keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Voi niitä aikoja: Elämän arvot

Voi niitä aikoja: Elämän arvot

HUOMAATKO: Tämä teksti on Siirretty blogistani Aili-mummon arkea 14.4. 2008. Siksi on tuo vanha päivämäärä.

Oikein hyvää heinäkuun alkua ja kesäkuun loppua kaikille lukijoille!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Historiaa, perinnettä, ja muuta mielenkiintoista

Lottia kokoontuneina johtajansa, Fanni Luukkosen, ympärille. Johtajan vieressä vasemmalla Tyyne Kuronen Tikkalasta. Kuvassa saattaa olla myös muita kylämme lottia. Kuva: Pirjo Rinteen arkisto.

Tätä blogia olen pohtinut kauan, mutta viimeinkin rupesin tuumasta toimeen. Hommat on ensin ajateltava loppuun asti, ennen kuin kannattaa aloittaa.

Ajatukseni on, että siirrän siirrän osan Aili-mummon arkea blogistani tähän blogiin. Kysymykseen tulevat historia, perinne, sukujutut, historiikit tai sen tapaiset, sekä omaa kylää ja sen ihmisiä, samoin kuntaa ja sen asukkaita koskevat kirjoitelmani. Arvelen, että niitä voi olla sata juttua. Kirjoitusta koskevia kommentteja otan vastaan. Aili-mummon arkea on täystyöllistetty kommentoinneista, joten toivon, että kommentointi pysyy kohtuullisena. 

