maanantai 2. toukokuuta 2011

Raskasta ottaa joskus rennosti


Nupposen tilan kiviaitaa. Kuva AN (2010)
raskasta ottaa joskus rennosti / kun lapset vaativat aikaa / mies ruokaa/
lehmä lypsäjää / kärpäset tappajaa / heinäpelto, rikkonainen aita / 
siivous, tiski, kasvimaa / edes jonkinlaista söhäisyä / sinnepäin / 
ja taas pitäisi kesken kaiken /  maksaa laskuja, käydä kaupassa / 
pyyhkiä lapsen pylly / ja etsiä isolle pojalle isommat kengät /

mutta miten minun kävisi / jos en välillä retkahtaisi ruohikkoon /
leikkimään kissanpojan kanssa / kuuntelisi keinussa /
kuinka koivun lehdillä soittaa / tuuli kitaraa ja räkättien rokkikuoro /
harjoittelee illan konserttia / jos en jättäisi jotain tekemättä /
ja lähtisi uimaan?

jos huomaisin kesänkin olleen / vasta talvella /
veroilmoitusta laatiessa / tulo- ja menotositteista

- Kirsi Härkönen -
~~~~

Oma versioni tästä runosta on paljon lyhyempi, sen löydät tästä linkistä.
Runo on julkaistu myös Runo kasvaa maasta antologiasta, jonka on kustantanut Lahden Runomaraton (1991) ja toimittanut Liisa Salo. Myös edellä ollut Kirsi Härkösen runo on samasta antogiasta.

Maahenki alkaa olla voimissaan näin keväällä. Pihoja ja puutarhoja perataan, siivotaan, kylvetään ja istutetaan, samoin kasvimaita ja muita viljelyksiä. Maanviljelijälle kevät on uuden toivon aikaa, hän tekee kaikki tarpeelliset maanviljelystyöt, mitä ammatti vaatii. Mutta kaikista tärkein työ viljelijälle on tukihakemuslomakkeiden täyttäminen, se ajaa kiireellisyydessä yli muiden, ehkä vieläkin tärkeämpien töiden. Tukilomakkeet on oltava juuri oikealla ajalla täsmälleen oikein täytettyinä valvontaviranomaisilla. Siinä ei armoa tunneta eikä anneta. Nyt voi tukilomakkeetkin lähettää jo sähköisesti edellyttäen, että viljelijä osaa niin paljon 

Ailinkallion ympäristöä: metsää ja puita.
käsitellä omaa tietokonettaan ja sen ohjelmia. Uskon, että nykyaikana useimmat viljelijät ovat jo niin oppineita, että he pystyvät täyttämään omat paperinsa. Ja ne, jotka eivät osaa, voivat hankkia apua palkatuilta avustajilta. 

Silloin kun vielä viljelimme, piti ensin maalis-huhtikuussa opiskella pariviikkoa hakemuslomakkeiden ohjeita, joita oli ainakin 100 sivua, nykyisin enemmänkin. Muutamia päiviä vierähti koulutuksessa Tohmajärvellä, ja loppuaika kotona kirjoituspöydän ääressä. Kaikki paperit piti olla kunnossa. Täytin ne itse, ja vielä tarkastutin ne agrologilla, jotta mokilta olisi vältytty. Muutoin olisi tuista mennyt joku 10 % pois, vaikka virhe olisi ollut miten pieni tahansa. Sama juttu, jos eläimeltä putosi korvamerkki, ja tarkastajat tulisivat juuri silloin tarkastamaan. Alkuaikoinahan ei tarvinnut olla kuin yksi korvamerkki eläintä kohden, mutta muutaman vuoden kuluttua niitä piti olla jo kaksi. Kiva tilanne, jos isolta teurassonnilta putosi merkki, niin se pitää ehdottomasti kiinnittää henkensä kaupalla sonnille uudestaan korvaan. Onneksi meillä ei ollut niitä isoja sonneja. Siinä puuhassa on useampi viljelijä menettänyt henkensä.

Mutta parasta unohtaa nämä ikävät asiat, eivät onneksi enää ole meidän murheita.
