torstai 9. joulukuuta 2010

Runoilijan elämää


Kirjailija Arja Tiainen.
Tilasin kylmän talven
 ja se saatiin
 paukkuvat pakkaset, postikorttimaisemat,
sydän kieltää minut ja minä sydämen, on laulu.
 Ja minä asetun sivuun, katson matkijoitteni
kultivoitunutta kieltä, yleistä pyhäinhartautta;
vainajien intimiteettirauhaa tässä rikotaan.
Nilkkoja myöten runoissa laahaudun iltaan,
mietin miksi meidän täytyisi mahtua postimerkkiin?
Jäänsärkijöitten. Sulan, tietysti sulan, rakastan, tietysti
heti, ihan heti kun rauta lävistää heikot miehet
kun heikot miehet ottavat minulta tämän 
avaruustuskan: ottaisivat jo minulta avaruustuskani.
Ette koskaan pääse takaisin äitinne kohtuun.
Ette voi kääntää aikaa taaksepäin.
Sekoittakaa paremmin! Sisäistäkää!
Kertakäyttölyriikka on ikävää.
Kerran, kaksi syksyä voi vesi maistua viiniltä.
Vesitorni vuotaa! Jos huonosti käy, me hukutaan kaikki,
jos hyvin - vain statistit.
Laitan 159 postikorttia tuuleen. Jos tyhjä vastaisi.
Kirjoitan sinulle: en minä osannut elää, enkä kuolla,
mutta kai minun tuskani toi teille edes
jotain huvia?

- Arja Tiainen -

~~~

Ei tuo runoilijan elämä taida olla kovin hääviä, ainakin jos Arja Tiaista on uskominen. Runoja riittää jokaiseen lähtöön ja lisää niitä kirjoitetaan koko ajan. Runoilijalla ei ole sitä sädekehää mitä kirjailijalla. Runoilija mielletään tavallisesti jonkinlaiseksi huuhailijaksi, joka on kaukana maailmasta ja arkipäivästä. Jalat maassa oleva runoilija on luonnonvastainen ilmestys, runoilija asuu jossain sfääreissä, maan ylä- ja ulkopuolella. Runoilija kuuluu olla ulkoasultaan rähjäinen ja virttynyt, ehkäpä hiukan hutikassakin. Ei tällainen pultsarin oloinen ihminen herätä kenenkään kateutta tai intohimoja.

Mutta annas olla kirjailija: siinä on sana joka herättää lähes kaikkien kateuden, ainakin niiden, jotka kadehtimaan pystyvät. Kirjailija-sanalla on niin korkea statusarvo, että sen edessä ihmiset menevät mykiksi, mutta selän takana kielet laulavat sitäkin kerkeämmin. Voi uskoa, kumpaa puhutaan enemmän, hyvää vai pahaa ? Veikkaan tuota jälkimmäistä, vaikka tietysti edessäpäin ollaankin niin "ystävällisiä", suorastaan siirappimaisia. Tämän suuntaisia huomioita olen tehnyt---.

Taiteilijoitakaan ei kadehdita niin paljon kuin kirjailijoita. Taiteilijan elämä on epävarmaa ja usein apurahojen varassa, mutta niinhän on valtaosalla kirjailijoistakin. Kirjailijan työ on yksinäistä ja edellyttää melkoista, jopa ankaraakin puurtamista ja yksinäisyyttä. Miksi siis sitä ammattia niin kovasti kadehditaan? Selittäkää te, jotka sen osaatte. Kaikki nämä ovat luovia ammatteja tai joillekin meille  harrastuksia.
***
Parina päivänä olen katsonut lapsenlastani Pippuria, joka on sairauden takia ollut kotihoidossa. Todella kilttejä nämä pojantyttäret, niin kuuliaisia ja hyvin kasvatettuja kuin ikinä olla voivat. Lasten äiti opiskelee ja isä tekee metsätilan hommia ukin kanssa. Onneksi on joutilas mummo, joka voi auttaa tarpeen niin vaatiessa.