Tästä se sitten alkaa, hyvät ystävät ja kylänmiehet! Lukekaa menneisyydestä jotta ymmärtäisitte nykyisyyttä---.
~~~~~
Lotat olivat Suojeluskunnan naisjärjestö. Onkamon-Tikkalan suojeluskunnan kyläosasto perustettiin kansalaisodan jälkeen 1919-20. Vuonna 1921 perustettiin Lotta Svärd- järjestö. Lotat tekivät sotien aikana maanpuolustustyötä sekä koti- että sotarintamalla. Ilman lottia Suomi ei olisi sodistamme selviytynyt.

Kylämme naisia oli näissä tehtävissä kymmenittäin. Tunnetuimpia heistä olivat kätilömme Tyyne Kuronen, ja opettaja Jenny Siitonen. Eräs heidän tehtävistään oli ilmavalvonnassa toimiminen. Näissä tehtävissä oli mukana mm. Perivaaran Martta Simonen, nykyinen Laasonen. Hänen sisarensa Helvi Simonen, toimi rintamalottana, ja pikkusisarensa Sirkka Simonen, oli pikkulottana. Perivaaran korkeimmalla mäellä sijaitsi  ilmavalvontatorni, jossa tähystyslotta kiikaroi lentokoneita. Lotan tehtävänä oli antaa puhelimella tiedote vihollisen lennoista valvontakeskukselle. Nämä puhelut menivät aina ensisijaisena muiden puheluiden ohitse.

Asemahuoneen kanttiinissa lotat pitivät kanttiinia, josta junilla matkustavat saivat ostaa kahvia ja pullaa. Tikkala oli junien huoltoasema, jossa junat tankattiin puilla ja vesillä, eli junat seisoivat kohtuullisen pitkään asemalla. Myös komennuksilla olevia sotilaita muonitettiin tästä pisteestä.

Ompeluilloissa lotat kunnostivat sotilaiden vaatteita, ommeltiin uusia paitoja, lumipukuja, tehtiin siteitä valmiiksi rintamaa varten. Kankaat saatoivat olla lähiliikeiden lahjoittamia. Valmiit tuotteet menivät rintamalle nimettöminä esimiesten jaettaviksi. Alla kuva Perivaaran näkötornista.



Tyyne Kurosen ja Jenny Siitosen tehtävänä oli hoitaa sankarivainajat kotikylän ruumishuoneelle, ja sitten sankarihautaan. Kuolleet tulivat junan mukana rintamalta, lottien oli vietävä suruviesti vainajien omaisille. Tikkala oli kaukana kirkkoherranvirastosta, joten työ jäi lottien huoleksi. Myös hautojen kaivamisesta huolehtiminen oli näiden kahden lotan tehtäviä. Neiti Anni Massinen toimi hautausmaalla kellonsoittajana vielä sotien jälkeenkin. Kuronen ja Siitonen joutuivat myös välillä luomaan haudatkin umpeen, kun omaiset eivät siihen kyenneet. Lotat hankkivat myös haudalle laskettavan seppeleen.

Tämän vuoden maaliskuussa täytti Lotta Svärd järjestö 90v, mutta suurimman osan tuosta ajasta järjestö on ollut lakkautettuna. Näiden naisten keski-ikäkin lähestyy jo yhdeksää vuosikymmentä. Näitä muistojuhlia järjestettiin eri puolilla maata useampia, mutta ei Joensuussa.

Tikkalan lottia Kassantalon takana. Vas. Tyyne Kuronen, kätilö, Jenny Siitonen, opettaja, ja Anni Massinen. Kuva: Pirjo Rinteen arkisto.
Hyvin harvat lotistamme ovat enää kiitoksia vastaanottamassa. Nämä alimman kuvan naiset ovat kaikki kuolleet vuosia sitten. En ihaile sotia, mutta ymmärrän sen näiden naisten suuren vastuuntunnon ja sen kantamisen raskauden, jonka he tekivät koko kansamme puolesta. Kun juhlimme itsenäisyyttä, ja nostamme lipun salkoon, olkoon se samalla myös kiitos lotillemme. He ovat lunastaneet oman paikkansa maamme ja kotikylämme historiassa. Me nykypolvi, saamme olla heistä ylpeitä ja kiitollisia.

Lähdeteoksena olen käyttäny toimittamaani kylähistoriikkia, Tikkalan neljä vuosisataa (1993).

Oikein hyvää juhannuspäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Mukavaa ja kaunista juhannusta!!!

Nuppolan vanha asuintalo sireenien ja angervoiden aikaan.
Kultainen päivä

Nyt riemulauluansa ihaninta / livertää linnut, onnenkiihkeää, /
ja lakkaamatta kukkuu kultarinta, / niin ettei metsä henno hengähtää. /
Ma, joka päivän hetkin kultaisin / näin valon vaeltavan koivikossa /
ylitse kirjan, jota rakastin, / jo suljen lehdet suven auringossa. /
Suloista vehreyttä hehkuen / hymyilee maassa ruoho jokainen. //

Niin kohoo, vielä kukkuessa käen, / sylistä metsän tuuli lämpöinen, /
ja vivahdellen vihreyttä näen / ma kimaltavan koivun kutrien. /

Lehahtaa yli nurmen tuoksu hellä. / Pois valkovuokon kasvot vaipuvat, /
kuin arastelis päivään värähdellä / sen terälehdet liian kuulakat. /
Mut taivaan sini huimin, polttavin / peloita metsätähtiä ei vielä, /
kun vieri vierin hymyävät tiellä / ne lapsenkasvoin pieninpienoisin. //
----
Niin salaisuutes verhoo, armas multa! / En huimaa kaikkeutta halaa nyt. /
On kyllin mulle iltapäivän kulta, / kun tuska sydämen on lähtenyt. /
On kyllin lintukuoron laulu hellä, / ja tuoksu, jota henkii herkkä maa, /
ja varjottomin mielein ihmetellä / suvisen pilven tietä loistavaa. /
On ihme jäädä ilman kyyneleitä / maan ihanuuteen onnenheleään. /
Oi kukka, sisimpäsi hunnuin peitä! / En mitään pyydä, kun sun hymys nään. //

- Saima Harmaja -

Oman runoni löydät tästä linkistä
~~~~~
Nuppolan pihaan tultaessa on tällainen varoituskilpi.
Anteeksipyyntöni Mummelille, että kirjoitan toisesta aiheesta, juhannus on ihan oven takana---. Vettä olemme saaneet jo tarpeeksi vähäksi aikaa, toivottavasti juhannuksena ei enää sada! Eilen oli ukkosta koko päivän puolelta päivältä iltaan asti, enkä päässyt nettiin ennen kuin vasta yöllä. Aamulla kävin asioimassa Kemiessä.

Olen työstänyt Kontkasten juhlarunoa, se on melko pitkä, varsinkin alku ja loppu ovat ongelmallisia. Sukujuhla on 2. päivä heinäkuuta, ja silloin julkaistaan kauan odotettu ja toivottu sukukirja. Siihen on saatu alle 5000 nimeä, jossa eivät vielä ole kaikki Kontkaset, mutta ne jotka halusivat antaa nimensä ja tietonsa, ovat siinä. Omaa sukuani on kahdesta eri sukuhaarasta. 

