torstai 14. lokakuuta 2010

"Elämäniloa kuppiin monta nauravaa suullista"

 Meidän mummeli


Täältä tullaan elämä,/ olet kuin silkkiä, silkkiä!/
Mutta... Mistäs te siihen tupsahditte?/ Keitäs te oikein olette?/
Ai, niin, nyt alan muistaa...Ette ikinä arvaa mitä tein?/
Karkasin./ Keskussairaalasta. Osasto A kakkoselta./
Laittoivat tiputukseen. Siinä makasin kuin lahna katiskassa./
Ei puhettakaan kauniista ja rohkeista./ 
Ajatelkaa: edes niitä en olisi päässyt katsomaan./
Ehei, ei käy, sanoin aortalle ja kammioille.Valmistautukaa!/
Paikoillenne, valmiit, pakoon!/ Citymarketissa nähtiin Eric./
Voi se oli niin ihana.../ Hiiteen nitrot, disperiinit ja spesicorit./
En minä niitä enää tarvitse./ Eric riittää./
Tuolla kylällä kertoivat,/ että täällä saa tänään kahvia./
Ohikulkiessa nuuhkaisin./ Totta se oli: Kahvi tuoksui!/
Ai, ai, ai, kun tuota kahvihammasta rupesi niin pakottamaan,/
että pakko, ihan pakko oli tulla./ No, lapsukaiset, saaks täältä nyt sitä kahvia?/
Ai ei, ai vaan elämäniloa./
No kaatakaa, kaatakaa sitä tähän kuppiin, monta nauravaa suullista.//

- Anja Romu -




Näin suuren herkkutatin mies löysi joku viikko sitten, sieni painoi 1,2 kg. Oli aika matoisen näköinen, joten en siivonnut sitä eikä siis syöty. Mies halusi muistoksi valokuvan hyvästä tattivuodesta. Muuten ei ollut kehumista sienivuodessa. Kaksi kertaa siivosin ja keitin rouskuja suolasieniksi, ja yhden kerran kanttarelleja. Tällä hetkellä sataa lunta, maa alkaa muuttua valkoiseksi. Pojalla riittää puuhaa autojen renkaiden vaihtamisessa muutamiksi päiviksi. Lisäksi on kahdet syntymäpäivät vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella ensi viikonvaihteessa. Paupau eli Paukku tulee kaksi vuotta ja Ellu, kolmasluokkalainen, täyttää yhdeksän vuotta. - Kyllä se aika on suorastaan lentänyt...




Eilen olin Kaivolla Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston tilaisuudessa esittämässä omia runojani. Väkeä oli ihan tupa täynnä; tilaisuuden juonsi ystäväni Raili Närvänen, entinen näytelmäohjaajani. Meitä oli kolme runoilijaa, vanhin meistä Saimi Sairanen, on jo päälle kahdeksankymppinen, ja kirjoittanut kauan runoja; hän on esittänyt niitä eri tilaisuuksia myös ulkomailla.

Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston puheenjohtajana ja puuhanaisena toimii rouva Sirkka Huttunen tunnollisesti ja tarmokkaasti. Hän sai puhuttua myös minut järjestön jäseneksi. Tilaisuudessa pidettiin myös arpajaiset ja myyjäiset; työt ovat jäsenten tekemiä ja hinnaltaan tosi edullisia. Ostin ranteiden lämmittäjät itselleni, ja jollekin lapsista kaulaliinan. Talviaikaan tarvitaan lämmintä ylle ja alle olipa sitten terve tai sairas. Kun käy tuollaisessa järjestötilaisuudessa, ymmärtää sen, ettei ole vaivojensa kanssa yksin. Siellä on ihmisiä puolueisiin ja ikään katsomatta.

Nykyajan yhdistyksillä on vaikeuksia löytää toimintaansa hyviä järjestötyöntekijöitä; yksityisyys ja sen palvonta on muodissa. Tehtävät tahtovat kasaantua aina yksille ihmisille, jotka ovat sitten ylikuormitettuja. Monta vuosikymmentä yhtä jaksoon tuskin kukaan jaksaa toimia tarmokkaasti, vaan väliin iskee "leipääntyminen"; ihan kuin liian kauan virassaan ollut virkamies kyllästyy ja urautuu työtehtäviinsä. Uuden opiskelussa on minusta aina oma viehätyksensä---.

Yhdistyksistä me löydämme uutta virtaa ja elämäniloa toinen toisistamme. Voimme antaa vertaistukea toisillemme. Ystävyys on hieno lahja, jota kannattaa vaalia; se kantaa meitä vaikeina aikoina eteen päin---.

Oikein toivorikasta torstai-iltaa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

10 kommenttia:

  1. Ompa komea, iso tatti!
    Kirjoitin äsken kommentin ,no eipä se taas varmaan tullut.

    Mukavaa iltaa ♥

    VastaaPoista
  2. Komea siäni. Peikko olisi kyllä syönyt sen. Madotkin ovat syötäviä :) Onkohan sienensyöjille yhdistystä...

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen14. lokakuuta 2010 klo 11.08

    Hurmaavaa, loistavaa, ihanaa: esitit omia runojasi, toit iloa ihmisille. Ja varmasti myös itsellesi, sillä uskon kuulijakunnan olleen innostunutta ja kiinnostunutta! Tuliko kukkia?

    Lunta on ripeksinyt täälläkin. On kylmää ja tuulista. Hurrrrrr!

    Ja nuorille neideille syntymäpäiväonnittelut.