Keittelin ison kattilallisen lanttuja laatikkoa varten ja lämmitin tuvan uunin. Siitäpä sitä jouluherkkua valmistuu pakasteeseen pantavaksi. On niin hyvä mieli, kun jotain omatekoista on ruokapöydässä. Ei se ostolaatikko ole niin hyvää, olen minä kokeillut niitäkin.

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

14 kommenttia:

  1. "Runoilijan kuuluu olla rähjäinen ja virttynyt, ehkäpä hiukan hutikassakin"

    On niin houkuttelevaa, että pittääpä kokkeilla joskus, eikä paljon lisää tartte, runot vain multa puuttuvat.

    VastaaPoista
  2. Komea korttipöytä, ja luin runon toisen kerran, mielenkiintoinen..hmm..

    Minun joulupöydässä on paistit, leivonnaiset omaa ja se kinkku, mutta en taidan keretä laatikoita tekemään, olis pitänyt olla loma ennen joulua, mutta se alkaa vasta joulun jälkeen, no ei voi mitään, elämää tämä on ;D

    Leppoisaa iltaa Aili-mummo ♥

    VastaaPoista
  3. Moi Erkki!

    Haristavatko minun vanhat silmäni, mutta mie muistan, että olet sie runoja kirjoitellut, jopa julkaissut niitä blogissasikin. Oikein hyviäkin runoja olen sinulta nähnyt. Muuten, älä menetä toivoasi, loppu on helppoa, on hankittava se "virttynyt olemus".

    Kiitos kommentistasi Erkki ja oikein hyvää kirjoitusintoa sinulle<3

    VastaaPoista
  4. Hei Seijastiina!

    Olen minäkin lukenut moneen kertaan tämän Arja T:n runon, aika hajanainen on, taitaa olla - tilapäisrunoutta - kokoelmassa Vallan Casanovat.

    Näin ikäihmisenä ei jaksa enää pingottaa niin paljon joulua kuin ennen, on tehtävä se, minkä hyvin jaksaa/kehtaa. Loput voi ostaa kaupasta. Leipominen on jäänyt viime vuosina paljon vähemmälle, kun kädet on kipeät ja niitä särkee. Tärkeintä on tietysti joulumieli, se "hyvä lämmin hellä".

    Oikein hyvää joulumieltä sinulle Seijastiina ja jaksamista kiireittesi keskellä<3

    VastaaPoista
  5. Eikös sekä kirjailija että runoilija ole yhtälailla taiteilijoita? Peikko on ainakin kuullut puhuttavan sanataiteesta. Vai tarkoittaakos se sanojen vääntämistä hassunkurisiin asentoihin?

    VastaaPoista
  6. Oli niin hymyilyttävää tekstiä runoilijasta, melkein saattoi edessään nähdä tyypin, oikein hutikassakin!

    Kun teini-ikäisenä haaveilin jostakin luovan alan ammatista jopa, niin jalat maanpinnalla oleva Äiti sanoi, että pienessä kännisä sitten pörräisit loppu ikäsi, pitkissä hameissa ja takkutukkaisena,
    niinkuin Ella Eronen:).

    Lanttulaatikkohommat ovat täälläkin menossa ja kattilan kannet klapajavat!

    Viimevuotiset joulusiivoojat ovat lupautuneet tänäkin vuonna tulla Mummua auttamaan, että tulee paikat kuntoon ja pipareita taloon.

    No, onneksi en näe ilman rillejä niitä siivoustuloksia, ja rillit voi ottaa pois, jos ei ole tyytyväinen, ne siivoojat on se pääasia:))

    Hyvää Viikonloppua
    Aili-Mummolle.

    VastaaPoista
  7. Hei Isopeikko!

    Minäkin olen luullut, että sekä kirjailija että runoilija ovat jonkin sortin sanataiteilijoita, mielikuvitusihmisiä. Varsinainen "kirjailija" tuntuu kuitenkin olevan romaanikirjailija, ne ovat ylinnä kaikkia muita. Tässä ovat esillä ne ihmisten käsitykset, joita olen omassa elämänkoulussani opiskellut.