Vanha talon savusauna ei ole vinossa, vaikka siltä näyttää...
Sukuasiat innostavat kovasti nykyajan ihmisiä. Muuan toinenkin kaukainen sukulainen kokoaa sukua nettiin, minäkin olen häntä asiassa auttanut, mutta viime aikoina en ole kiireiltäni ehtinyt. Hän toivoo sinne myös suvun kuvia, ja lähetin hänelle niitä, joita minulla sattui olemaan, siellä on sukulaisia Havuttaresta ja Juvosten sukukirjasta. Itse sain musta-valkokuvia suuren joukon vastalahjaksi, joten nyt "tunnen" sellaisia sukulaisia, joita en ole koskaan nähnytkään! 

Sukutietojen vaihtaminen on mielenkiintoista puuhaa, ilokseni olen voinut sitäkin tehdä. Seurakunnat ovat nyt kieltäneet alle 100v. nuorempien kirkonkirjojen tutkimisen. Ennen ainakin sai maakunta-arkistossa tutkia niitä, kun oli ensin tehnyt kirjallisen lupauksen siitä, ettei käytä tietoja väärin. Nyt en sitten tiedä voiko niitä enää sielläkään tutkia---.

Lehtosinilatva viihtyy vanhan talon seinustalla.
Huomisen päivän ajattelin käyttää leipomiseen, ensi maanantaina on vuoroni mennä pitäjäntuvalle myymään kahvia diakoniapiirin lukuun, ensi viikosta tulee muutenkin hyvin kiireinen. Samanlaista uskon muillakin olevan, joten blogini voi olla päivittämättä jonkin aikaa.

Kasvimaa vihottaa hyvin lupaavasti, kitkemistä olisi, ja pian kypsyvät metsä- ja muut mansikat. Kesäteatterit aloittavat esityksensä ihan kohta, ja tarjontaa on runsaasti.

Harakankello aloittaa kukintansa.
Kuvat otin viime viikolla Nuppolasta käydessäni. Sain kuvia kasveista ja eläimistä. Lisäksi vielä oman pihan kuvat, joita riittää moneen postaukseen. Toivotan myös kaikki uudet lukijani tervetulleiksi seuraamaan Aili-mummon elämää.

Kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja mukavaa juhannusta toivottaa Aili-mummo!                                                              

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tohmajärven Kirkkoniemi ja kirkko

.
Tohmajärven nykyinen kirkko valmistui 1756. Sitä korotettiin vuonna 1911
SOKEA

Ei ole siipiä, ei ole enkeleitä.
Miksi uskoisin - siksikö vain, kun en näe?
Mitä silmistä sumentuneista näistä,
mitä siivettömistä olkapäistä!
Siksikö vain en uskoisi, kun en näe!

Katso, hän joka siunasi sokean silmät,
hän joka kosketti sairasta olkapäätä
joskus vaieten
                     näköä antamatta,
kuorman ottaen
                     siipiä antamatta -
hän suo vieläkin aueta sokeiden taivaan,
vielä virrata hymyä enkeleiden,
siivellisiä sinulle, siivetön, antaa,
sinulle, sokea, siunaa palvelijoiksi
selkeinä katsovat enkeliensä kasvot.
Omat silmänsä antaa, puhtaat tähdet,
sinulle varjelijoiksi tuskasi yllä -
pyhimmän kärsijän silmät, niinkuin tähdet,
silmiksi sinulle, siiviksi riittävät kyllä.

- Anna-Maija Raittila -

Tohmajärven sankarihaudat eivät ole kaikki tässä, niitä on myös muissa seurakunnan hautausmaissa.

Viime viikolla tuli käytyä myös kirkolla eräänä iltana, kun oli Yhteisvastuukeräyksen lopettajaiset. Otinpa oikean kameran mukaani, ja kuvasin kirkkoa ympäristöineen. 

Tämä nykyinen kirkko oli alkuperältään ns. kuvakirkko, jonka oli koristanut kirkkomaalari Mikael Toppelius. Asian alullepanijana on ollut kruununvouti Gabriel Wallenius, joka kirjeitse pyysi Toppeliusta kirkkomaalariksi. Kirkon alttaritaulukin on Toppeliuksen maalaama. Saarnastuolin näin aikoinaan Olavinlinnassa, mutta nykyään se lienee Kansallismuseossa.

