perjantai 1. huhtikuuta 2011

Noita vai enkeli


Mummon ikioma alppiruusu kukkii kesällä 2010.
 Sanookaapas te viisaat, kumpi meistä on rumempi?
Noita

Minä olen noita.
Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset.
Kun minä nostan lumotun sauvani,
tottelee minua  kaikki maailmassa.

Katsokaa!
Siellä, missä äsken kohosivat kiviset muurinne,
pauhaavat nyt valtameren mainingit
pirstoutuen koralliriuttaan.
Ja kapean ikkunan takana
huojuvat intohimoiset palmut,
ja pimeydessä hiipivät pantterit pehmein tassuin.

Minä olen noita!
Kuuletko, ruumiini, olet noidan ruumis,
eikä noita voi kärsiä.
Jännity, murtuva ruumiini,
taikasauva on sytyttävä sinut ilmiliekkiin.
Sillä noita ei voi sairastaa.
Hän voi vain kohottaa lumotun sauvansa
tai kuolla.
~~~~

Onnellinen ilta

On taivas himmentynyt hentoon sineen,
ja sinertävät varjot hankien,
mut vielä hohtaa katu luminen
heleine lyhtyine ja unelmineen.
Ma kuljen keveästi kotiinpäin,
kun hämyyn värähtelee ensi tähti.
Pois kaikki tuska povestani lähti,
ja ilman syytä autuaaksi jäin.
Vain lumen rauha, sinen kuulakkuus,
vain tähden jälkeen vieno tähti uus,
vain tieto: huoneessani lämpimässä
hymyilee ruusu yksin hämärässä,
hymyilee ruusu lehdin hehkuvin.
Yön sini, ruusu! Mitä toivoisin?

Saima Harmaja: Kootut runot (1952)

Näin puhui kuolematon runoilija, Saima Harmaja (1913-1937). Ostin opettajani Helly Sorsan suosituksesta Saiman Kootut runot vuonna 1957. Teos sisältää myös Saiman päiväkirjaotteita vuodesta 1925 Saiman kuolemaan, vuoteen 1937 saakka. Viimeinen päiväkirjamerkintä on runo 30.03.1937:

Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan.

Hopealta kuori oksien
hohtaa hämyn tihetessä hiukan.
Keveä on ilma hiljainen.
Kaikki aarteet elämäni niukan,

kaikki armo, minkä ikänään
sydän omisti, lie läsnä tässä:
valossa, mi kätkee hymyään,
sädehuntuisessa hämärässä.

Näin keveästi, onnellisena nuori Saima lähti iäisyysmatkalleen. Meille hän jätti koskettavat ja rakastettavat runonsa, joita on luettu monessa naispolvessa uudelleen ja uudelleen. 

Tätä edellinen kirjoitus on myös maaliskuulta 1937, keskeneräinen kirje tohtori Aug. Annisteelle. Kopioin sen teille luettavaksi tähän:

"Rakas ystävä!
Tuhannet kiitokset siitä, että vaivauduitte selittämään minulle tuota uutta tuberkuloosin hoitotapaa. Mutta ikävä kyllä ei siitä ole minulle mitään hyötyä. Lääkärini ei uskalla käyttää minuun nähden mitään koeteltua keinoa, kun painoni on 32 kg ja jaksan astua vain 5 askelta. Ja kun sen lisäksi sairastan liikaherkkyyttä kaikkiin lääkkeisiin ja hoitotapoihin nähden, ei minulle tietenkään voi tehdä sellaista, mitä on kokeiltu vain muutamiin yksilöihin."

"Kirjeenne on kovin kaunis, ja ihmettelen hiukan ettette sen enempää hermostunut runojeni enkeleihin. Vakuutan joka tapauksessa, että olen itse nähnyt jokaisen niistä; pääsin pois sairaalasta viime talvena juuri siksi, että aloin nähdä jonkinlaisia näkyjä. Etupäässä ne kyllä olivat painajaisia, niin että aloin pelätä järkeni puolesta. Ellei olisi ollut sisartani, en tiedä, miten olisin kestänyt. Muuten voin mainita seikan, jonka kuitenkin toteatte seuravaasta runokokoelmastani: sulhaseni hylkäsi minut siskoni kuoltua. ---Mutta nyt olen sentään  jo syksystä asti ollut henkisesti tasapainossa, niin että se toivottavasti vähitellen vaikuttaa ruumiinkin tilaan.
Nyt käteni väsyy, niin että jatkan joskus."