Mikäs sen mukavampaa, kuin mennä taimikauppaan ostoksille, ja raahata kotiin mullasta lähtien kaikenlaista tavaraa, ja kylvää ja istuttaa keväiseen maahan uudet siemenet ja taimet tulevan lyhyen kesän iloksi. Ilman toivoa ei voi elää, se on luonnonlaki. Jos toivo menee, on menetetty kaikki...


Kevät on ihanin vuodenaikamme, monien mielestä. Uuden kasvun ihme ja muuttolintujen paluu tänne kauas pohjoiseen luo toivoa paremmasta. Voi olla, ettei se toivo kauan kestä, ainakin muutamia kuukausia. Sato voi olla huono tai lähes olematon, mutta sen pohjalta eletään seuraavaan talveen ja satokauteen. Niitäkin on, jotka menettävät sen viimeisen toivonsa.

Teeveessä on alkamassa suosittu sarja Maajussille morsian, jota mekin olemme katselleet. Ohjelmassa voi tutkailla lyhyen aikaa maatilojen elämää, ja seurata mahdollisten elämänkumppanien löytymistä. Ei ole helppoa, jos uusio poikamies tai emäntä etsii itselleen uutta puolisoa, ikää on jo 40 lasissa tai enemmänkin, lapsia voi olla, puolison löytyminen on lähes ihmeeseen verrattava tapahtuma. Mutta tuohan se toivoa maaseudun "yksinäisille susille", jotka ovat koettaneet pärjätä tässä kovassa maailmassa. Ja muulle kansalle hupia ja hauskaa ajankulua, jolle voi itsekseen naureskella. Ihan positiivinen juttu siis...

Olemme päässeet juuri nyt Yle1:n uutisiin, Rääkkylän kunnan  erottua Hellistä.
Mutta Tohmajärvi se on tyytyväinen kaikkeen, olipa palveluja tai ei, mutta rahat pitää maksaa Hellille, sekin toista miljoonan ylimääräinen lasku.

Oikein mukavaa alkuviikkoa kaikille lukijoille ja naurakaa kanssamme : Helli se keitti vellin!  Aurinkoa ja iloa elämäänne toivoo Aili-mummo!

22 kommenttia:

  1. Hienon työn olet tehnyt tilallasi mm. nuo byrokraattiset lomakkeet.
    Hienoa että pääsit kauppaan ostamaan taimia ja multaa kesä on tulossa selvästi ;)

    VastaaPoista
  2. Upea ja mielenkiintoinen postaus jälleen. Osaat sanoa asiat niinkuin ne on. Ei se maanviljelys ole tokikaan ruusuilla tanssimista vaan tukiviidakkoa ja sään armoilla olemista. Koneista huolimatta.
    Toki toivoisi, että maajussit löytäisivät morsiamet jotka haluaisivat todella maalle ja sopeutuisivat myös. Onneksi on hyviäkin esimerkkejä entisistä.
    Niin, tuo korvamerkkijuttu on ihan naurettava. Meidän lapsenlapset kutsuvat serkkuni korvanappilehmiä trendilehmiksi!

    VastaaPoista
  3. Kivasti kirjoitit. Minulle tuo maaseudun elämä on vierasta. Lapsena olen asunut maalla muutaman vuoden, mutta sen jälkeen kaupungissa.

    Muutaman jakson olen katsonut sitä "maajussille morsian" sarjaa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä maatilojen elämä on muuttunut ihan toiseksi mitä se oli esim. oman nuoruuteni aikaan. Ja kouluttautua täytyy monella tapaa pärjätäkseen.
    Kiitos runoista Aili.

    VastaaPoista
  5. Moi Maiju!

    Jonkunhan ne ikävät asiat on tehtävä, meillä se olen ollut minä, muualla joku muu. Nyt on enää riesana vero- ja muut raha-asiat, ei niistä mihinkään pääse.

    En minä vielä tällä reissulla ostanut taimia, on liian aikaista, mutta varmaan se siellä etelässä voi olla ajankohtaista. Menee ainkin kuukausi tai enemmän kuin ollaan kesässä. Täällä sanotaan, että kesäkukat istutetaan vasta kesäkuun 10 päivä, silloin ei enää tarvitse pelätä yöhalloja.

    Kiitos kommentista Maiju, ja oikein hyvää viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  6. Moi, Anja-Regina!

