keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Hyötyeläin vai ei?

Honkavaaran Perinnepihassa 2009. Aholammin isäntäväki  Mummosta vasemmalla.

Aholammin väkeä 1950-luvulla. Oik. Tauno-isäntä, edessä Vieno-emäntä, vasemmalla  Anna-emäntä. Hannu, tuleva isäntä istuu keskellä vasemmalla.

Aholammin Juho Simonen hevosajelulla vaimonsa Idan ja lastensa kanssa. Perhe asui tuolloin 1930-luvulla Onkamolla.



Ritsikat riekalleina
suluhasen puutteessa.
Kalliit hyötyhetalleet.

Van siehän outtii hyötyelläin
miun kaunis Soma.
Viiskymmentä maitokilloos
sen joka päivä
totteen näyttää.

Se siun kuulusa rakastajas 
matkustaa keinosonnin mukana
nestemmäiseen typpeen
soluttautunneena
kerran tahi kaks vuuvvessa.
Ja yheksän kuukauven perästä
putkahtaa mualimmaan
pien pyrri
navettailimoo nuuhkimmaan.

AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)
~~~~

Sain tänään (v.2011) lukea lehdestä hienon uutisen: Naapurimme Anna-Maria ja Hannu Simonen ovat saaneet  Helsingissä Walter Ehrströmin säätiön kultamitallin v. 2011.  Tuon mitalin saadakseen on pitänyt tuottaa ensiluokkaista (siis E+) maitoa 25v. ajan joka päivä meijeriin. Heidän meijerinsä on Osuuskunta Itämaito. Netistä löytyy kuva ja lista mitalin saajista tästä. Joukossa oli myös kaksi 50v. ensiluokkaista maitoa tuottanutta viljelijää.

Paljon Onnea teille Anna-Maria ja Hannu! Olette kovalla työllä mitalinne ansainneet!!!

Lypsykarjatilat vähenevät koko ajan. Vielä tällä hetkellä tietojeni mukaan Tikkalassa on viisi maidonlähettäjää, mutta kuinka kauan? Suurin karja taitaa olla 40 lehmää, Anna- Marian ja Hannun karja on pienempi. Navetta on rakennettu 1970-luvun alussa, ja heille hankittiin muistaakseni kylän ensimmäinen tilatankki. Vuonna 1972 mekin ostimme sellaisen, ja kolmas tankkitalo kylällämme oli Muikku. Siitä se lähti, karjaa voitiin lisätä, kun maidon lypsy, jäähdytys ja keräily oli entistä helpompaa ja nopeampaa.

Nykyään tuottajilta vaaditaan mahdottomia: lehmiä on oltava satamäärin, samoin kiintiöitä miljoonia litroja, jotka nekin on rahalla ostettava. Peltoa useita satoja hehtaareja, ja maan on silloin oltava ensiluokkaista, ei pienikuvioisia kuvikkopeltoja.
Kesällä saa ajaa traktorirallia ympäri kyliä, jos viljeysmaat ovat kilometrien päässä, se vie aikaa ja polttoainetta. Kaikki on koneistettava hampaita myöten, tai sitten apuna on käytettävä vuokrakoneita, johon monet suurviljelijät ovatkin siirtyneet. Kulut kasvavat ennätysvauhtia, mutta tuottajahinnat laskevat, useimmiten. Saattavat ne joskus muutaman sentin noustakin. Totuus on, ettei ilman maataloustukia maanviljelys Suomessa kannata, olemme maailman pohjoisin maatalousmaa.

Nyt pelkäävät meijerit raaka-aineen eli maidon saannin puolesta. Myös Itämaito. Kun EU:iin liityttiin, järjesti meijeri tuolloin kyselyn, kuinka kauan kukin tuottaja aikoo jatkaa. Ei huolta, ainakaan välittömästi. Meidänkin kylän silloisesta 20:stä maidontuottajasta on sentään jäljellä neljäsosa eli viisi. Naapurikylässä, Onkamossa,  sulki viimeinen lypsykarjatila navetan oven jo v. 2004 eli seitsemän vuotta sitten.