Tuo ensinmainittu, elossa oleva sisar, on Kirsti Harmaja (myöhemmin Toppari), ja kuollut sisar on Outi Talvitie (o.s. Harmaja). Saiman veli, Tapani Harmaja, kuoli sodassa, hän oli muistaakseni lentäjä. Mutta se tapahtui vasta siis Saiman kuoleman perästä. Surua ja murhetta ei puuttunut tästä lahjakkaasta Harmajan perheestä.

Miten paljon menetimme tämän nuoren, lahjakkaan ihmisen kuolemassa, sitä voimme vain arvailla. Lyhyenkin elämänsä aikana Saima kirjoitti monta runokokoelmaa, ensimmäinen on nimeltään Huhtikuu, josta oli vuodesta 1932 vuoteen 1952 mennessä otettu jo 10 painosta. Toinen kokoelma Sateen jälkeen ilmestyi 1935, ja siitäkin oli otettu v. 1952 mennessä 10 painosta. Hunnutettu (1936) oli myös yhtä suuri menestys. Kokoelma sisältää raskaan menetyksen, Outi sisaren kuoleman. Kaukainen maa ilmestyi 1937; koottuhin on vielä lisätty Jälkisatoa jakso ja viimeiseksi on runojen suomennoksia. Päiväkirjoista on sisar, Kirsti Toppari, koonnut useita teoksia, ne ovat ilmestyneet Saiman kuoleman jälkeen.

Saimalle on perustettu myös oma, Saima Harmaja seura, joka vaalii runoilijan muistoa. Saima lasketaan kuuluvaksi kuuluisiin Tulenkantajiin, joihin kuuluivat aikansa kuuluisimmat suomalaiset kirjailijat.

Olemme aprillipäivän illallassa ja viikonlopussa. Oikein viihtyisää perjaintai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

24 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle näistä Saima Harmajan muisteloista! Olen aina häntä paljon arvostanut.
    Ensimmäinen lapsenlapsemme sai helmikuussa ensimmäiseksi nimekseen Saima.

    VastaaPoista
  2. Kaunista kerrontaa tuosta runoilijasta, jonka runoja minäkin olen paljon lukenut aiemmin, nyt on jotenkin jääneet.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Historia on aika miälenkiintoista :)

    VastaaPoista
  4. Hei Irene!

    Sain ajatuksen kirjoittaa Saiman runoista, kun luin tänään Seijastiinan blogista VUODENAJAT VALOKUVIN Saima Harmajan Runon huhtikuulle. Myös Leena Lumi lainasi vähän aikaa sitten Saiman erästä runoa. Näyttää siltä, että Saima-neitonen on tulossa muotiin jälleen. Meille vanhemman polven ihmisille Saima Harmajan runot ovat käsite, olen niitä nuorena paljon esittänytkin eri tilaisuuksissa.

    Paljon Onnea pikku-Saimalle, hänen vanhemmilleen ja isovanhemmilleen!!! Lastenlasten varttumista on ilo seurata<3

    Kiitos kommentista, Irene, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle ja perheellesi<3

    VastaaPoista
  5. Moi Unelma!

    Hienoa että pidit, Unelma<3

    Tulipa taas muistia verestettyä (tuoreutettua).

    Kiitos kommentistasi, Unelma, ja mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  6. Isopeikko!

    Niin on, miälenkiintosta;)

    Hyvää huhtikuuta Peikkometsään sinulle, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  7. Hei Aili!
    Pari vuotta sitten koostin erään laulavan ystäväni kanssa runo-musiikkiesityksen KEVÄÄN LUMOUS, ja siellä oli Saima Harmajankin kevättä käsitteleviä runoja sekä laulettuna että lausuttuna.
    Kaikki materiaali koottiin vanhoista teksteistä, eikä lopputulos tainnut olla lainkaan hullumpi.
    Kummallista, kun tuollaiset kootut esitykset muodostuvat ikäänkuin lapsiksi, joita ei unohda millään. Niitä ihan ikävöi, ja nyt herätit muistot henkiin, kun kerroit Saima Harmajasta ja hänen tuotannostaan.
    ----
    Mukavaa huhtikuuta! Kyllä nyt kevät taitaa kävellä pitkin askelin eteenpäin.

    VastaaPoista
  8. Hei!
    Kivat runot olet valinnut ja tuo noita... huuuu..
    Alppiruusu on kaunis ♥

    Saima Harmajaa minäkin juuri luen ja päiväkirjoja.
    Koskettavaa..
