lauantai 8. tammikuuta 2011

Mies, lintu ja kansainvälisyys



Helvetin hauska mies jota riitti moneksi
 (vaikka tahdoin vain yhden),
mitä teen hänellä nyt?
Opin jo kuvion, hän ei uudistu
enempää kuin minäkään.
Hän katsoo tyttöjen peppuja, 
minä miesten älyä,
yhtä seksikkäitä ruumiinosia molemmat, ei siinä ole arvostusta.
Mutta mitä me teemme toisillamme? Toisillemme? 

Aila Meriluoto

***

Tarkastan huolellisesti että lamput on sammutettu,
lasit tyhjät
ennen kuin mennään nukkumaan.
Mutta lintu jäi hihaan.
Kun asetun vuoteeseen,
se hyppää otsalleni, nokkii.

Minun rakastettuni on kääntänyt selkänsä,
hän nukkuu äänekkäästi
vaikenee
alkaa taas nukkua.
Piirrän sormellani rajan, 
tällä puolen on reviiri:
minun uneni. Älä koske.

Mutta kun suuri uni antaa odottaa itseään,
kun lehti tulee oven haavasta
ja lumiaurat alkavat äännellä,minun rakastettuni kääntyy, taittaa polvensa, koskettaa.  
Ja lintu otsalla ryhtyy laulamaan.
Se laulaa.
Laulamistaan.

Aila Meriluoto

***

Jälleen viikonlopussa, tuntuu ettei nykyisin muita enää olekaan. Mies on Ilomantsissa hautaamassa lapsenkaitsijaansa, siis ihmistä, joka kaitsi häntä lapsuudessaan. Minun kaitsijani asuu Ruotsissa. Siellä hän on viettänyt koko aikuisikänsä; kävi joitakin luokkia  oppikoulua, missä oppi hieman ruotsin alkeita. Ruotsiin meni paljon etenkin nuorta väkeä 1950-60 luvuilla, eräästä naapurista viisi tytärtä. Ovat varmaan lisääntyneet ja saaneet lapsia jo useammassa polvessa. 

Suomalaisia on muuttanut niin paljon ulkomaille asumaan, että meitä olisi paljon enemmän, jos he olisivat jääneet kotimaahan. Tuolloin suuren muuton vuosina Suomessa oli köyhää ja karua, työttömyyttä oli paljon. Oli hyvä, että työtä ja leipää löytyi läheltä, Ruotsista. Siellä oli jo teollistuminen hyvässä vauhdissa, autoteollisuus kukoisti. Työtä olivat saaneet kaikki työhaluiset, muut oli lähetty kruunun kyydillä takaisin Suomeen, kuten muuan naapurin poika. En ole kuullut hänestä moneen vuosikymmeneen.

Tiedän joidenkin pikkuserkkujeni asuvan Saksassa, joku ihan Australiassa asti. Miehen sukua löytyy Pohjois-Amerikasta, ainakin muutamia henkilöitä on sinne siirtynyt 1900-luvun alkupuolella. Kaikkia ei voi kukaan tietää; varsinkin nykypäivänä ihmiset ovat kansainvälistyneet ja työpaikat samoin. Myönnän, että uudet kulttuurit ovat kiinnostavia ja kiehtovia. Matkustaa kannattaa aina, kun siihen on hyvä tilaisuus.

Meille Itä-Suomeen on muuttanut paljon väkeä Venäjältä: olemme Suomen venäläisin kunta. Joka paikassa törmää heikäläisiin, varsinkin näin vuodenvaihteen tienoissa.
Monet heistä tulevat uuden vuoden ja loppiaisen viettoon, jolloin Venäjällä vasta on oikea joulu heidän kalenterinsa mukaan. Tilastojen mukaan Suomeen tulevista oli venäläisiä 65 % viime viikolla, ja jonoja rajalla Suomen suuntaan 2,5 kilometriä. Tullia joudutaan suurentamaan, jotta kaikki rajanylittäjät mahtuisivat asioitaan hoitamaan. Viime vuonna täältä kulki rajan yli miljoona ihmistä; ennustetaan, että pian on kaksi miljoonaa henkeä, jos/kun viisumipakko poistuu.