    Niin moni asia on naurettava, ainkin nyt EU-aikana. Lakeja väsätään miten sattuu ja mistä sattuu, tarkoituksena lienee vain yhden väestönosan totaalinen alistaminen ja kurjistaminen. Työt olemme osanneet tehdä vuosisatoja ilman vahteja ja tarkastajia, tukia ei ole tarvittu, kun on saanut edes jonkinlaisen korvauksen tehdystä työstä. Luottamusta ei ole puolin eikä toisin.

    Koneet ovat välttämättömiä siksi, että tilat ovat kasvaneet kooltaan suuriksi, tekijöitä on yksi tai kaksi henkilöä tilaa kohden, harva tila käyttää palkattua työvoimaa. Joskus niillä tiloilla, kun toinen tilan henkilöistä käy ulkopuolisessa ammatissa.

    Maajusseille toivotan todella hyvää onnea, että se toinen osapuoli löytyisi, yksin ei kukaan ainakaan jatka elämää eteenpäin. Miehille on usein se vaimon hankkimisprojekti elämän tärkein päätös, jonka onnistumisella on tärkeä merkitys kaikille osapuolille ja myös tilan jatkuvuudelle.

    Kiitos, Anja, kommentistasi, ja mukavaa viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Hei Unelma!

    Kirjoittelen näitä itselleni tuttuja asioita, ei sille mahda mitään. Joka kevät on vielä muistissa, mitä tehtiin keväisin. Ja sitten Eu käänsi asiat ylösalaisin. On oltava jopa lanta-analyysit, joista voi laskea, paljonko pannaan karjanlantaa peltoon, ja paljonko ostetaan apulantaa millekin viljelylohkolle. Hirveän monimutkaista ja byrokraattista puuhaa...

    Kuinka on, Unelma, tuossa pikkukuvassa näkyy peltoa takanasi ja sivullasi, mielestäni selvää maaseutua, mutta totta lienee tuo mitä sanoit.

    Oikein aurinkoista viikon alkua sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  8. Minttuli!

    Koulutus on tietysti tärkeää kaikilla aloilla. Maatalouskouluista suurin osa on lakkautettu, ei ole oppilaita, ja loppujenkin osalta niiden tulevaisuus näyttää enemmän kuin epävarmalta. Kiteen koulutilakin on yksityistetty, siis myyty yksityisille, jotka ovat sitoutuneet muutamaksi vuosikymmeneksi oppilaiden harjoittelupaikaksi. Kiteellä valmistui mm. agrologeja. Muuta maatalouskoulutusta ei Pohjois-Karjalassa ole. Liperi, Ilomantsi ja Nurmes on lopetettu jo kauan sitten...

    Kouluttautua kannattaa vaikka moneen kertaan, harva ihminen nykyään yhdellä koululla selviää.

    Nyt pelätään maidontuotannon romahtamista, myös lihantuotanto on kuihtumisvaiheessa: ei kannata.

    Hyvää viikon jatkoa sinulle, Minttuli, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen2. toukokuuta 2011 klo 13.29

    Tuon on tosiaan aivan uskomatonta tuo maanviljelijöiden lomakkeiden täyttövelvollisuus. Monta kertaa siitä on kuullut, mutta vasta kun kerroit omakohtaisia kokemuksia alkoi selvitä, kuinka järjettömästä järjestelmästä on kyse. Joku silti jakstaa:loistavaa ja kunnioitettavaa!

    Kesästä puheen ollen: väkisin sitä rentoutuu ja ihmettelee maasta nousevia ruohoja. Olen vannonut, että nyt ei viljellä yhtään kukkaa tänä kesänä. Kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä kuitenkin muutama...

    VastaaPoista
  10. Tuo maanviljely toi meillekkin leivän, vaikka sitä ei itsellä ollutkaan, mutta myllymme jouhoi seutukunnalle jauhot viljeliöiden sadoista. jos tuli katovuosi, se tiesi aina huonoa myllärillekkin. Ja perheelle.
    Toivotaan hyvää vuotta ja katsotaan, saako maajussit morsiamia. Onhan ohjelma muutaman parin saanutkin aikaiseksi.
    Hyvää tulevaa äitienpäivää.