    Saman runon minäkin valitsin blogiini huhtikuun ensimmäiselle päivälle, tuo ensimmäinen kevätpäivä.

    Leppoisaa lauantaita ja iloista huhtikuuta Aili-mummo.

    VastaaPoista
  9. Kauniita runoja, koskettavia sanoja.
    Näitä lukiessani tuli mieleen miten moni huippulahjakas kirjailija/runoilija ja muiden taiteenlajien edustaja onkaan nuorena pois nukkunut, mutta heidät muistetaan aina.

    Hyvää kevättä sinulle.

    VastaaPoista
  10. Hei EilaM!

    Sinä olet ammattiesittäjä, Eila, laitat varmaan susikkirunojasi näihin ohjelmiin, joita esitätte.
    Saima Harmaja ei minunkin ensimmäinen idolini, joka laulavapoljentoisia runoja luin lumoutuneena ja intohimoisesti. Niiden rytmi ikäänkuin imeytyi minuun. Sellainen runous oli mielestäni sitä oikeaa runoutta. Mutta kuten huomasit, Saima kirjoitti myös vapaamittaista runoa;)
    ------

    Oikein onnellista huhtikuuta sinullekin, Eila, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  11. Moi Seijastiina!

    Anteeksi, luin blogisi, ja siitä sain kimmokkeen kirjoittaa Saimasta, mutta silti: tuo sama runo oli minulta vahinko! Mutta onhan se todella hieno ja sopiva runo huhtikuulle---. Minä olen silti hölmö;(

    Taitaa meillä olla melko samansuuntainen maku, sorry!

    Oletko sinä jo nuorena lukenut Saiman runoja ja päiväkirjoja?

    Minusta Saimaa on pidetty erityisesti kuolemanrunoilijana, olihan aihe aina lähellä häntä sairauden takia ja sitten myös sisaren kuoltua---. Kuka tietää, ehkä Saimankin lähtö läheni juuri sisaren kuoltua...

    Oikein hienoa huhtikuuta sinulle, Seijastiina, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  12. Minttuli!

    Onhan se koskettava kohtalo, kun lahjoista huolimatta elämä jää taiteilijalta niin lyhyeksi. Muutamaan vuoteen sisältyy koko elämänikäinen tuotanto, mutta se onkin sitä lajia, joka aina muistetaan<3

    Osaisimmepa käyttää jokaisen elämämme päivän parhaalla mahdollisella tavalla---.

    Kiitos kommentistasi, Minttuli, ja miellyttävää lauantaita sinulle<2

    VastaaPoista
  13. Kiitos kerroit paljon uuttakin.. Luen paljon runoja mutta kaikkien runoilijoiden taustaa ja historiaa ei ole tullut luetuksi. tämän otan nyt opiksi. nythän on helppoa etsiä tietoa kenen hyvänsä vanhankin ajan historiasta. siitä kiiton tämän internetin. mainio tietolähde.
    Saima Harmajan runoissa on herkkyyttä ja aitoutta. vaikkapa runo: Ihana on talvipäivä.

    VastaaPoista
  14. moi aikatherine!

    Minäkin käännyn aina välillä etsimään netistä, useimmiten Wikipediasta lisää tietoa. Tähänkin Saiman tarinaan piti saada Saiman syntymävuosi, joka löytyi hyvin helposti.

    Olet oikeassa, aikatherine: Saima oli herkkä ja aito lyyrikko. Hänellä pääsevät intensiiviset tunnelmat mainiosti esiin. Hän ei rakennellut runojaan järjen vaan tunteen ohjaamana. Luonnonlapsi siis. Nykyään tuntuu erikoisuuden tavoittelu olevan runoilussa se tärkein pointti...

    Kiitos kommentistasi, aikatherine, ja oikein mukavaa lauantai-iltaa sinulle<3

    VastaaPoista
  15. Mie niin rakastan runoja.
    Saima Harmaja, Eino Leino...
    Ja kiva kun kirjoitit Saiman elämästä.
    Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  16. Hei Eila!

    Niin miekii<3
    Ja heitä on paljon---.
    Saima Harmaja on nuoruudenrakkaus;)

    Hyvää lauantai-iltaa ja viikonloppua, eila<3

    VastaaPoista
  17. Saima Harmajan tuotanto on tämän ikäiselle tuttua, sitä on luettu ja sitä on aina tullut vastaan. Ja hyvä näin. Ja erittäin hyvä, että toit esille tämän lyhyen elämän eläneen runoilijan, jonka runot sopivat erittäin hyvin myös tämän päivän runoiksi, ovat ajattomia ja todella mieleenpainuvia, herkkiä ja soljuvia.