Naudanlihantuotanto on laskenut koko ajan, lienee noin 60 % omasta kulutuksesta. Samaan tapaan menee sianliha. Yhdestä teurassiasta tuottaja saa palkkaa vain 5 euroa, muu menee kuluihin. Voi laskea, miten paljon on sikoja oltava, jotta työstä saa elantonsa.

Maaseutukyliä on elvytetty aina silloin tällöin, ja seuraavana vuotena lyöty nuijalla päähän sen ihmisiä. Aika ajoin järjestetään oikein kampanjoita maaseutukylien elävänä pitämiseksi. Nytkin on näköjään käynnissä projekti, Laiffia landella, jonka merkeissä pidetään kyläilta Tikkalan koululla tiistaina 12.4. klo 18. Kutsuttuna on sekä tikkalalaiset että onkamolaiset pohtimaan yhdessä mitä mukavaa keksittäisiin. Pelastaako Facebook maaseutukylät ja koko maailman?

Maaseutua pelastavat Tohmajärven kunta, kylät, Keski-Karjalan Kyläkumppani, MSL ja Pohjois-Karjalan Kylät ry. Netistä löytyy tästä.

Olishan tuota mukavoo männä kuuntelemmaan, mitä heilä ois sanottavvoo. Luppoovat antoo ihan kahvittii.

Suattas olla asijan tynkee, jos tuon nuapurkylän kansa piäsis jonniillaiseen yhteistoimintaan. Ens kesänä tuloo heijjän lapset meijjän kouluun, joten homman pitäs pelata.

Jiäp sittä nähtäväks, onko tää Laiffia landella huuhaata vai suapko se aikaan jottain?

Oikeen haaskoo keskiviikkoiltoo teile lukijoile toivottaa Aili-mummo Tikkalasta!




30 kommenttia:

  1. Niin se on Aili-mummo, kaikki on asiaa. On hyvä ,että joku jaksaa kirjoittaa kaikkeen maailmaan tiedoksi, miten on meiltä työpaikat viety.

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen6. huhtikuuta 2011 klo 10.10

    Kyllä suomalainen ruuantuotanto pitää pelastaa. Ihmiset eivät vielä oikein tajua, että heille voidaan myydä mitä tahansa roskaruokaa, enkä suinkaan tarkoita grilltuotteita.

    Tuo kaupan porras taitaa täsä olla varsinainen asioiden sotkija ja voittojen ahnehtia.

    VastaaPoista
  3. Moi Leo!

    Huomasin tosiaan Maaseudun Tulevaisuudessa tuon uutisen valiomaidon tuottajista, ja kirjoitusaihe löytyi siinä samlla. Ja lisäksi sattui silmiini tuo MSL:n ja muiden kampanja, Laiffia landella.

    Olen kirjoitellut näistä maatalosaiheista, koska asia on sydäntäni lähellä, olenhan entinen ammattilainen, kuten sinäkin Leo. Vähä vähältä maaseudun ammatit tapetaan tämän erinomaisen EU:n toimesta. Työpaikat menevät, uusille sukupolville ei enää ole työtä maaseudulla eikä perintötila tarvitse jatkajaa. Ikävä jättää sukutila, jossa työtä ovat tehneet monet, monet sukupolvet, meilläkin lähes 250v.

    Kiitos kommentistista, Leo, ja hyvää kevättä sinulle sinne Saihoon<3

    VastaaPoista
  4. Jos kaupungissakin ruvettaisiin pitämään sikaa vaikka keittiön alakomerossa. Se voisi syyä kaikki ruuantähteet, potunkuoret ja sellaiset (jos niitä jää) ja sen voisi sitte itte syyä kun se ei enää mahdu komeroon. Tai on nälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ehdotat monien tapaan helpotusta elämään ;ei biojätteen uloskantoa,ei askeleita lihaostoksille ja kaiken kukkuraksi yksinäisille seuraa ! ha ha

      Poista
    2. Else, isopeikko on vanha koiranleuka, joka kirjoittaa hauskoja satuja aikaihmisille! Saattaa olla tuttusikin.

      Peikolle ei voi muuta kuin nauraa tai heittää lisää huumoria!!