    VastaaPoista
  11. Paljon puhuvat runot.
    Varsinkin Sinun runosi, tuolla
    toisella sivustolla.

    Lueskelin täällä meidän kirjastossa,
    oman paikkakuntani touhuista
    ennen. Täältä on hävitetty
    kokonainen historia, vanhat
    kauniit rakennukset, kaupat
    ja koulut, asematalo ym.ym.
    on tehty uusiksi, rumiksi
    laatikkotaloiksi.

    Tämä alue täällä
    läntisellä Jöötanmaalla
    on oikein kuuluisaa
    maa ja karjatalousaluetta.
    Nyt EU on vaikuttanut, että
    laskusunnassa ollaan.

    Nuorisoa ei enää innosta
    muu, kuin sikojen tai kanojen
    hoito, suurissa mittakaavoissa,
    eikä paljon sekään.

    Tuntuu, että ihminenkin katoaa,
    jonnekkin, arkistojen uumeniin,
    vain nimeksi monien joukkoon,
    tai henkilönumeroksi
    johonkin kortistoon.

    Ystäväni muutti vanhojenkotiin,
    ja kun häntä siellä käyn katsomassa,
    tapaan muita vanhuksia.

    Eräs kysyi minulta,
    tuletko sinäkin tänne
    odottamaan kuolemista,
    kun kaikki sinulta
    vietiin; älä tule, täällä ne
    ottaa sulta nimenkin, olet vaan
    toisen kerroksen nelonen.

    On vielä kevättä edessä, ja
    kesää luvassa, tottavasti oikein
    paljon aurinkoa, pitkän talven jälkeen.

    Onneksi ei ole kiire
    minnekään. Hyvää Toukokuuta
    ja pirteää mieltä Aili-mummolle!

    VastaaPoista
  12. Hei Hymyilevä Tuula!

    Köyhän on oltava nöyrä, sanotaan sananparessa, ja se toteutuu kirjaimellisesti maajussien tukihakulomakkeissa joka kevät. Mutta sen lisäksi vljelijöillä on vielä ne tukitarkastukset, jossa käydään läpi kaikki mahdolliset asiat kyseisellä tilalla. Suomessa on tiloja, joita on tarkastettu 50-60 kertaa muutamien vuosien aikana, yhdelläkin lammastilalla takaisinmaksut olivat 30 euroa. Niinpä monet viljelijät lopettavat tämän takia, kun eivät enää jaksa tätä mieletöntä rumbaa.

    Joten jaksamista se vaatii - elämä.

    Onneksi kevät on auvoista aikaa ihmisille, se virittää toivon uudesta kasvusta, uudesta sadosta ja uudesta kesästä.
    Niin kauan kuin ihminen on vähänkin kunnossa, sitä kylvää ja kitkee vaikka hampaat irvessä...
    Ja toivoo parasta<3

    Oikein lämmintä ja ihanaa kevättä sinulle Tuula, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  13. Moi Mummeli!

    Myllytoiminta on nykyään maaseudulla jo kuollut elinkeino. Muistan kyllä lapsuudessani myllymatkat isän kanssa jyväsäkkien päällä lähiseudun myllyihin. Mutta sitten nekin loppuivat. Ruis- ja vehnäjauhot ostettiin valmiina kaupasta. Varmaan nämä kaupan jauhot veivät mylläreiltä leivän suusta. Todella ikävää. Myllärikin tarvitsee perheelleen syötävää.

    Mihin asti teillä kesti tuo viljan jauhaminen? Enoni osti 1950 Kannuksesta ison myllyn, mutta siellä myllytykset olivat jo tuolloin loppuneet, oli siirrytty kotitarvemyllyihin.

    Toivotaan, että maajussit saavat oikein kunnon morsiammet, eivätkä mitään onnenonkijoita, sellaisiakin on. Joka tapauksessa mukavaa ja kiinnostavaa viihdettä täältä maaseudulta.

    Kiitos kommentistasi, Unelma<3

    VastaaPoista
  14. Hei Herne!

    Lämpimät onnitteluni, Herne, olet perustanut uuden blogin, Sininen kissa. Kävin jo kirjautumassa blogiisi ja jätin sinne kommentin...