    VastaaPoista
  4. Moi Seijastiina!
    Anteeksi Seijastiina, meillä on ollut sähköongelmia taas eilisillasta alkaen: sähköt katkeilevat vähän väliä jopa useiksi tunneiksi. On lyhytaikaisia katkoja ollut vielä tänä aamunakin. Viime sunnuntai-ilta meni maanantaiaamuun asti täydellisessä pimeydessä. Tämä on ihan kamala juttu, ei kohta uskalla aukaista konetta.

    Kiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua sinulle Seijastiina<3

    VastaaPoista
  5. Heippa Peikko!

    Ihan suosiolla olisit saanut syödä tuon sienen matoineen ja kaikkineen. Siitä olisi tullut vatsasi täyteen, luullakseni.

    Enpä tiedä onko sienensyöjille yhdistystä, mutta sinähän voisit sellaisen perustaa, vai mitä Isopeikko?

    Kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  6. Hei Hymyilevä Tuula!

    Oli ihan mukava osallistua, päällä oli hyvä henki. Kukkia ei tullut, mutta kahvit saimme. Ajoin suorastaan varta vasten 50 kilometriä, mutta tein siellä sitten ruoka- ja muut ostokset.

    Pyyntöjä tulee vähän väliä, muuta palkkaa niistä ei tarjota kuin korkeintaan sen hyvän mielen. Ilmoitetaan vasta pari päivää ennen tilaisuutta, minusta aikaa pitäisi olla reilusti enemmän.

    Ihan oikealta talvelta alkaa tuntua täälläkin, vaikka eihän sitä tiedä, sulavatko nämä lumet pois. Ensi viikolla luvattiin lämpenevää, joten silloin varmaan lumetkin lähtevät. Ilma on tosiaan ollut jäätävää, mutta pakko sopeutua.

    Kerrotaan lapsille onnittelusi Hymyilevä! Kiitos niistä ja kommentistasi. Oikein hyvää viikonloppua sinulle Tuula <3

    VastaaPoista
  7. Moi Hannele!

    Kyllä mies on hyvillään, kun kuulee kommenttisi "komee tatti ja mies".

    Kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  8. Teillä oli varmasti antoisa tilaisuus, kun kolme runoilijaa esitti omia runojaan. Meidän lausujien täytyy aina miettiä runoilijan sanomaa työstäessämme runoa esityskuntoon, mutta kun omia runojaan esittää, ei tarvitse sitä miettiä.
    Tietysti on myös paljon runoja, jotka antavat mahdollisuuden moneen erilaiseen tulkintaan ja siinä juuri on runojen rikkaus. Minulle on joku kirjoittaja joskus sanonut olevansa tosi tyytyväinen, kun lausujana löysin hänen runostaan jotain yllättävää, ikään kuin hänellekin uutta.
    ---
    Järjestötyössä kaatuu aina määrätyt rutiinihomnmat tietyille ihmisille, ja joskus sitten tulee seinä eteen, kun "vakituinen" onkin poissa. Toiset ovat ihan kuin kädettömiä tässä tapauksessa. Paljon sinäkin jaksat olla mukana monissa toiminnoissa, ehkäpä juuri kirjoittaminen antaa virkeyttä päiviisi. Ja kuten itsekin sanoit on siellä myös ystäviä, joita on mukava tavata.
    --
    Täällä ei vielä lunta näy, vaikka ne välillä sitä jo lupailivat. Syksylämmintä vielä ainakin alkuviikoksi säätiedotusten mukaan tulossa. Vielä täällä voi ajaa kesärenkailla niin pyörää kuin autoakin.
    :))

    VastaaPoista
  9. Hei EilaM!

    Unohdin sanoa että paikalla oli vielä neljäntenä ystäväni Raili, joka luki välillä Eino Leinon runoja. Tämä siksi, että minulle sanottiin, ettei ole tarvis siellä jo heti alusta pitäen vaan että voi tulla myöhemmin. Niinpä sitten menin myöhemmin, mikä taisi puheenjohtajan mielestä liian myöhään, koskapa soitteli jo matkalla. Olisi hyvä, että sanottaisiin selvästi ja suoraan, milloin paikalla on suotavaa olla. Kysyinkin asiaa moneen kertaan, mutta se jäi sitten kokonaan oman päätökseni varaan. Hyvä juttu, kun Raili oli kutsuttu paikalle paikkaamaan aukkoja.

    Runon tulkitsijalla saa tietysti olla ihan ikioma tulkintansa, sehän on vain rikkautta. Saattaa olla että kirjoittaja ei itse huomaa tätä esittäjän näkemystä ollenkaan. Runo voi olla ihan erilainen kirjoittajan ja esittäjän tulkitsemina. Monet kirjoittajat eivät osaa edes itse esittää runojaan---.
    -------
    Sehän se juuri. järjestötyöstä voi tulla pakkopullaa, kun asia vanhenee ja rutinoituu; uutuudessa on aina oma viehätyksensä. En jaksa olla enää järjestöihin ihastunut, olen antanut niille aikaani ja energiaani niin paljon. Nykyihmiset haluavat elää omaa yksityistä elämäänsä, he eivät halua sitoutua järjestöihin.

    Mieluummin minäkin käyn tällä tavoin jotakin esittämässä, kuin rupean jonkin järjestön vetäjäksi.
    --------
    Lämpenevää näyttää mittari meilläkin, kyllä ne lumet nyt lähtee.

    Kiitos kommentistasi Eila, ja oikein ihanaa syksyn jatkoa sinulle sinne Salon seudulle t. Aili-mummo<3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi ♥