      Poista
  5. Moi Hymyilevä!

    Tuntuu ihan siltä, että ihmiset ovat vihdoinkin heräilemässä tässä ruoka-asiassa. Saattaa vain olla, että se alkaa olla jo myöhäistä. Monet viljelijät odottavat vain eläkeikää, eikä nuori polvi enää hakeudu edes maatalousalan koulutuksiin,; toivo tulevaisuudesta on haudattu.

    Totta kai ihmiset osaavat laskea, kannattaako tätä ammattia jatkaa, mistä ei saa mutta kuin haukkumiset ja raihnaisen ruumiin vaivan palkaksi. hYvin hyvin harvalla tilalla on jatkaja enää odottamassa omaa työvuoroaan.
    Ikävä kyllä, näin on asiat.

    Kiitos kommentistasi, Hymyilevä, ja kivaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  6. Peikko on huumorimiehiä;))

    Mitä sanoo kaupungin järjestyssääntö?

    Kiitos kommentistasi, Peikko<3

    VastaaPoista
  7. välitettäväksi eteenpäin onnentoivotukset hyvin merkittävästä kunnianosoituksesta! harvinaista herkkua nykypäivän maataloudessa...
    t. neloset

    VastaaPoista
  8. Hei neloset!

    Toivon, että Anna-Maria tai Hannu Simonen lukee onnittelusi, ja tämän blogin<3

    Olen samaa mieltä, että tällainen kunnia osuu harvojen kohdalle. Nämä ihmiset ovat ansainneet sen<3

    VastaaPoista
  9. Oikeaa asiaa ja huoleen on aihetta. Itse olen lähiruoan kannattaja ja onneksi pienen paikkakunnan asukkaana sitä vielä saa kaupoistakin. Toista se on suurissa asutuskeskuksissa. Ruoan alkuperästä ei, joutsenmerkistä huolimatta tahdo saada selkoa.
    Kaikki sympatiani maaseudun ihmisille, kovaa on työ edelleen koneista huolimatta.
    Ja tuo sana pyrri, näin meilläkin vasikoita kutsuttiin.

    VastaaPoista
  10. Komiasti kirjotat omasta Somasta. Ja sen riekaleisista rintsikoista. Mutta kova maitoa tuottamaan, tämä Soma.
    Nythän monet "uudet" isännät jättävät lypsykarjan ja siirtyvät emolehmiin. Ei huolta lypsystä, vasikoinnista. Kaikki hoituu kuin itsestään. Maito haetaan kaupan kylmähyllystä. Niin muuttuu maailma.
    Onneksi vielä joku jaksaa hoitaa lypsykarjaa ja hyvin hoitaakin, ihan mitaleille asti. Onnea vaan heille.
    Muistan, miten meidän muorikin veti perässään enimmillään neljää lehmänkantturaa, haali niille talven heinät ja työnsi maitopänikän tienvarteen meijeriautolle. Pientilalla se ei ollut helppoa, mutta olipa elämäntapa. Ja tärkeitä olivat omat lehmät.

    VastaaPoista
  11. Anna:

    Niin on, vanhat kuvat ovat mielenkiintoisia<3

    Kiitos sinulle kommentista, Anna<3

    VastaaPoista
  12. Moi Minttuli!

    Nyt puhutaan lähiruuasta joka päivä, onhan ruoka ihmiselle elinehto. Suomalaisessa ruuassa ei ole ollut näitä maailmaa kohahduttavia skandaaleja, dioksiinia, salmonellaa eikä hullun lehmän lihaakaan. Herätään nyt vasta, kun se alkaa olla jo liian myöhäistä. Maalaiset ovat mennettäneet toivonsa eivätkä lapset enää halua jatkaa vanhempiensa ammattia.Meillä Itä-Suomessa ainakin maatalous on tuhoon tuomittu ammatti. Tiesin sen jo silloin, kun EU tuli isännäksi maatiloille, ns. isännät ovat enää EU:n orjia.

    Tässä mennään, mutta toivotaan, että kestää vielä jonkin aikaa, ennekuin kotimainen ruoka loppuu kokonaan. Sitten syödään mitä kiinni saadaan---.
    -----

    Entisaikan pikkuvasikkaa sanottiin pyrriksi, taitaa olla melko yleinen nimitys.