Alkuviikosta kuoli kaksi venäläisnaista Onkamossa autokolarissa. Autossa oli ollut yhteensä viisi ihmistä. Nähtävästi miehet ja yhdeksän vuotias tyttö jäivät eloon. Heidän autonsa oli tullut näköjään Joensuusta päin ja kääntynyt Tohmajärven suuntaan Onkamon risteyksessä, mutta ollut väärällä kaistalla ja jäänyt vastaan tulevan rekan kolhimaksi. Rekka oli osunut sivuoveen takapenkin kohdalle. Näin minä asian ymmärsin---.

 ***

Oikein hyvää loppiaista kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!


18 kommenttia:

  1. Ollaan kuin kotona, kyllä se sopii, on mukava asettua kunnolla ja lukea mitä Aili-mummolla on kerrottavana.

    Mukavin runoin aloitit.
    Minä olen ajatellut juuri vähän aikaa sitten, pitäskö alkaa sukututkimusta tekemään, kiinnostaa.

    Nuo kolarit on ikäviä ja surullisia, pelottaa kun tytär lähtee ajelemaan kotiaan kohti Jyväskylään, talvikelit on inhottavia.

    Paljon on sinulla ollut katselijoita tiistaina ::o

    VastaaPoista
  2. Moi Seijastiina!

    Olet tullut tuttavaksi harvinaisen nopeasti, kiitos siitä<3

    Sinulla on jo lukijoita satamäärin, varmaan paljon enemmän kuin mummolla. Minä vain ihmettelen sitä, miten tuo media vaikuttaa ;-)

    Sukututkimus voi nielaista ihmisen kokonaan, jos siihen niin kovasti heittäytyy. Olen minäkin sitä harrastanut, mutta en halua upota siihen korviani myöten; muutakin elämää on.

    Nyt on harvinaisen liukkaat kelit, kun pakkasta on vain pari astetta. Sietää olla liikenteessä varovainen.
    Toivon että tyttäresi tulee ehjänä ja terveenä kotiinsa<3

    Oletko tutkaillut omia tilastojasi Seijastiina?

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Aili-Mummo kirjoittaa mukavia mukavista asioista niin lukijat viihtyvät :)

    Miltähän maailma näyttäisi, jollei kukaan olisi koskaan muuttanut?

    VastaaPoista
  4. Moi Isopeikko!

    Joo...olisimme varmaan joku sisäänlämpiävä takapajula; tosin aika sisäänlämpiävää on nytkin, tämä suomalainen kulttuuri. Nähtävästi pelkäämme sitä erilaisuutta. Pelkohan on puolustusreaktio, kun ei tunne uusia ilmiöitä ja ihmisiä.

    Kivoista asioista on mukava kirjoittaa. Se aiheen löytyminen on toinen juttu.;)

    Minä olen nauranut monet sydämelliset naurut sinun juttujesi äärellä, Peikko<3 Kiitokset jutuistasi ja tästä kommentista<3

    VastaaPoista
  5. Kirjoittamastasi muistui mieleeni kuinka lapsuuden paikkakunnalta muutti nuoria Ruotsiin ja Australiaan. Useimmat Ruotsiin menneet olivat töissä autotehtaillla ja tulivat kotiseudulle lomille joulun aikaan ja kesällä. Kaikki mitä kerroit oli niin tuttua. Niinkuin tuo parhaillaan tapahtuva Venäläisten muuttoliike ja vierailut sinne Itä-Suomeen.
    Niin muuttuu maailma ja ihmiset liikkuvat entistä vapaammin paikasta toiseen. :)

    Mukavaa talven jatkoa sinulle Aili-mummo!

    ps. meillä sataa nyt vettä!