Syksyllä 1783 Toppelius maalasi saarnastuolin, päätyristin seinät, alttaritaulun ja lehterien reunat. Seuraavana kesänä mestari jatkoi työtään itsensä ja pitäjän säätyläisten päättämällä tavalla. Jaana Juvonen kertoo vielä, että pitäjäläiset olivat uskomattoman innostuneita kirkkonsa koristeluun, eivätkä he ajatelleet työn kustannuksia. Ajan oloon ihmisten ihastus seinille maalattuihin kuviin hiipui, ja 1850 kirkon seinät peitettiin valkoisella liimavärillä. Näin tulivat peitetyiksi sata vuotta aikaisemmin tehdyt kirkkomaalaukset; niitä ei voi enää millään palauttaa.

Paanukattoinen kellotapuli.

Tämä vanha kellotapuli aiottiin kattaa pellillä v. 1993. Okra ry:n taiteenystävien keskuudessa heräsi mielenkiinto lähteä auttamaan seurakuntaa. Samana kesänä päätettiin perustaa Pro Tapuli-liike, jonka johtajaksi valittiin taiteilija Hellä Juvonen, jäseniksi Sinikka Mikonen ja Eila Simonen. Näin kertoo teos Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002). Ensimmäinen työ oli saada puretuksi entinen kattamispäätös. Okra ryhtyi keräämään varoja, sekä rahaa että puita saatiin runsaasti, mutta lisäksi tarkoitusta varten järjestettiin konsertteja ja arpajaisia sekä myytiin Tohmajärvi-aiheisia piirroksia ja paitoja. 

Työ tuotti tulosta: puut sahattiin talkoilla ja vaihdettiin valmiisiin paanuihin. Kiteen Aikuiskoulutuskeskus järjesti perinnerakentamiskurssin. Opiskelijatyönä saatiin tehdyksi kaikki tapulin korjaus- ja pohjatyöt. 

Tervahautakin poltettiin Onkamossa. Tässäkin tarvittiin talkootyötä. Tapulin harjalle Okra lahjoitti vielä ristin ja seurakunnalle 44 000 markkaa rahaa. Lokakuussa 1994 vietetyssä valmistujaisjuhlassa oli mukana piispa Voitto Huotari. 

- Kiitollisuudella Hellä Juvosen muistolle!

Kalpaveljesten muistomerkki, ja alla pitäjäntupa, joka valmistui 1856.
Entisaikaan pidettiin pitäjänkokoukset pitäjäntuvassa. Pyhinä väki kokoontui kirkolle, jossa oli  tilaisuus päättää sekä maallisista että hengellisistä asioista. Äänestys tapahtui manttaalin mukaan, tilan koko ratkaisi äänimäärän. Varattomilla ja naisilla ei ollut äänioikeutta, säätyläiset ja talolliset miehet päättivät asioista.

Minun nuoruudessani pitäjäntupa toimi rippikoulujen pitopaikkana. Myöhemmin se oli vanha pappila.

Kalpamuistomerkki on muisto viime sodista: Kalpaveljet lähtivät Tohmajärveltä rintamalle.

Tohmajärven uusi hautausmaa on jyrkän rinteen alla. Siellä lepää mm. kolme isän sisarta perhehaudoissaan.

Tohmajärvellä on ainakin viisi hautausmaata, joista tässä yksi.  Tämä uusi hautausmaa sijaitsee kirkon alapuolella rinteessä järven rannassa. Vanha hautausmaa on noin 300 metrin päässä kirkkolle tultaessa, ja sitä laajennetaan.

Tohmajärven vanha pappila, näkyy vain osa rakennusta.




Vanhassa pappilassa pidettiin myös leiririppikouluja, mutta nykyään se on käytössä juhlien sekä päiväleirien pitopaikkana. Pappila on kirkosta Kirkkoniemen kärkeen päin. Ennen seurakunnan arvokkain pappi asui täällä, siinä oli myös kirkkoherrankanslia, josta mekin kuulutukset haimme. Seurakuntataloa ei tuolloin vielä ollut.

Apuna tämän artikkelin kirjoittamisessa olen käyttänyt Jaana Juvosen kirjoitusta Seurakunta ja kirkko teoksesta Vanhan Tohmajärven historia (1990)

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja kaunista juhannusviikkoa!
                                                           Aili-mummo

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Leena Lumi: OLETTEKO TAVANNEET MIEHEN JOKA TIETÄÄ KAIKEN?

