeksistä sitten pikaistuksissaan löi toista, surullisin seurauksin.
    Tuota kertomusta olen aina välillä miettinyt, että oliko sillä mitään todellisuuspohjaa. Oli sillä! Tosin onnettomuudeltahan tuo vaikuttaa...
    Nyt selvisi minulle myös se, että keltä ihmeen Winteriltä se Ukko Kuronen oli talon ostanut. Axel Steniuksen rouvan tyttönimi näytti olevan Winter.
    Syysterveisin Mari

    VastaaPoista
  19. Hei Mari, hauska kuulla sinusta!
    Vai kertoi Elna sinulle tarinaa näistä veljeksistä, joista Matti K. oli mummoni isä. Matila on paljon jälkeläisiä, tytöt jatkoivat paikallisia sukuja, mutta ainoa poika muutti pois.

    Isä ja Miina-täti ei koskaan kertonut minulle mitään näistä, joten oli shokki lukea tapauksesta kirkonkirjoista. Kostamolaiset tiesivät asiasta, Perivaaralaiset eivät muka mitään. Täällä oli kaksi tytärtä, Kaisa Liisa ja Anna Stiina Kauppinen molemmat tahoillaan naimisissa naapureina. Jälkimmäinen oli Nuppolan emäntä kuten minäkin olen.

    Jännää että sait selville sen, että Axel Steniuksen vaimo oli Winter. Nimismies oli armoton peluri, ja hän tuhlasi rahat korttipeliin.

    Ihanaa saada palutetta näistä sukutarinoista. Ihan kaikki Havuttaren sukujuttuja en ole laittanut nettiin. Simosten tarina on hyvin pitkä ja moniosainen.

    Hyvää lokakuun loppua sinulle ja perheellesi, Mari ♥♥

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