    VastaaPoista
  6. Aili- mummi.ruotsiin muutosta.
    Algotsi tehtaalta ajeli linja-auto suomeen -50-60 luvulla ja värväsi tyttöjä töihin vaatetehtaaseensa.
    Minun siskoni ja veli tulivat tänne v.-55. työn perässä.
    Minä tuli heitä tervehtimään -64 ja jäinkin sitten tänne.
    Minulla kyllä oli hyvä työpaikka suomessakin, mutta nuoruus seikkailu kiinnosti.
    Nyt on suomi edellä kehityksessä.

    Hyvää åyhäiltaa sinulle.

    VastaaPoista
  7. Hei Marja-mamma!

    Meillä tuntuu olevan hyvin samankaltaisia muistoja näistä Ruotsiin töihin lähteneistä ihmisistä. Olihan se onni, että töitä löytyi silloin läheltä, ei tarvinnut välttämättä matkustaa toiselle puolen maapalloa. Oli lyhyt matka käydä lomilla koti- Suomessa sukuloimassa. Nuoret ihmiset ovat rohkeampia kuin me vanhat: kaikkea hyvää heille!

    Niin se maailma muuttuu, ja rajat väistyvät. Siihen on hyvä sopeutua ja opetella elämään yhdessä sovussa ja yhteisymmärryksessä.

    Meilläkin rupesi satamaan vettä iltapäivällä, joten tasoissa ollaan. Liukasta tulee olemaan---.

    Oikein leppoisaa pyhäiltaa sinullekin Marja-mamma ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  8. Hei Sylvi!

    Niin on maailma pieni. Sinäkin asut Ruotsissa ja olet tehnyt elämäntyösi siellä.;)Minusta tuntuu, että Ruotsi on ollut suomalaisille (varmaan muillekin) hyvä paikka asua ja tehdä töitä.

    Sotien jälkeen Suomi oli hyvin köyhä maa, kunnes teollistumisen myötä pääsi jaloilleen, ja ihmisten elintaso alkoi nousta. Nykyihmiset eivät voi sellaista köyhyyttä edes ymmärtää, missä me olimme silloin. Mutta hyvä kun on noustu ja päästy eteenpäin.

    Olen kyllä lukenut/kuullut nousta ruotsalaisten värväysmatkoista Suomeen työvoiman hankintaan. Se oli sitä aikaa, ja hyvä että töitä löytyi nuorille, ahkerille ihmisille.

    Sinulla on siellä sukua lähellä, mikä helpotti paikoilleen asettumista.

    Oikein hyvää jatkoa sinulle Sylvi, ja kiitoksia kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen9. tammikuuta 2011 klo 8.44

    Tämä globaali markkinatalous on siitä kurjaa, että nyt työttömyys lisääntyy kaikkialla ja työn perässä ei voi muuttaa oikein minnekään, anoastaan tutanto siirretetään kehitysmaihin, joissa työtä voidaan teettää ihmisillä lähes ilmaiseksi.

    Kyllä ihmisten pitäisi voida asua niin halutessaan omassa maassaan koko elämänsä. Nykyään vallitsevan politiikan ansiosta osa ihmisistä vieraantuu suomalaisesta arkipäivästä. Meillä on selvästi liikaa työttömyyttä ja köyhyyttä. Hyvinvointiyhteiskunta murenee. Eikä enää ole sitä todella hyvää mahdolisuutta muuttaa Ruotsiin tai muualle työn perässä.

    Mutta ilo pintaan vaikka syän märkänis! Tämmöinen bloginpitokin antaa ihmisen elämään jotain pientä uutta näkökulmaa. Eikö?

    VastaaPoista
  10. Moi Hymyilevä Tuula!

    Totta puhuit, globaali talous on kurja juttu, ainakin meille, jotka olemme tottuneet hyvään elintasoon. Työt teetetään lähes ilmaiseksi, voitot kasvavat kohisten pääoman omistajille.

    Totumme työttömyyteen, mikä siinä niin kauan kuin on rahaa maksaa työttömyyskorvauksia. Mutta tällä menolla, kun useat EU-maat menevät konkurssiin ja mekin sitä mukaa, koska toistenkin velat on taattava siinä missä omatkin velat, tulevaisuus näyttää hyvin synkältä. Ja rikkaille ja hyvätuloisille lisää liksaa ja yhä vähemmän veroja, siirrytään tasaveroihin.