Osaakohan maailman viisain mies lukea tätä kirjaa???
http://aili-mummonarkea.blogspot.com/2011/06/kuka-tuntee-onko-tuossa-kielojen.html

Lisäyksenä tuohon runoon Maailman viisain mies, kirjoitin tänään toisen runon. Katso kuvaa Leenan blogissa, samoin tekstiä:

Siinä hän on
maailman viisain mies
yöpaidassaan, dementoituneena

vaimo takana
pitää pystyssä
sekä miestä että
luuloja ylivoimaisuudesta

niinhän ne
    vaimot aina
hänen tärkein tehtävänsä
    on pöngittää
egoismia, varsinkin
oman miehensä

- Aili Nupponen-

Ps. Kiitos Leena Lumi!!!
http://leenalumi.blogspot.com/2011/06/oletteko-tavanneet-miehen-joka-tietaa.html

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

"Iän kaiken ikäinen, silti yhä uutinen"

Tyttöjen onnittelukortit ukille ovat itse piirrettyjä.
"Suu ja silmät sirrillä
on meidän pikku Mirrillä
kun se tapaa tuttuja
ja kertoo hiirijuttuja,
joissa hiiren viikset
ovat tirrivirrillä!"

Onnea Ukille!

~~~~~
"Iän kaiken ikäinen
silti yhä uutinen".
~~~~~

"AURINKO ARMAS
UKILLE LOISTAA
ONNEA"
~~~~

"Etana tuo sarviniekka
SÄÄTÄ ennusteli
tulossa on SAde
oikein LIKOMÄRKÄ KeLi"

pupu

Runot Kirsi Kunnaksen teoksesta Tapahtui Tiitiäisen maassa (2004)
Tässä kaikki perille tulleet ukin onnittelukortit. Lämmin kiitos lähettäjille!
Tänään juhlittiin ukkia perhepiirissä, onhan 75v. jo kunnoitettava ikä. Paikalle tulivat lapsenlapset vanhempineen ja onnitteluineen. Lapset lauloivat onnittelulaulun suomeksi ja englanniksi, se viimeinen laulu englanniksi taisi olla tutumpi kuin suomenkielinen versio.

Yhdet onnittelut soitti sukulainen Helsingistä. Hän on sukua 200 vuoden takaa, mutta sukuyhteys  on säilynyt näihin päiviin asti. Kuulumiset tuli hänelle kerrottua. Mies muutti kylästämme pois sotien jälkeen, silti hän  yhä tuntee itsensä tikkalalaiseksi, ja haluaa kuulla kylän uutisia. Entiset kaverit ovat jo siirtyneet manan majoille, eivätkä ole niitä enää kertomassa.

Nauroimme yhdessä sille, kun mies kertoi, että onpahan sairauksista ainakin seuraa, kun muuta seuraa ei ole. Hyvä että huumori kukkii, vaikka vaivat lisääntyvät. Näin se monella yksinäisellä ihmisellä on---. 

Päivänsankari ihailemassa Raili Näätäsen pihaa kesällä 2007.
Eilen illalla saunoimme savusaunassa, jonka mies lämmitti turhan kuumaksi. Mutta olihan se elämys talven jälkeen, ja lisäksi tuoreet saunavastat, joilla kylvimme.

Tänään on saatu pitkästä aikaa ukkosta ja sadetta. Kulohälytystila on ollut koko maassa pohjoisinta Suomea lukuunottamatta, joten sade on erinomaisen hyvä asia kasveille ja viljelyksille. Maanviljelijöillä on säilörehuntekoaika, se on vuoden kiireisimpiä aikoja. Ellei sada, ei saada rehua paljonkaan laariin. Nykyään tehdään esikuivattua säilörehua, joka vaatii muutamien päivien poutasäätä.

Perjantaina nousi meillä lämpömittari 30,4 asteeseen. Tuleekohan tänä kesänä enää tämän kuumempaa, sen aika näyttää.

Kaikki kasvit pyrkivät kukkimaan yhtäaikaa näiden helteiden ansiosta, mansikatkin joutuvat etuajassa. Pian pääsemme tyttöjen kanssa keräämään metsämansikoita tienvarrelta, ja voi niitä olla metsänkin puolella. Pitäisi käydä katsastamassa entistä lammasaitaa, josta keräsin ennen mansikoita litrakaupalla. Kovilla poudilla ne kuivuivat pieniksi rusinoiksi, eikä niitä enää voinut kerätä.

Nyt on apua mummolla noissa keruuhommissa. Joskus vain tuppaa huimaamaan päätä, kun pää heiluu ylös ja alas. Kyykkyyn ei voi mennä, kun siitä ei pääse ylös huonojen polvien takia. 