    Tosi on, että ainakin eläintenhoito on kovaa työtä. Vaikka koneella tehtäisiinkin, jää silti sitä ruumillistakin osuutta ihan riittävästi;/

    Kiitos kommentista, Minttuli, ja hyvää huhtikuuta sinulle<3

    VastaaPoista
  13. Hei Anja!

    Soma eli ja vaikutti meillä 1980-luvulla, seuraavalla vuosikymmenellä se oli Ulpukka tyttärineen. Tuplasti parempi lehmä kuin Soma, yli 16 000 maitokiloa vuodessa. Ja tällaisen karjan me hävitimme, voit uskoa, että se kirveli!!

    Kun ihminen vanhenee ja alkaa väsyä, tekee mieli miettiä helpompia hommia, kuten emolehmiä ja lihakarjaa. Mutta eivät ole lihankarjankaan pitäjät rikastuneet, paitsi, jos on 400 hehtaaria (luulisin). Sellaisia pinta-aloja on vain aniharvalla. Tohmajärvellä sentään yhdellä tilalla on...

    Pientiloja ne ovat vielä 10 lehmänkin tilat, nykyään jopa 20-30 lehmänkin tilat. Vasta kun puhutaan sadoista lehmistä, silloin alkaa olla ns. kannattava tila - mikäli on. Minä en usko siihenkään suuruuden ekonomiaan. Velat ovat valtavat, kun on pitänyt pistää miljoonia siihen suurtilaan, ostaa kalliit lypsyrobotit ja kaikki muu.

    Pientiloja voidaan nimittää tietysti elämäntapatiloiksi, ennen jopa neljä lehmää riitti perheen elatykseen, jos mies kävi talvella savotassa hevosen kanssa. Elintaso ei ollut korkea, mutta saatiin ruokaa ja asunto oli. Jos oli neljä lehmää talossa, ei otettu työttömyyskortistoon, vaan omillaan oli pärjättävä.

    Savotat loppuivat, kun siirryttiin metsäkoneisiin, ja pikkutilat päätettiin "panna lihoiksi".Oli oltava halpaa ruokaa, mitä en usko pystyttävän Suomessa tuottamaan. Onhan tämä kalliin kustannustason maa, ja lisäksi maailman pohjoisin maatalousmaa. Siinä on sellainen yhtälö, joka ei toimi.
    -----

    Olkaamme iloisia, että on vielä tällaisia maitotiloja, joilla tuotetaan laatumaitoa meijeriin. Paljon onnea siis tekijöille, he ovat onnittelunsa ansainneet!

    Kiitos kommentista, Anja, ja kivaa loppuviikkoa sinule<3

    VastaaPoista
  14. Mukavasti kirjoitat,kivoja nuo vanhat kuvat,itsekin muistan,kun hevosella menimme joulukirkoon,takastullessa isännät ajoivat kilpaa se oli sitä aikaa:)

    VastaaPoista
  15. Hei Ritva!

    Eipä taideta olla tavattukaan aikaisemmin, tervetuloa tänne mummon arkitouhuihin!

    Varmaan ajoreellä ajelu joulukirkossa oli mieliinpainuva asia. Me asuimme niin kaukana kirkosta, ettemme siellä käyneet, matkaa oli reilusti yli 30 km yhteen suuntaan. Joulukirkko kuunneltiin radiosta,ja sekin oli omalla tavallaan tunnelmallista.
    Täti aina veisasi mukana, hän osasi virsien sanat ulkoa.

    Kiitos kommentista ja oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle, Ritva<3

    VastaaPoista
  16. On tärkeää että näistä
    asioista kirjoitat Aili-mummo!

    Ne ovat minunkin sydäntä lähellä ja
    oikein suututtaa kun kaikki
    omintakeisuus kynitään
    ihmisiltä.

    Kuinka on käynyt käsityöläisyyden, eipä ole enää suutareita ei seppiä ei ole räätäreitäkään.

    Koneet vie kaiken, ihmistä ei tarvita kuin sitä nappulaa painamaan, jotta
    masiina surraa käyntiin.

    Ajattelen niitä aikoja, kun vielä käsityöläinenkin oli arvossa ja taidot periytyvät perheissä.