    Näen asiat niin, että hyvinvointiyhteiskuntaa on murennettu ja murennetaan ihan tarkoituksellisesti. Tarkoitus pyhittää keinot talouspolitiikassa.

    Ken elää, hän näkee, on vanha sananparsi, joka joskus toteutuu---.

    Onhan tämä blogistelu ainakin hyvää ajankulua, ja hyvällä onnella niitä uusia näkökulmia saattaa löytyä;-?

    Kiitokset kommentistasi Tuula ja oikein hyvää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Sanoin jossain seminaarissa viime vuosituhannella, että meillä Keski-Karjalassa on vain kolme ongelmaa: 1.työpaikkojen puute. 2.työpaikkojen puute. 3. työpaikkojen puute.
    Keski-Karjalan väkiluku olisi kai 40-50.000 paikkeilla jos kaikille olisi löytynyt töitä 60- luvun lopulta lukien. Meidän kyläkoulussa oli yli sata oppilasta kun menin kouluun. Nyt heistä asuu vain muutama seutukunnalla.

    VastaaPoista
  12. Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että elämä on täynnä viikonloppuja.
    --
    Minun kaitsijoitani ei taida enää olla muita hengissä kuin vanhin sisko ja vanhin veli. Eikä niitä kaitsijoita minulla sisarten ja äidin lisäksi muita ole ollutkaan. Jotenkin olen kasvanut isossa lapsijoukossa, ja tällainen on tullut.
    --
    Nyt, kun nuoria työttömiä on niin paljon, toivoisin kyllä päättäjien löytävän edes joitakin käyttökelpoisia ratkaisuja. Kaikki eivät halua lähteä muille maille etsimään elantoansa, eikä se kaikille ole mahdollistakaan. On todella vaikeaa jäädä työttömäksi, kun pitäisi ruokkia itsensä lisäksi lapset, on isot lainat ja usko elämään horjuu. Jotkut tekevät siinä vaiheessa todella epätoivoisia päätöksiä, ja sitä emme kukaan haluaisi.
    --
    Olivatkohan ihmiset ennen rohkeampia, kun vaan lähdettiin muualle, ei silloinkaan tiedetty mitä on vastassa vieraalla maalla. Moni ei tosin kotimaassakaan omistanut kuin oman työtahtonsa, ja ahkerat kädet.

    Kun kuvaat tuota aikaa, oli siinä varmaan tähän päivään verrattuna sellainen ero, että työtä todella löytyi halukkaille vaikkapa Ruotsista, jos vain oli sitä työhalua, ja siksi maastamuuttajia oli niinkin paljon. Tänään ei varmasti työtä enää saa mistään samalla tavoin. Toki sitten on ihmisiä, jotka aina ottavat oman paikkansa, osaavat erikoistaitoja, ryhtyvät yrittäjiksi, jne.
    ---
    Teidän elämässänne siellä näkyy venäläisyys todella paljon. Nuoret varmaankin opiskelevat paljon myös venäjän kieltä ja oppivat toimimaan heidän kanssaan.
    --
    Onnittelen sinua suurista lukijamääristä, varmaankin siihen oli hyvä nousupiikki myös se radiojuttu.
    --
    Iloista jatkoa, tänne on kiva tulla kylään.

    VastaaPoista
  13. Moi Matti!

    Siis on vain yksi ongelma, ne puuttuvat työpaikat, joten nuoren ja keski-ikäisen väen on muutettava muualle niitä töitä etsimään. Suurteollisuutta tänne ei Keski-Karjalaan saada, ja monet pienet yritykset työllistävät väkeä vähän. Jos kenellä on oma yritysidea, pitäisi perustaa oma yritys, jotta töitä olisi. Mutta kaikista ei ole yritysjohtajiksi, eikä varsinkaan kylmiltään nuorena. On saatava kokemusta ja tuntumaa näihin yritysasioihin. Yrittäjällä on oltava rohkeutta tarttua härkää sarvista, ja kokeilumieltä.