Oikein hyvää ja onnellista kesäviikkoa ja helluntai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!




torstai 9. kesäkuuta 2011

Uusia runoja, uusia kasveja kesällä kello kuusi

Kieloja, kieloja...
kasvimaa kylvetty
vihdoinkin
melkein viisi vuosikymmentä
tehty samaa työtä
samassa talossa

hoidettu lypsykarjaa
yhdessä kolme vuosikymmentä
jalostettu ja onnistuttu

sitten jouduttu lopettamaan
sekä karja että lypsy
vanhuus iski vartaloon
kivisellä kirveellä
tauteja löytyi enemmän ja vähemmän

minulla enemmän

- Aili Nupponen -


Kullerot kukkivat kotipihalla.

oletteko tavanneet miehen joka
tietää kaiken?
minä olen jo montakertaa

joka kerta hän tietää paljon
enemmän kuin minä vaikka
opiskelen ahkerasti

kun hän on kerran käynyt
diabeteshoitajan luona
hän on jo sairauden asiantuntija
joka neuvoo meille typerille
miten pitää elää ja kuolla

niin viisas hän on
       kaikkien alojen 
erityisasiantuntija

- Aili Nupponen -


Eeva Heilalan sanoin: "Minuun meni metsätähti, ja yhä vielä se kukkii".

Vihdoinkin veimme hautausmaan asukkaille kukat, näin pitkäksi meni tämä kevät. Olimme siellä 2 x 3 tuntia, ja kiersimme melkoisen lenkin vainajien asuinsijoilla. Kukat istutimme viiden kiven juureen 11 vainajalle, jotka ovat joko minun tai mieheni sukua. Tulomatkalla kävimme vielä kylämme puutarhalla ostamassa muutamia kasveja omiin kotipenkkeihin.

Sillä tuloreissulla tuli ostoksille muuan entisajan naapuri ja sukulainen, joka oli naisten kanssa samoilla asioilla kuin me. Olipa onni, että törmäsimme häneen, sain taas selviettyä joitakin vanhoja asioita. Nyt siis Jenni Tampeereelta, olehan kuulolla, lähetän sinulle sähköpostia!

Kesällä törmäilee aina vanhoihin ystäviin ja tuttuihin haudoilla käydessään. Ja siellähän on näillä poudilla käytävä usein!

Eilen ajelehdin Kemiessä eli Tohmajärvellä asioilla ja ostoksilla. Sielläkin paikallinen tohtori (väitellyt), pitää kukkamyymälää ja hoitaa puutarhaa. Talvet hän toimii yliopiston opettajana. Ahkera nainen---.

Aikatherine oli antanut minulle palkinnon, josta lämpimät kiitokset hänelle!
Vastaan muutaman päivän perästä, sen lupaan!

Alppiruusu kukkii huonosti tänä vuotena, on se väsynyt...

Kontkasten sukukirja kuuluu olevan kirjapainossa, puheenjohtaja Juhani ilmoitti. On jännittävää nähdä, mikä on lopputulos, tulihan lopussa oikein ennätyskiire. Mutta kyllä Kontkaset ovat ihmeporukkaa. Sukukokous on 2. päivä heinäkuuta Kimmelissä, jonne kiirellä pitäisi ilmoittautua. Minullakin on vielä ilmoittamatta, sukuseuran nettisivuilta ja lehdestä löytyy ohjeet. Kirjoitin juhlarunon, jota on paranneltava---.

Kiitän ahkeria kommentoijia, jotka uskollisesti jaksavat kannustaa muita.
Kaikille lukijoille toivotan lämmintä kesää ja jaksamista helteistä huolimatta!

                                                                                           Aili-mummo

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Syreenien ja kielojen aikaan syntynyt

Sireenien aikaan kesäkuussa 2011.



-Lapseni, / kerätään käpylehmiä / kesäkuun kuutamossa, /
kun metsätähdillä / on uteliaat silmät / ja satakieli / on saaren kuningatar. /
Vesi lepää, / ja taivaalla vaalea kuu / kuin rakastettuaan odottaen. /

- Onko tuo / tynnyrilintu? / kysyt, / 
kun kaulushaikaran / ääni kumisee / järven pintaa. /