    Valitettavaa, että siellä Göötanmaallakin EU on vaikuttanut huonosti kuten meilläkin. On enää vain suuria ja ylisuuria maatiloja, joissa tuotetaan elintarvikkeita kuin tehtaissa ikään. Perheviljelmät eivät ole enää kannattavia tai toivottavia, vain suuri on kaunista.

    Vanhojen rakennusten älytön tuhoaminen oli meilläkin aikanaan suosittu trendi, kaikki vanha, paitsi puukirkko, piti purkaa ja polttaa. Senkin näkeekaupungeissa ja kirkonkylissä: kenkälaatikkomuoti on taloissa yhä näkyvissä. Onneksi lopettivat laatikko-omakotitalojen tekemisen siksi, kun niiden katot vuotivat vedet sisään. Tuli suuria rahallisia vahinkoja.

    Ihmiset säilötään kuin sardiinit purkkiin, nimen tilalle tulee numero. Sama käytäntö kuin karjalla, mutta ilman korvamerkkiä. Minä niin tykkäisin siitä, kun se korvamerkki tulisi niiden tukitarkastajien ja muiden EU-vouhottajien omaan korvaa: se olisi lysti näky;))

    Toivon kovasti, ettet sinä, Herne, tarvitsisi turvautua noihin "koteihin", joissa ihminen on vain numero tai säilytettävä tavara. En minäkään haluaisi siellä olla,oma koti on ihmisen paras paikka, ainakin jos läheisiä asuu samassa tai lähellä.

    Olemme päässeet uuteen hienoon kevääseen ja kohta kesään; olemme elossa ja järjissämme: voisimmeko paljon enempää toivoa? Terveyttä tietenkin, ystävien lämpöä, ja omaisten hyvää oloa. Sitä kaikkea toivotan sinulle, Herne-ystäväni<3

    Kiitos lämpimistä toivotuksistasi, ja kiitos kommentistasi, Herne<3

    EIKÄ KIIRETTÄ MINNEKÄÄN:D

    VastaaPoista
  15. Meillä jauhatus latkui aina 1986 vuoteeen asti ja silloinkin loppui siihen, kun mieheni astma paheni siihen pisteeseen, että myllyn, elikä jauhon pöly kiellettiin kokonaan. Jauhamista riitti, kun alue oli niin suuri mistä kävivät. Meillä oli myös vehnämylly. Nyt on ollut sitten hiljaa jo siitä asti, ei itsellä ollut jatkajaa emmekä sitten halunneet myydäkkään tätä. Nyt sitten yksin tätä myllypihaa asustelen.

    VastaaPoista
  16. Moikka Mummeli!

    Ihmeteltävän kauan olette voineet jatkaa myllytoimintaanne. Meillä Pohjois-Karjalassa meijeri jatkoi myllytoimintaa kauan Kiteellä, jossa mekin kävimme. Puhoksessa on vielä kuulemma toiminnassa mylly, jossa jauhetaan leipäviljaa, kertoi mieheni.

    Olet rohkea nainen, Mummeli, kun vielä asut maaseudulla yksin! Kaikilta sellainen ei onnistu.

    Hyvää jatkoa sinulle sinne omalle myllyllesi, ja kauniita kevätpäiviä<3

    VastaaPoista
  17. Mukavaa viikkoa Aili-mummille, kiva oli käydä 'kylässä' täällä :)
    Maajusseja en kyllä aio alkaa katsomaan..:D

    VastaaPoista
  18. Moi Seijastiina!

    Oikein kivaa viikkoa itsellesikin, Seijastiina<3

    Jos ei kiinnosta, miksi katsoisit?
    Minusta se on melkoisen kivaa katsottavaa, mutta sinullahan onkin paljon enemmän kiinnostavaa puuhaa;)

    VastaaPoista
  19. Keväällä väsyttää helposti. Peikko on huomannut.

    VastaaPoista
  20. Peikko!

    Monia väsyttää syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä:/

    Kiitos kommentistasi, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  21. Hei Hannele-mummu!

    Toki, jos tiukka paikka tulee, mutta voihan ne lapsetkin olla nälkäisiä:O_O

    Kiitos kommentista, Hannele<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