tiistai 16. marraskuuta 2010

Eeva, käärme ja omena tiedonpuussa


Yhä vielä käärme luikertelee paratiisiin,
 yhä vielä Eeva lankeaa houkutuksiin ja viettelee Aatamin
yhä vielä Aatamiparka on heikko naisiin ja omeniin
yhä vielä papit ja leviitat juoksevat kujilla, toreilla, kirkoissa ja kodeissa tätä syntiinlankeemusta tiedoksi kuuluttamassa
 yhä vielä Aatamin sormi syyttää Eevaa
yhä vielä he toteavat yhdessä
Eeva, käärme ja omena tiedon puussa  ovat paholaisen keksintöjä. 
- Voi Eeva raukkaa - milloin syntyy hänen Vapahtajansa? 

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)








Kirkollisvaalit on pidetty ja mummot valittu valtuustoihin. On siellä myös pappojakin, nuoria ei ollenkaan meidän seurakunnassa eikä paljon keski-ikäisiäkään. Hautaan menevä kansa on joutilasta väkeä, ja sopii ajattelemaan näitä seurakunta- ja iäisyysasioita. Siksi minäkin rupesin ehdokkaaksi kun pyydettiin, ja yllätys, yllätys: pääsinkin. Pitää vielä vanhoilla päivillään opetella ajattelemaan näitäkin asioita; en todellakaan sitä toivonut. Kuulun Kirkko kaikille ryhmään, meitä pääsi läpi neljä; minä olin se pahnanpohjimmainen pienimmällä äänimäärällä. Kiitos kaikille äänensä antaneille, teidän vuoksenne yritän vielä jaksaa!



Tässä alimmassa kuvassa Kiroseizissa matkalla olleet lapset esittämässä lähes joka iltaista ohjelmaansa, jota kävimme usein katsomassa. Mukana on lastenohjaajia, jotka johtavat leikkejä. Kaikki lapset eivät suinkaan olleet mukana, vaan toiset tulivat ja toiset lähtivät istumaan amfiteatterin penkille oman mielensä mukaan. Mukana on tietysti vanhemmat, joista jotkut menivät jopa leikkeihin mukaan. Pienimmät leikkijät olivat tuskin 2v., ja monet ujostelivat. Eihän tällainen toiminta ihan niin nuorilta tahdo sujua.

Huonesiivojamme taidonnäyte siitä, mitä kaikkea voi tehdä kylpypyyhkeistä on näytillä tässä keskimmäisessä kuvassa sänkyni päällä. Ja vot, kun siihen tuo lisäksi vielä kukkia, niin johan on kumma, ellei mummoilta lohkea valuuttaa. Täytyy sanoa, että tämä mies oli ihan omaa lajiaan: täydellinen naissankari totta vie! Eipä ollut kumma, että eräs sanomalehtimies varoitteli paikallisista uroksista. Täytyy tunnustaa, että meitä mummoja naurattaa vieläkin!!!

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kaupunkikierrokselta Sharm El-Sheikhistä



Muuan ravintola odottaa asiakkaita Sharmin keskustassa Naama Bayssä avaran taivaan alla. Vasta illan pimennyttyä kansa alkoi kokoontua ruuan ääreen. Emme käyneet tässä ravintolassa kuten emme seuraavassakaan, vaan kävelimme ylpeästi ohitse. Ja kuten huomaatte, palvelusväki on nuoria/nuorehkoja miehiä. Samoin oli laita myös hotellissamme Kiroseiza.







Matkalaukkuja ja muuta rihkamaa oli runsaasti tarjolla. Matkalaukut ovat tietysti tarpeellisia, jos tulee ostettua liikaa tavaraa kotituomisiksi. Tinkiminen kuuluu ehdottomasti paikalliseen kaupantekoon, hinnasta kyllä pudotetaan. Joillekin suomalaisille tinkiminen voi olla vastenmielistä puuhaa, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka tinkivät sydämensä halusta; silloinkin kun ei pitäisi tinkiä. Mutta meitä on niin monta sorttia---. Alakuvassa joensuulaiset seinänaapurimme, jotka lähtivät vielä samana yönä Kairoon tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä. taustalla islamilainen moskeija, rakennettu kolme vuotta sitten. Emme päässeet sisälle, siellä oli kello viiden rukoushetki menossa. Viideltä iltapäivällä aurinko laski länteen - kuten meilläkin.



Alakuvassa Sharmin koptilainen kirkko ulkoapäin. Sisäkuvat epäonnistuivat huonon valaistuksen takia. Wikipedian mukaan Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko eli Egyptin koptilainen kirkko on egyptiläinen orientaaliortodoksinen kirkkokunta. Perustajana pidetään apostoli-evankelista Markusta, joka koki marttyyrikuoleman Aleksandriassa v. 63. Noihin aikoihin Egypti oli kristitty valtio. Egyptin koptilainen kirkko erosi Rooman kirkosta v. 451. Noin 10 % egyptiläisistä on yhä koptikristittyjä, valtauskonto on islam. Koptilaisen käsityksen mukaan Jeesuksella oli perhe, jonka kanssa Jeesus vieraili Egyptissä.