    Kiitos sinulle, Aili-mummo. Ja mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  18. Hei Anja-Regina!

    Näin on, kuten sanoit, Saimaan ei ole voinut olla tutustumatta. Häntä siteerataan etenkin hautajaisien muistotilaisuuksissa. Saima kirjoitti kuolemattomia säkeitä kuolemasta ja sen jälkeisestä elämästä. Sellaista runoilijaa, joka koskettaa ihmistä syvältä, ei pidä unohtaa<3

    Kiitos kommentista, Anja, ja oikein mukavaa sunnuntaita ja heleää huhtikuuta sinulle<3

    VastaaPoista
  19. Kaunis alppiruusu, ei noidissakaan mitään vikaa..

    VastaaPoista
  20. Onhan se, ruusu ihan kaunis;)

    Tuo isompi noita on makoillut makuuhuoneen pöytälaatikossa yksikseen vuosikymmenen, ainakin:)

    Kiitos kommentisa, Hannele, ja hyvää sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  21. Oli mukava lukea kirjoituksesi Saima Harmajan elämästä. Ehkä olin siitä ennenkin kuullut, mutta jo unohtanut. Kiitos sinulle! Kun nyt saimme elää taas ihanan talven huurteineen ja lumipeitteineen täälläkin, on mieleeni usein noussut Saiman runo "Ihana on talvipäivä reessä". Parhaimpia lapsuusmuistojani on, kun isä valjasti Virkun kirkkoreen eteen ja läksimme pitkälle kylämatkalle pitäjän toiselle laidalle tädin taloon. Tuossa runossa on samat tunnelmat kuin minullakin oli.
    Saima Harmaja kirjoitti runon 13.2.37, niin liki kuolemaansa. Miten sinä tulkitsisit tämän runon? Oliko runoilija jo mielessään retkellä maallistakin kirkkaampaan talvimaahan?

    VastaaPoista
  22. Hei Mummentonkija!

    Pitkästä aikaa, mukava "tavata"
    jälleen.

    Luin tuon mainitsemasi runon ihan kahteen kertaan. Tässä runossa on jotain euforista, kuin runoilija katselisi huurteista metsää haltioituneena. Saattaa olla, että tämä hilpeä ajelu reellä huurteiseen metsään onkin Saiman kuvitelmaa. Joka tapauksessa Saima tuli kirjoittaessaan ja kuvitellessaan onnellisena juhlamielelle. Saima kuoli noin kaksi kuukautta myöhemmin, huhtikuussa. Tuohon kysymykseesi en oikein osaa vastata, mutta kirjoittaessaan Saima oli hyvin onnellinen<3

    Nummentonkija, sinulla on ihania muistoja, niitä ei voi rahalla ostaa.

    Kiitos kommentistasi, ja oikein mukavaa viikkoa sinulle, Nummentonkija<3

    VastaaPoista
  23. Minullakin on Saima Harmajan Kootut runot ja siinä alussa on hänen päiväkirjamerkintänsä.

    Kuuluiko Saima Tulenkantajiin? Hänhän eli varsin suojattua perhetytön elämää ja jostain luin tänä vuonna, miten hän oli arvostellut joko Onervaa tai Valaa liiasta rohkeudesta etc. Mainitut naisethan olivat tulisieluisia edelläkävijöitä monessa.

    Nurmilintu on yksi suosikkirunoni Saimalta.

    VastaaPoista
  24. Moi Leena!

    Vilho Tarkiaisen ja Wikipedian mukaan Saima Harmaja kuului Tulenkantajiin, muualta en ole sitä lukenut. Tarkiainen on sanonut sen Finsk literatushistorian- teoksessaan. Minustakin Tulenkantajissa olevat kirjailijat olivat erityyppisiä henkilöitä, Saima oli siihen porukkaan ehkä liian kiltti. Toisaalat, olihan myös Mika Waltarikin Tulenkantajissa.

    Olihan Saimassakin tulta ja hurmoksellisuutta. Se oli suuntautunut uskonnollisuuteen ja luontoon, hän pohti elämän ja kuoleman kysymyksiä, kipeitä asioita, sillä hän aavisti kuolevansa varhain.

    Uskon palaavani Saimaan vielä uudelleen. Sain paljon palautetta tästä postauksesta.

    Kiitos kommentistasi, Leena, ja oikein miellyttävää viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