- Mennään äiti, / käpylehmät pistelevät. /

Menemme. / Puiden ikkunoissa / yhä kuu /
aina seikkailuun valmis / ja rakkauteen. /

Eikä verhoja missään. // 

- Ritva Lähdemäki - Anttonen -
Perheomenapuu kukkii Ailinkalliolla 6.6.2011.

Mitäs siitä, jos lehmä ei ammu, / kana kaakata, / 
suhahtele emäntä / navetan polulla. /
Metsä vastaa. Puu kulje. /

Seisoohan tässä, / mäen harjalla, / äärellä vesien, /
sinitaivasta vasten, / Euroopan reunalla /
maailman uljain / rakennepuutostila. //

 - Tarmo Laitinen -
Puna-ailakkeja on lehdot  punaisenaan.

LAPSUUSMUISTO

Rentukat muistissa / kesät talvet / kuin vuosikerrat. /
Lumen ja ruohon järjestys. / Keltaisena kuin lantit /
kuloheinän keväässä / tulvavesien suonruskealla / reunuksella. /
Mikä rikkaus! / Laihan lapsen / elämänmittainen onni. //

- Anja Kukkonen -

Ja kieloja on metsä täynnä, tuoksu on huumaava!


Tänään Blogger on huonolla tuulella, en meinaa millään päästä normaaliin kirjoitustilaan.

Lauantaina keittelin kuusenkerkkäsiirappia yhden kattilallisen,  noin kahdeksan litraa, ja luulen että se nyt riittää yhdeksi talveksi. Kunhan kokemuksia kertyy, katsotaan sitten ensi kesänä.

Eilen sain vihdoin kiinni runosuonen päästä, kun aloitin uuden ilmaisohjelman OpenOfficen. Minulla on kirjoituksia suuret määrät sekä Wordissä että Worksissa, joten mukava päästä aloittamaan uutta, siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten tuo Word onkin vanha päivitys, joka pitäisi uusia.

Ajattelin, ettei minulla enää ole kirjoitusaiheita, mutta turhaan, ilmoille putkahti peräti 11 runoa peräjälkeen.  Haluan tehdä oikein kesäisen runokirjan, ja muitakin aiheita tietysti löytyy.

Mies ja pojan perhe laittoivat perunat maahan, muut kasvit on vihdoin ja viimein  laitettava, jotta pääsee kitkemään. Ja hautakukat on myös vielä ostamatta. Nekin olisi voinut laittaa jo viikkoja siiten, ilmat on niin lämpimät. paikkakunnalla on kauppapuutarha, Tuhatkauno, jolta voi käydä ostamassa taimia ja kukkivia kukkia. Puutarhan perusti Juha Forsblom, jolla oli radiossa oma ohjelma vuosia sitten...

Päivällä tein netin kautta ilmoituksen Karjalaiseen, joka julkaistaan keskiviikon lehdessä. Siinä on mm. J. W. von Goethen lause: "Hyvin maailmassa asiat oisi, jos kaiken kahdesti tehdä voisi". Mies ei juhli merkkipäiväänsä.

Saadaanhan nähdä, tuleeko tähän maahan uutta hallitusta vai ei. Näin vaikeaa ei ole ollut vuosikymmeniin. Ennen saattoi presidentti hajoittaa eduskunnan, ja julistaa maahan uudet vaalit. Nyt ei presidentillä ole enää sitä valtaa. Kannuja en lähde valamaan kenenkään puolesta, mutta voi olla ettei Kataisesta tulekaan pääministeriä.

Oikein mukavaa ja helteistä viikonalkua teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Jos ei vuoria, niin lampia kuitenkin...


Vuorenkilpi kukkii. Kuva AN.
1. Eurooppa, iso kohtu
supistelee epäsäännöllisesti.

Maapallo läähättää
ponnistusten kiusaamana. 

Mari-mummo
lapsenpäästäjä
loitsujen lukija
taikojen taitaja
seisoo pellonperällä
paljaat jalkapohjat
savensekaiseen multaan painettuina
ja tuntee
vuoria siirtävän uskon
juurruttavan.
Lähelle koivua ja tähteä.

2. Tahtoisin olla
kevään synnyttämä. 

Syksy saapuisi uskollisesti
täydellinen rakastaja
levittäisi isomman lakanan
minä villi ja sopeutumaton
kellistyisin kypsynein huulin
häpeämättä. 
Eikä minun tarvitsisi
ohenevasta otsonikerroksesta välittää
muuttuneista talvista tietää. 