Vanhan Sharmin basaarikujilla oli paikoin lähes yhtä valoisaa kuin päivällä. Mausteita saatavilla---.

Myytävää tavaraa riittää lähes jokaisen makuun ja tarpeisiin.


Retkemme päätteeksi söimme egyptiläisen illallisen Old Markissa; se oli nimeltään Kofta, hyvin runsas ja täyttävä. Riisiä tuotiin eteemme valtava kulhollinen liharuoan kanssa. Valtaosa ruuasta jäi syömättä. Paikalla oli kuitenkin muuan kissa, jota ruokimme porukaltaan. Kissa kehräsi ja oli oikein hyvillään, kun Mari sitä silitteli. Ihmettelimme sitä, miksi ruoka-annosten pitää olla niin suuria---.

Kävelimme illan kuluessa useita kilometrejä. Meidän alueemme keskus oli Naama Bay, jonka kauppoja ja bilepaikkoja katselimme ulkoapäin. Kello yhdeksän aikaan palasimme hotellille valtavan väsyneinä mutta onnellisina. Jalkoja särki ja turvotti kovasti, piti ottaa särkylääkettä. Ruoka hotellilla ei tullut enää mieleen, oli ihan ähky olo.

Löysin tuon Kofta-ruuan reseptin Alma Toursin kansiosta; se on tällainen:

1 kg naudan tai lampaan jauhelihaa, 2 sipulia, 1 viipale pehmeää leipää, ½ kuppia maitoa, suolaa ja pippuria. Sekoita sipuli ja liha kiinteäksi taikinaksi. Hienonna leipä maitoon ja lisää se lihan joukkoon.  Sekoita hyvin ja muotoile pyöryköitä tai kebabin kaltaisia pitkuloita. Grillaa tai paista vartaassa, kunnes ovat kypsiä. Tarjoa riissin tai makaronin kanssa. Kevyempi vaihtoehto kana- tai kalkkunakoftat.
***

Vietimme kovin hiljaisen isänpäivän. Lapset eivät tulleet mummolaan, sillä mummo on ollut vatsataudissa, flunssassa ja jaloissa on allerginen ihottuma, joka tosin painuu jo pois. Huomenissa voisi viedä ulostusnäytteen labraan tutkittavaksi, onko se salmonellaa; varmuuden vuoksi. Tämä hinta siitä retkestä piti vielä maksaa---.

Oikein hyvää viikon alkua teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

torstai 11. marraskuuta 2010

Matkakuulumisia hiekka-aavikolta


Marjatta hotellimme Kiroseizin pääportin edessä.




Kirjoitan sinulle tältä kaukaa/ tietääkseni että elän vielä,/ toivoit sitä tai et./
Kuin naava kuusen rungossa/ olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,/ kyllä minä tiedän!/
Mutta kuusen ajatteleminen/ tuo mieleen monta asiaa:/
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,/ mustikoiden mehun./
Kirjoita, kerro niistä,/ kerro mitä lähteelle on tapahtunut,/  kerro siitä, vastaa.//
Eeva Tikka

 
Hotellimme uudempaa siipeä, jota sanoimme rikkaiden puoleksi.
 
Erittäin lämpimät terveiset teille kaikille arabien maasta, Egyptistä! Viikko vierähti ohitse nopeasti, koti-ikävä alkoi vaivata vasta loppupuolella lomaa. Hotellimme oli tasokas, jossain merkitty jopa viidellä tähdellä, palvelut olivat sen mukaisia. Alueelta löytyi lähes kaikkea, mitä turisti tarvitsee; tosin golfkenttä ja merenranta sijaitsivat kauempaa. Huoneemme oli iso, siihen olisi mahtunut hyvin kolmaskin vuode. Lentomme Joensuusta Sharm El Sheikhiin kesti 5,5 tuntia; kone oli bulgarialainen.

Illan jo pimennyttyä klo 18.00 aikaan,  meille kertoi Alma Toursin edustaja hotellistamme ja järjestetyistä retkistä. Olihan niitä aika monta, eräs niistä ulottui Kairoon asti (500 km) ja kestäisi toista vuorokautta, hinta "vain" 70 euroa. Päätimme, ettemme sille matkalle osallistu, on liian rasittava! Päätimme sen sijaa osallistua tiistaina järjestettävälle kiertoajelulle, joka kestikin viisi tuntia. Siihen kuului mm. ruokailu. Tällä ajelulla tutustuimme Sharmin nähtävyyksiin ja sen keskustoihin. Sharm on rakennettu kalastajakylästä muutamassa 10 vuodessa nykyiseksi 200 hotellin turistipyydykseksi. Ja lisää hotelleja rakennetaan koko ajan. Päivässä liikkuu 15 000 turistia lentäen molempiin suuntiin, eli lähes 100 konetta joka päivä. Laskeutuivat koneet kulkivat päämme ja hotellimme ylitse. Lähes joka iltain show oli niiden katseleminen parvekkeeltamme, kolmekin konetta saattoi olla yhtä aikaa näkyvissä. 