    Sinä Peikko olet ehdoton kirjailija, sanataiteilija parhaasta päästä. Yritän tuulettaa tässä vain niitä ihmisten erikoisia käsityksiä näistä ammateista. Minähän olen vain harrastelija enkä siis yhtään mitään.

    Kiitos kommentistasi ja oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle Peikko<3

    VastaaPoista
  8. Hei Herne!

    Olen huomannut että sinussa on paljon taiteilijan "vikaa", Herne. Mutta tuollaisia käsityksiä ihmisillä on näistä luovista ammateista. Joihinkin henkilöihin nämä käsitykset tietysti sopivat, mutta toisiin sitten ei. Äitisi käsitys sopii hyvin näyttelijöihin, he eivät entisaikaan olleet "kunniallisia" ihmisiä ollenkaan, vaan boheemeja.

    Se on hyvä, että ruoat tulee tehdyksi omatoimisesti, ei tarvitse kaikkea kaupasta ostaa. Paukutellaan sitten vaikka niitä kattilan kansia vastakkain;-)

    Kiva juttu, että siivooja käy sinulla apuna. Me olemme vielä yrittäneet selviytyä omin voimin niistä siivouksista; onneksi ukki on vielä hyvissä voimissa. Teen kaikki työt silmälasien kanssa, muuten en paljon näe, enkä sittenkään näe liian hyvin.

    Oikein hyvää joulun odotusta sinulle, Herne, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Aili-mummo

    Lapsenlapset niitä siivoojia tällä on, ja sekottelevat mun tuvan niin, että mitään ei löydysieltä minne joskus laitoin!

    Mutta kuten sanoin, lapset ovat se pääasia, ei se siivous. Voin siivota itse, jos ehdin;-)

    VastaaPoista
  10. Moi Herne!

    Anteeksi etten tuota tajunnut; niinpä tietysti;-)

    Kivaa jatkoa sinulle Herne touhuissasi niitten pikkuisten ja vähän isompienkin kanssa<3

    VastaaPoista
  11. runoilija saa kait kirjoittaa mitä haluaa

    VastaaPoista
  12. Moi Hannele!

    Saa - totta kai - jos on sananvapaus siinä maassa missä runoilija asuu; samoin myös kirjailijoilla ;)
    Mutta toisin on esimerkiksi Kiinassa, jota nyt suuresti ihannoidaan ;((

    Kiitos kommentistasi Hannele ja hyvää viikonvaihdetta ja kolmatta adventtia sinulle<3

    VastaaPoista
  13. Hymyilevä eläkeläinen13. joulukuuta 2010 klo 7.38

    Kirjottamisessa on oma viehätyksensä. Sitäpaitsi se pitää aivot hereillä. Kirjoittaminen kannattaa kirjoittamisen itsensä vuoksi. Runoilija tai kirjailija voi kuka tahansa siinä sivussa kuvitella olevansa.

    Ihailen kuitenkin niitä ihmisiä, joilla on sen verran tukeva ahteri, että pystyvät sillä istuen kirjoittamaan kokonaisen romaanin.

    Kirjoittaa voi tietysti mitä tahansa, mutta jos kirjailijaksi aikoo, olisi arvatenkin hyväksi, että pystyisi juttujensa välityksellä saamaan jonkinlaisen yhteyden lukijaan, vakka vain yhteenkin.

    VastaaPoista
  14. Hei Hymyilevä Tuula!

    Ihan olet oikeassa, hyvä mielikuvitus on kirjailijalle ja runoilijalle suorastaan välttämätön. Halusin vain tällä jutulla hiukan pöllytellä näitä ihmisten käsityksiä, joihin olen törmännyt.

    Toki romaanikirjailijan on oltava pitkäpinnainen ja tukeva-ahterinen kuten sanoit, mutta se tuskin vielä tekee yksin kenestäkään varsinaista romaanikirjailijaa. Luovuus vaatii paljon yksinäisyyttä, etenkin romaanien luominen.

    Kiitos kommentistasi Tuula ja hyvää viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