3. Aurinko nousi, 
näki vaiteliaan veden
ja merimetson nukkuvan
uudessa öljykangastakissaan.

Aurinko laski, 
näki vaiteliaan veden
ja merimetsoja nukkumassa
uusissa öljykangastakeissaan. 

- Helena Mykkänen - 
antologiassa  Runo kasvaa maasta (1991).

Ketunleipä eli käenkaali. Kuva AN.

Kesä on päässyt alkuun. Keräsin äsken kuusenkerkkiä siirappia varten, ja laitoin ne likoon. Aamulla keittelen ohjeen mukaan sitten kuusenkerkkäsiirappia. Jos näyttää hyvältä, voin tehdä vielä toisen kerran lisää, kuusia on meillä pihamassakin, ja tuosta tienvarresta keräsin hieman lisää.

Eilen pistäydyin kuvaamassa Pitkälammilla muuttuneita maisemia. Pusikoita ja puita on kasvanut niin paljon, ettei rannalla olevia asumuksia näy. Lisäksi lampi on jakautunut kahteen osaan, koska vesi siitä on kuivunut ja laskenut useita metrejä alemmaksi. Tämä kaikki on Valkeasuon vaikutusta, joka ojitettiin 1970-luvulla, ja alettiin nostaa siitä turvetta. Kuivattua suoaluetta on yhteensä 3000 hehtaaria eli kolmekymmentä neliökilometriä. Ei ihme, että tuolloin asukkaiden kaivot alkoivat kuivua, ja alueen pohjavesi laskea. Lisäksi näyttää siltä, että Pitkälammilta on jotain näkymättömiä maanalaisia virtauksia, joka on kuivattanut lampea.

Kuivausvedet ovat virranneet Luosojokea myöten Tohmajärveen, joka on laajalti liettynyt turpeesta, ja järvi olisi kunnostettava. Työn piti alkaa viime vuonna, muttei alkanutkaan - jostain syystä. Vapo haluaisi laskea lisää turvelietettä toisesta suosta, joten kunnostus (1,5 milj. euroa) sattaisi olla turhaa.

Tällainen herra tämä Vapo on, ajattelee vain omaa etuaan...


Näkymä Liipin Pitkälammilta 2011.Lampi on jakautunut kahteen osaan veden laskettua lammissa. Edessä häämöttää kyläläisten yhteinen myllytontti.

Niin nyt sitten meillä on kaikkien maanomistajien yhteinen myllytontti, tuo vesijättömaa, joka on noussut esiin. Ja ei kun vesimyllyä rakentamaan, kun Vapo lahjoittaa meille maata! Vesi pakenee lammesta, mutta uutta metsää syntyy sen sijalle. Lampi on kuitenkin rahallisesti paljon arvokkaampi asia, ja sitä ei Vapo koskaan korvaa. Puhumattakaan siitä, että se liettää jo olemassa olevan järven. 

Oli toki silloin 1970-luvulla työmiehiä Vapon työmaalla, mutta nykyisin kaikki hommat hoidetaan koneurakoina, eikä Valkeasuo paljon ihmisiä työllistä. Jotkut viljelijät ovat hankkineet kivetöntä viljelysmaata alueelta (mm. kunnan suurin viljelijä, jolla on 400 hehtaaria peltoa).

Näkymä samalta lammilta. Puut ja pusikot muuttaa maisemat. 

Lukisipa tuo Mari-mummo muutaman loitsun senkin puolesta, etteivät kaikki lammet ja järvet kuivuisi ja liettyisi! Vesipiirikin on olemassa, mutta se taitaa pitää vain suurten yritysten puolta. Me tyhmät paikalliset asukkaat vain istumme ja ihmettelemme, mitä nyt tapahtuu.

Kuivuneet kaivot on korvattu kunnallisella vesijohdolla, joka yltää kunnan lähes pienimpiinkin kyliin. Vesijohto on maksettava asukkaiden itsensä, ei sitäkään Vapo maksa. Kiitos kunnalle, että tämä mahdollisuus meillä on ollut!

Tikkalasta kuulutaan etsivän nyt myös kultaa. Etsittiin sitä jo 1960-70 luvuillakin, ja löydettiin Hammaslahden kaivos, joka on jo aikaa sitten lakkautettu. Ilomantsissa on Pampalon kaivos, saa nähdä, tuleeko tänne toinen. Kunhan vain uraanikaivosta ei tulisi---.

Näissä merkeissä kaikille lukijoille oikein kesäistä ja lämmintä viikonvaihdetta toivottaa Aili-mummo!