    Monella tikkalalaisella on työpaikka Joensuussa, joka on melko lähellä. Olemme saaneet asukkaiksi muualla työssä käyviä ihmisiä.

    Palvelualoilla työt tulevat yhä lisääntymään, ja niihin kannattaa panostaa. Lähes kaikki suuret teollisuustyöpaikat menevät Kiinaan ja muihin Kauko-Idän maihin.

    Millä muulla paitsi työllä, voimme pitää tämän maan pystyssä? En usko helppoihin voittoihin enkä osakepelureihin.;(

    Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi Matti, ja oikein hyvää vuoden jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  14. Hei Eila!

    Olin vanhin lapsi, ja jouduin jo itse hyvin nuorena siihen hommaan. Vahdittavina olivat omat ja naapurin lapset kesäaikaan (4 kpl). Ne vahdittavat olivat 3-5v. minua nuorempia.
    -----
    Olet hyvin sosiaalinen ja ystävällinen ihminen, Eila, sinua on kasvatettu rakkaudella ja ymmärtäen.
    -----
    Ulkomaille voi mennä, jos/kun on kielitaitoa, tai sitä ihan hankkimaan. Moni jää sille tielleen, kun tulee mukaan aviopuoliso ja perhe sen työpaikan lisäksi. Mutta nykyään ihmisen elämässä on erilaisia jaksoja, aika siellä ja aika täällä, jopa useita eri ammatteja. uskon että tämä avartaa ihmisen näkemystä ja kokemusta elämästä eri maissa ja -paikoissa.
    ------
    Se on varmaa, ettei nykyään saa työtä yhtä helposti kuin vaikkapa 1960-luvulla. Monet suorittivat elämäntyönsä pelkällä talouskoulun kurssilla, esimerkiksi. Ja paljon oli niitäkin, joilla ei ollut mitään ammattiopetusta.
    ------
    Hyvä että niitä erikoisosaajia on keskuudessamme, he ovat erikoisen arvokkaita kansalaisia. Olispa heitä enemmän!
    ------
    Mari Kiviniemen ansiosta näyttää siltä, että sen pakkoruotsin tilalle osa voi opiskella venäjää jo ala-asteelta lähtien. Tähän asti näin ei ole voitu tehdä, vaikka aloite oli jo monta vuotta sitten.;) Maahan muuttaneet venäläisnaiset ovat saaneet työpaikkoja paljon esimerkiksi kauppaliikkeistä.
    -------
    Varmasti se radiojuttu auttoi, myönnän sen. On se aika kummaa;D
    ------
    Kiitos kommentistasi Eila, ja oikein mukavaa viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  15. Aili, mistä kokoelmasta tämän päivän Meriluoto -runo on? Kimeästä metsästäkö?

    VastaaPoista
  16. Moi Leena!

    Molemmat tässä olevat Aila Meriluodon runot ovat kokoelmasta Ruusujen sota (1988). Tämä kokoelma ei sisälly siihen Koottujen Runojen painokseen, joka minulla on, mutta saattaa olla niissä myöhemmissä (v. 2004) Kootuissa Runoissa:)

    Kiitos kommentistasi Leena ja hyvää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  17. Kiitos tiedosta! Olen monasti löytänyt suosikkirunoilijoitteni helmiä koottujen ulkopuolelta. Sinulla tuntuu olevan kattava Meriluoto -aineisto.

    Jään kiinnostuneena odottamaan, mitä kommentoit kun olet lukenut Tältä kohtaa.

    Kiitos samoin Sinulle, Aili!

    VastaaPoista
  18. Hei Leena!

    Vai kattava aineisto, katin kontit!
    Minulla on vain nuo Aila Meriluodon Kootut Runot vuodelta 1977 ja sitten tämä kokoelma Ruusujen sota (1988). Muut mitä olen lukenut, ovat kirjaston kokoelmista peräisin. Mutta nyt on kiireen vilkkaa hankittava Ailan teos Tältä kohtaa: panen heti tilaukseen<3

    Oikein kivaa viikon jatkoa sinulle, ja kiitos kommentistasi, Leena<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