    Uskon, että ihmisen elämästä puuttuu
    työn ilo, kun ei enää arvosteta tavallisia yksinkertaisia taitoja
    ja yritteliäisyyttä, eikä edes karjan ja maatalouden hoidolle panna arvoa.

    Tekisivät nyt väitöskirjoja
    näistä asioista, että
    silmät aukeisivat, ja
    ruvettais miettimään asioita toiselta kantilta;
    siltä elämän tarkoituksen kantilta, joka on monen kohdalla nujerrettu just
    EU:n taholta.

    Sitten palkataan komiteat
    ettimään ihmisille töitä,
    ja tienistejä,
    kun ensin on ne viety!
    Kummallista politiikkaa:(


    Ilouutinen on, kun sai pitää sylissä 3kk vanhaa pojanpoikaa, kun kävivät
    visiitillä! Täällä on +6 astetta, joka päivä, ja linnut laulavat puistossa!

    Leppoisaa viikonloppua
    Aili-mummolle, täältä
    Falköpingin kulmalta

    toivottaa H ☺ !

    VastaaPoista
  17. Moikka Herne!

    Se on totta, että vanhat käsityöammatit ovat jo historiaa. Käsityöläisyys on muuttunut taiteilijoiden ammattikunnaksi, jotka valmistavat uniikkitöitä ihmisille; niistä maksetaan tavallista enemmän. Koulutusta siis on, sepäksikin voi oppia, ja voi takoa ja myydä valmistamiaan töitä. Onko vain niitä ostajia tarpeeksi asti?

    Markkinointi taitaa olla se heikko lenkki. En asiaa tunne sen paremmin. Suutarit ovat kadonneet lähes maanrakoon, tavallisia ompelijoita ja räätäleitä en tiedä, mutta joissakin kalliissa Helsinkiläisissä liikkeissä on hienoja pukuompelimoja, joista hyvin rikkaat ihmiset hankkivat vaatteet esim. itsenäisyyspäivän juhliin pressan linnaan.

    Paha vika on se, että Suomessa ja muualla pohjoismaissa työ on liian kallista. Minun nuoruudessani se ei ollut vielä sitä.

    Työn pitää olla halpaa tai melkein ilmaista. Kun meillä ei kannata edes pitää pystyssä omia vaatetustehtaita, nekin on viety kaukoitään.

    Myös maatiloille veisataan viimeisiä virsiä. Koulut on lakkautettu, koska monikaan ei hakeudu enää maatalouskolutukseen. Säästöjä syntyy!!!
    -------

    Ihanaa, Herne, että olet saanut uuden lapsenlapsen: Paljon Onnea lapselle, hänen vanhemmilleen ja sinulle<3<3

    Ja kevät tulee lintuineen ja ihanine konsertteineen;))
    Kyllä ihmisen kelpaa elää, kun asiat on hyvin<3

    On meilläkin lämmintä 3-5 asteeseen, eikä yölläkään taida enää olla pakkasta. Tiet sulavat, ja ainakin tiaiset ovat kosiopuuhissa. Joten hitaasti, mutta varmasti, käymme kesää kohti;))

    Kiitos kommentistasi, Herne, ja oikein miellyttävää kevättä sinulle sinne Falköpingiin<3

    VastaaPoista
  18. meillä hirmusti ratsuhevosia täällä

    (huomenna laitan oman prinsessamekkoni näytteille :)

    VastaaPoista
  19. Moi Hannele!

    Ihan totta - etkä ole ennemmin puhunut mitään hevosista<3

    Pojan perheellä on hevosia meillä maatilallamme. Pian varsoo taas ponitamma Nata. Ja myös viime kevään varsa on kasvamassa. Ja sitten on yksi lämminverinen tamma, jota ei ole varsotettu...

    Kiitos kommentistasi, Hannele, ja oikein kivaa viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  20. Käy Aili sinä kehittämässä maaseutua, minä jo väsyin siihen. Toivoisin, että joskus tehtäisiin tutkimus mikä osuus maaseudun kehittämisrahoista päätyy maaseudulle ja mikä osa hukkuu matkalle?