Aurinko laski kello 17.00, se tapahtui yhtäkkiä. Siinain vuoristo oli Sharmin takana mahtavana kulissina. Rannikko on melko kapea kaistale, jolla sijaitsevat paikalliset rakennukset ja asutukset Punaisen meren äärellä. Asutusta on vain 20 000 henkeä, työväki tulee yleensä muualta, jopa Kairosta asti. Paikkakunta on oman maan kansalaisille liian kallis elää, siksi työväki on töissä yhtä jaksoon 3 viikkoa, ja sen jälkeen lomalla 9 päivää. Meidän siivoojapoikamme, jo 30 täyttänyt, komea mies, tekee näin. Hänellä on kaksi vaimoa ja yhteensä viisi lasta Kairossa. Juuri olomme aikana syntyi kolmas poikalapsi, josta mies oli ylen onnellinen. Tuntui siltä, ettei tyttöjä lasketa lapsiksi ollenkaan---. Hotelimme palveluskunta oli nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, naisia oli koko hotellissa ainoastaan neljä.
Huoneemme parvekkeelta oikealle näkyy tämä intialainen ravintola, Bukhara, jossa kävimme syömässä.

Aamupala meidän puolellamme oli ennen näkemätön. Huone oli pari sataa neliötä, sen laidoilla kiersivät ruokatiskit, joista ruoka oli itse haettava omaan pöytäänsä. Valinnan varaa oli todella paljon, mutta puuroa en nähnyt missään tarjottavan. Suurin osa vieraista oli venäläisiä, jopa 80 prosenttia. Heillä oli tapana ottaa ruokaa suuria määriä, ja jättää loput syömättä pöytiinsä; hävikkiä tuli paljon, ja tästä ei henkilökunta pitänyt. Lisäksi venäläiset kulkivat suurina joukkoina, ja he olivat hyvin kovaäänisiä. Me muut olimme vähemmistönä, ja kokoa ajan kyseltiin, mistä kaukaa olemme tulleet. 

Hotellissamme oli monia ravintoloita, ja paljon turistikauppoja; niissä tinkiminen kuului asiaan. Kaupanteko oli hidasta ja vaivalloista, mutta olihan meillä aikaa. Ostin eräältä kuparisepältä seinälautasen, ja Marjatta teki samoin. Lisäksi hänellä oli eläinhahmoja, koiria ja kissoja, jotka hän taitavasti koristeli. Perustavara tuli hänelle valmiina tehtaalta jostakin.

Näkymä parvekkeeltamme uima-altaille päin, koko alue ei näy tähän.

Meille sattui miellyttävä yllätys Joensuun lentoasemalla lähtiessämme, kun naapurin isäntä ilmaantui lähdössä samaan paikkaan, hänellä ei ollut vielä hotellia tiedossa. Vasta lentoasemalla hänelle selvisi hotelli; se sijaitsi jossain Sharmin laitamilla. Näimme Erkkiä kaupunkikierroksella ja illallisella sen aikana; tullessa tapasimme lentoasemalla. 

Kävin uimassa ainoastaan yhden kerran, Marjatta ei halunnut uida altaassa; hän otti aurinkoa parvekkeella. Itse istuin varjossa, jotta ihoni ei olisi palanut. Valitettavasti kärpäset t. muut hyönteiset purivat kinttujani pahasti, ja niihin nousi suuria pakottavia ja kihelmöiviä paukamia. Unohdin allergialääkkeet kotiin, ja olen nyt sitten syönyt antihistamiinia ja voidellut sääriäni kortisonivoiteella. Eilen olin niin uupunut näiden lääkkeiden vaikutuksesta etten jaksanut kirjoittaa blogia; toissa päivänä olin viisi tuntia lasten kanssa heidän kotonaan.
Parvekkeeltamme vasemmalle näkymä oli tämä. Meidän huoneemme oli sisäpihalle päin.

Kestää jonkin aikaa paluu tähän arkielämään. Kirjoitin ahkerasti matkapäiväkirjaa, ja luin yhden Eeva Joenpellon romaanin. Mitään kirjaa en löytänyt itselleni matkamuistoksi paikallisesta kulttuurista. Lapsille ostin rannerenkaat jokaiselle ja suuret suklaalevyt tuomisiksi. Miehen tuominen oli litran pullo Bacardia, joka maksoi maltaita.

Kuvia otin lähes 70 kappaletta, joista riittää pitkäksi aikaa katseltavaa. Niistä saa vaikka matkakirjan---.

Oikein hyvää viikon jatkoa teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!