    VastaaPoista
  21. Moikka Matti!

    Joo-o, onhan se väsyttävää puuhaa; tiedän minäkin sen 14 vuotta yhteen menoon kylätoiminnassa puurtaneena. Yhtenä vuotena edistetään, ja jo seuraavana vuotena lakkautetaan ja supistetaan. Tätä toimintaa on ollut jo 1980-luvulta alkaen tähän päivään, eikä maaseudun asiat siitä kohene, huonontuvat vain koko ajan. Vatio on näyttänyt kunnille huonoa esimerkkiä vetämällä palvelujaan yhä kauemmaksi, ja kuntien on nyt rahapulassa jatkettava samaa linjaa.

    Näistä "kehittämisrahoista" vetävät aina konsultit ja "kehittäjät" suurimman potin itselleen, muuhun rahaa ei riitäkkään. Yleensä aina jotain tyhjänpäiväistä ehdotellaan, harvoin niistä on konkreettista hyötyä.

    Kiitos kommentistasi, Matti, ja oikein mukavaa sunnuntaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  22. (meiän parvekkeelta näkyy nuo Highland Cattle-lehmät)

    VastaaPoista
  23. Kivat kärrit, olispa noita vielä ja kunnon hevosia.
    Kuvat on kivat, tykkään vanhoista valokuvista.
    Asiaa kirjoitat ja hyvin kirjoitatkin mukavien runojen saattelemina.
    Leppoisaa sunnuntaita Aili-mummo :)

    VastaaPoista
  24. Moikka Hannele!

    Niinpä sinulla säilyy hyvin tuntuma maaseutuun<3

    Olisipa minullakin<3

    VastaaPoista
  25. Heippa Seijastiina!

    En valitettavasti ole saanut uutta kirjoitusta aikaiseksi, mutta aion yrittää;)

    Vanhat valokuvat ovat aina kiehtovia, ne kertovat menneestä ajasta, jolloin en ollut vielä edes syntynyt.O_O

    Nämä jutut ovat sydäntäni lähellä, ja omaa elämääni<3

    Kiitos kommentistasi, Seijastiina, ja hyvää sunnuntai-iltapäivä sinulle!

    VastaaPoista
  26. Olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä siitä, että karjatilallisen / maidontuottajan, elämä on täynnä työtä ja sen lisäksi huolta eläinten hyvinvoinnista. Nyt vielä nämä nykyiset vaatimukset paperisotineen siihen työn lisäksi. Ei todellakaan ole helppoa.
    Kaikki pitää olla suurta, että jotain mahdollisuuksia olisi pärjäämiseen ja yhä kasvaviin vaatimuksiin.
    Onnittelen myös naapureitasi tästä saavutuksesta, josta kerroit. Sitä palkintoa ei nosteta pelkällä hatunheilautuksella. Se irtoaa ainoastaan työllä, - ja taas työllä.
    Karjatilalliset ovat luonteeltaan yleensä eläinrakkaita ja empaattisia ihmisiä. Lehmä on heille muutakin kuin tuotantokone.

    Olisimmepa kaikki samanlaisia, ehkä maailmakin voisi silloin paremmin.

    VastaaPoista
  27. Hei EilaM!

    Oikeassa olet, Eila: se on työtä, työtä, työtä, mutta sen ohella myös ilonhetkiä onnistumisesta ja eläimistä. Eläinrakkaus on se tekijä, joka yhdistää meitä karjankaitsijoita toisiimme, ja myöskin ammatti. Kotieläimiin on sidoksissa vuorokauden ympäri sen jokaisena tuntina. Ainakin varalla on oltava, jos ei olekaan suoranaisesti työssä, ja työpaikalle mennään mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. Sitä ei jaksa varmaan moni ymmärtää, se on vaativa ammatti. Ja vielä, kun tahtoo tuottaa vain E+ maitoa, laadunvalvontaa ei koskaan voi unohtaa, eikä eläimiä.

    Tämä typerä paperisota vie ajan paljon tärkeämmiltä töiltä, mutta se on pakollinen, jos meinaa saada jotain korvausta työstään. Typerien ihmisten typerä keksintö, jolla kyykytetään toisia ammatti-ihmisiä. Ihminen tarvitsee PALKAN TYÖSTÄÄN, ei mitään tukiaisia, joita on anottava ja rukoiltava ja tarkastettava...

    Kiitos kommentistasi, EilaM, ja oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